Lapsena Mikko Kuoppala, 38, halusi aina olla keskipisteenä, nyt hän ahdistuu suurissa ihmisjoukoissa.”Paras määrä ihmisiä ympärillä on yksi, kaksi tai kolme”, kahden tyttären isä, räppäri Pyhimys sanoo.
Vähitellen ajatus vahvistui.
Mikko Kuoppala oli pelleillyt läpi peruskoulun, työskennellyt pikaruokaravintola Carrolsissa nelisen vuotta ja opiskellut matematiikkaa yliopistossa.
23-vuotiaana hän alkoi miettiä, voisiko tehdä räppiä vakavissaan.
Tähän saakka se oli ollut ajanvietettä ja hauskanpitoa kavereiden kanssa. Oli haettu Alepasta einespitsoja ja muutama olut ja sitten kokeiltu.
”Sanat menivät yleensä jotenkin niin, että ajamme autoilla ja meillä on naisia ja sikana rahaa. Ne olivat englanniksi ja sisälsivät tarpeetonta kiroilua. Se olisi suomeksi kuulostanut tosi tyhmältä.”
Ajatus menestymisestä tuntui niin mahdottomalta, ettei Mikko halunnut kertoa siitä kenellekään. Räppäri.
”Eihän sellaisella voisi elättää perhettä tai saada eläkettä.”
Mutta Mikko halusi kertoa ajatuksistaan mahdollisimman monelle. Vaikka ihmiset ujostuttivat ja arveluttivat, usko omien ajatusten arvoon ei horjunut.
”Räpissä asioita saa tiivistettyä. Se ei ole vain, että beibi beibi I love you. Kolmen minuutin biisillä voi saada kymmenen miljoonaa kuuntelua.”
Jos kirjan kirjoittamalla saisi yhtä monta lukijaa jokaista sivua kohden, Mikko olisi kirjoittanut kirjan.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/pyhimys1.jpg?itok=kSdtm4PU)
Small talk vaivaannuttaa
Emma-gaalassa, helmikuussa 2019, illan voitokkain oli 37-vuotias rap-artisti Pyhimys, Mikko Kuoppamäki.
Vuoden miessolisti: Pyhimys. Vuoden albumi: Pyhimys. Vuoden hip hop: Pyhimys. Vuoden biisi: Pyhimys. Vuoden striimatuin biisi: Pyhimys. Vuoden artisti: Pyhimys.
Mikko ei lähtenyt gaalan jatkoille.
Lapsi, joka halusi aina olla keskipisteenä, oli kasvanut aikuiseksi, joka ahdistuu suurissa ihmisjoukoissa.
Uran alkuaikoina esiintyminen saattoi jännittää Mikkoa niin, että hän räppäsi mieluiten selin yleisöön. Vielä vaikeampaa oli luovia juhlissa ja puhua small talkia, ja on yhä.
Räp on kuitenkin sitä, mitä haluaa tehdä. Toisen asian lisäksi. Mikko tiesi jo kuusivuotiaana haluavansa olla isä.
Tyttärelleen Moonalle, 7, Mikko on opettanut jokaisen kirosanan merkityksen, mutta muistuttanut, että koulussa kiroilun seurauksista on vastattava itse.
Moona ei halua kiroilla ja vahtii isänkin kirosanoja.
Mikko on ylpeä, että tytär haluaa toimia monissa asioissa oman päänsä mukaan.
”En toivo, että hänestä tulee sellainen tottelija.”
Millainen vanhempi Mikosta tuli? Milloin hän saa tyttärensä Moonan puuskahtamaan: ”Toivoisin, että olisit tavallinen niin kuin kaikki muutkin isät?” Entä milloin Mikosta tuntuu, että nyt täytyy olla aktiivisesti kiitollinen elämästä, ihan tosissaan? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 2/2020. Tilaajana voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina alla olevasta linkistä.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
