"Olen Tanjan lähin omainen enkä ole ikinä ollut yhtä onnellinen kuin nyt", Sami sanoo.
"Olen Tanjan lähin omainen enkä ole ikinä ollut yhtä onnellinen kuin nyt", Sami sanoo.

Tanja ja Sami tapasivat mielenterveystukipisteen ovella ja ystävystyivät kymmenessä minuutissa. Silti Äiti Ammakin tarvittiin apuun, ennen kuin heistä tuli pari.

Tanja: Oli hyvä, että kuljimme pitkään ystävinä ennen kuin aloimme seurustella. On turvallista tietää, millainen mies vieressä nukkuu.

Silti muistan ajatelleeni epätoivoi­sena, että eikö meidän suhde koskaan etene. Kaverivaihetta kesti vaikka kuinka kauan. 

Olin jo yli 40, kun tapasimme. Olin ruikuttanut kavereilleni, etten ikinä löydä ketään. Kun aloimme liikkua yhdessä, tein Samille selväksi, että haluan hänet­. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Kun on asunut 20 vuotta yksin, alkaa uskoa olevansa niin huono, ettei kukaan huoli."

Sami: Tanjan seurassa oli alusta asti erikoisen hyvä olla. Tiesimme toistemme ajatukset. Koska meillä molemmilla on ollut psyykkinen sairaus, ymmärrämme ja osaamme tukea toisiamme.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olin arka. Kun on asunut parikymmentä vuotta yksin, alkaa uskoa olevansa niin huono, ettei kukaan huoli. Pelkäsin, että saan siipeeni ja sydämeni särkyy.­

Jos Tanja ei olisi ollut niin sitkeä ja rohkaissut minua, voi olla, että olisimme vieläkin pelkkiä kavereita. 

Tanja: Meillä oli paljon tilanteita, joissa Sami olisi voinut halata. Kesti kuitenkin kaksi ja puoli vuotta ennen kuin hän halasi ensimmäisen kerran. 

Sami: Olin kyllä miettinyt, miten tilanne­ voisi alkaa. Sitten syksyllä 2011 isäni teki reportaasin Äiti Ammasta ja oli halannut häntä. Kerroin siitä Tanjalle ja keksin, että mekin voisimme halata. 

Kun sain läheisyydestä kipinän, tapahtui ydinräjähdys. Sanoin Tanjalle, että­ rakastan häntä, vaikka luulen, ettei hän vielä rakastanut minua.  

Tanja: Minä olin kuitenkin se, joka kosi.­ Oli karkauspäivä ja kysyin klassisesti, että ostatko hamekankaan vai sormukset. 

Sami: Olin heti valmis lähtemään kultasepänliikkeeseen. Sormukset oli ripustettu sellaiseen rinkulaan, ja käteni vapisivat­ niin, että ne kaikki alkoivat kilistä.­ Rehellisesti sanon, että se oli siihenastisen elämäni onnellisin päivä.  

”Heti maalaispoikaa vietiin”

Tanja: Tapasimme tiistai-iltana 1. maaliskuuta 2009 Helsingissä Pohjoisella Rautatiekadulla. Kello oli kymmentä vaille kuusi ja satoi vettä. Odotin pääsyä mielenterveyskuntoutujien tukipisteeseen Laturiin. Ovi oli vielä lukossa, eikä muita näkynyt.

Sami: Olin menossa Laturiin ensim­mäistä­ kertaa, enkä tuntenut sieltä ketään.­ Oli ollut jännittävää tulla Vantaalta Helsingin keskustaan.

Siihen aikaan olin joka paikassa etuajassa, mutta Tanja seisoi jo oven vieressä porttikongissa ja tupakoi. Kysyin, oliko hänkin menossa Laturiin. Tanja vastasi, että joo, mutta sisälle pääsee vasta kuudelta. Hän pyysi minut porttikonkiin sateensuojaan ja menin. Heti maalaispoikaa vietiin.

Ajattelin, että onpas täällä Laturissa mukavia ihmisiä. Enää ei jännittänyt, kun oli jo yksi tuttu, joka oli ottanut minut­ hyvin vastaan.

