Aliisa Neige Barrièrelle ja Aleksi Barrièrelle syntyi suorempi keskustelukanava, kun heidän äitinsä, säveltäjä Kaija Saariaho sairastui ja kuoli syöpään. ”Olen voinut nojata Aleksiin monella tapaa viime vuosina”, Aliisa sanoo.
ALIISA:
”Joskus suuri tragedia yhdistää. Minulle ja isoveljelleni Aleksille kävi niin.
Äidillämme Kaija Saariaholla diagnosoitiin parantumaton aivosyöpä helmikuussa 2021. Äiti eli sairauden kanssa yli kaksi vuotta, paljon ennustetta pidempään.
Aleksi asui vanhempiemme kanssa samassa kaupungissa, Pariisissa, minä taas Helsingissä. Diagnoosin jälkeen olisin halunnut jättää kaiken ja mennä äidin luo. Sitä äiti ei kuitenkaan halunnut. Hän sai voimaa siitä, että me jatkoimme elämistä.
Äidin sairauden aikana minä ja Aleksi lähennyimme. Aiemminkin välimme olivat lämpimät mutta paljon etäisemmät. Minusta tuntui, että isoveli ikään kuin avautui ensimmäistä kertaa. Hän alkoi viesteillä enemmän ja kertoa, ketä oli päivällä tavannut tai mitä tehnyt.
”Äiti halusi puhua elämästämme hänen poismenonsa jälkeen.”
Äiti oli perheemme kokoava voima. Hän viestitteli aktiivisimmin perheryhmässämme ja järjesti koko perheen tapaamisia. Soittelin äidin kanssa joka päivä. Välillä hän valitti minulle sitä, ettei veljestäni Aleksista ollut kuulunut mitään. Aleksilla oli välillä tapana sulkeutua omaan kuplaansa. Sitä ei ole onneksi tapahtunut enää viime vuosina.
Kun opiskelin New Yorkissa, Aleksi ja vanhempani asuivat Pariisissa. Oli vaikeaa asua niin kaukana perheestä. Erityisen haikealta se tuntui silloin, kun he olivat olleet käymässä luonani. Kun muutin Osloon ja myöhemmin Helsinkiin, olin ainakin samalla mantereella. Se helpotti.
Olen voinut nojata Aleksiin monella tapaa viime vuosina. Hän pystyi suhtautumaan äidin sairauteen käytännönläheisesti silloinkin, kun minä ja isä halusimme pitää toivoa yllä. Äiti halusi esimerkiksi puhua elämästämme hänen poismenonsa jälkeen. Minulle se oli vaikeampaa.”
ALEKSI:
”Äiti halusi pitää sairastumisensa perheen sisäisenä asiana, joten emme puhuneet siitä lähipiirin ulkopuolella. Koska itse asuin samassa kaupungissa vanhempieni kanssa, pystyin olemaan enemmän konkreettisesti läsnä kuin pikkusiskoni Aliisa. Äiti ja Aliisa soittelivat kyllä joka päivä, mutta uskon, että etäisyys oli Aliisalle vaikeaa.
Kun Aliisa tuli käymään Pariisissa, hän asui vanhemmillamme. Hän joutui kohtaamaan tilanteen hyvin intensiivisesti, samoin kuin isä, joka omistautui lähes täysin äidin hoitamiselle. Minä taas saatoin annostella kohtaamisia äidin kanssa hienovaraisemmin. Vein hänet päivittäin kävelylle, myöhemmin pyörätuolissa, ja hoidin kirjeenvaihtoa, kun hän ei enää pystynyt kirjoittamaan. Tehtävät lisääntyivät tietenkin ajan mittaan.
Vaikeinta oli yrittää elättää aitoa keveyttä, sellaista, joka ei ole teeskenneltyä, kun ihminen on romahtamassa ja on siitä tietoinen. Pienistä asioista tulee hyvin suuria, niin negatiivisista kuin positiivisistakin.
”Olen oppinut, etten tuputa Aliisalle neuvojani.”
Tuntuu, että äidin sairastumisen ja kuoleman myötä meillä on ollut Aliisan kanssa suorempi keskustelukanava. Olemme tehneet viime vuosina paljon töitä yhdessä, ja sitäkin kautta tulee pidettyä päivittäin yhteyttä. Kun näemme, vietämme usein aikaa nelikkona molempien puolisoiden kanssa. Pariisissa kokoonnumme isän luona.
Työn suhteen meillä on hyvä dialogi, mutta olen oppinut, etten tuputa Aliisalle neuvojani muissa asioissa. Hän on hyvin itsenäinen eikä kaipaa vanhemman mieshenkilön mielipidettä.”
Minkä ikävän tiedon Aleksi paljasti Aliisalle silloin, kun Aliisa oli noin viisivuotias? Miten Aliisan elämä vanhempien Kaija Saariahon ja Jean-Baptiste Barrièren kanssa muuttui, kun Aleksi muutti parikymppisenä Prahaan opiskelemaan? Mistä Kaija-äiti oli Aleksin mukaan huolissaan, kun Aleksi ja Aliisa alkoivat luoda omia ammatillisia uriaan? Kuinka Aliisa sai tietää äitinsä poismenosta, entä mitä hän teki suru-uutisen kuultuaan? Lue lisää Kodin Kuvalehden 21/2024 Perhekuvioita-jutusta! Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Aliisa ja Aleksi
Aliisa Neige Barrière on 29-vuotias kapellimestari ja viulisti, joka asuu puolisonsa kanssa Helsingissä. Hän on johtanut orkestereita muun muassa Suomessa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Aliisa ja hänen veljensä Aleksi valmistelevat äitinsä Kaija Saariahon (1952–2023) säveltämästä Émilie-oopperasta uutta näytöstä, joka kantaesitetään Suomessa ensi kesänä. Aliisa harrastaa New York Times -lehden ristikoita.
Aleksi Barrière on 34-vuotias kirjoittaja, ohjaaja ja kääntäjä, joka asuu Pariisissa. Aleksi perusti vuonna 2010 pariisilaisen La Chambre aux échos -musiikkiteatteriryhmän. Hän on toiminut ohjaajana ja libretistinä eli käsikirjoittaja-sanoittajana useissa oopperoissa, esimerkiksi äitinsä Kaija Saariahon Innocencessa. Aleksi on käsikirjoittanut ja ohjannut Earthrise-teoksen Kansallisoopperalle ja ranskantanut Eeva-Liisa Mannerin viimeisiä runokokoelmia.