Tanja: Muistan sen erikoisen tunteen, kun näin Samin. Ensin ajattelin, että hän on uusi ohjaaja. Ei tullut mieleenkään, että Sami voisi olla Laturin asiakas. Hän oli rauhallinen, mukavan tuntuinen kaveri, sellainen nallekarhu.

"Vieläkin kun katson Tanjaa silmiin, rinnassa läikähtää."

Sami: Kiinnitin ensimmäisenä huomiota Tanjan kasvoihin. Niissä oli jotain maalauksellista. Vieläkin kun katson Tanjaa silmiin, rinnassa läikähtää. 

Tanja: Sami alkoi käydä Laturissa säännöllisesti. Katselin häntä sillä silmällä, mutta hän ei katsellut minua. Pohdin, oliko hänellä tyttöystävä. Sitten pyysin Samia valokuvauskurssille, jota pidin Laturissa.­ Vähitellen aloimme käydä yhdessä­ konserteissa ja elokuvissa ja muuten vain ulkona. 

Yllättäen meillä oli samat kiinnostuksen kohteet. Kumpikin oli nuorena urheillut­ kilpaa, minä valokuvasin ja Sami­ teki videofilmejä. Me molemmat tykkäsimme käydä elokuvissa. 

Sami: Tanjassa vetoavinta on helläsydämisyys. Jos sisälle eksyy kärpänen, hän auttaa sen ikkunasta takaisin ulos.

Toisaalta Tanja on vähän totinen torvensoittaja. Varsinkin alussa hän otti nokkiinsa ja alkoi mököttää, kun sanoin jotain leikilläni.

”Läheisen kanssa uskaltaa riidellä”

Tanja: Ihastuin Samin nallekarhumaisuuteen, mutta nallekarhun sisällä olikin tiikeri. Sami osaa letkauttaa aika purevasti,­ vaikka hän väittää, että se on vain hyväntahtoista pilaa. 

Kun muutimme yhteen, huomasin pian, että väsyneenä Sami alkoi kiukutella. Sen syyksi paljastui uniapnea. Hänellä saattoi olla hengityskatkoksia öisin yli 70 kertaa tun­nissa.

Kun Sami kutsui minua mököttämisen takia Möksyksi, minä sanoin Samia Äksyksi. Niistä on tullut hellittelynimet. Me ollaan Äksy ja Möksy.

Sami: Kiukutteluun oli sekin syy, että­ asuimme yhdessä, mutta Tanja kulki kavereidensa­ kanssa ulkona niin kuin minua ei olisi ollutkaan. Siitä otettiin yhteen monet kerrat.

Nykyään riitelemme ihan pikku­asioista. Yksi kestosuosikki on se, että Tanja on niin epäkäytännöllinen. Kun hän sählää turhautuneena pyykki­koneen hanan kanssa ja minä menen neuvomaan, syttyy helposti konflikti. 

Tanja: Sitten huudetaan ja minä saatan itkeä. 

Sami: Minusta se on hyvä merkki. Kun toinen on läheinen, uskaltaa riidellä. Olin nuorena töissä kaupassa, ja kun tuli reklamaatioita, asiakkaat haukkuivat siinä sivussa myös minut. Otin sen niin itseeni, että aloin oksennella ja työkykykin meni.

Tanja: Olen sanonut Samille, että antaa­ palaa vain aina, kun siltä tuntuu. Kun mieltä tuulettaa, se puhdistuu. Sitten sovitaan ja on taas hyvä olla. 

Sami: On mukavaa, kun Tanja pitää kodin­ siistinä. Ennen kuin muutin Tanjan luo, asuin 57 neliön poikamies­boksissa enkä ikinä pyyhkinyt pölyjä. Lehtiä, kirjoja ja vaatteita kertyi vuo­sien mittaan joka nurkkaan niin, että makuuhuone piti muuttaa varastoksi. Sen tyhjennys kesti kahdeksan tuntia.   

”Sami laittaa aamiaiset”

Tanja: Minä tiskaan, siivoan ja leivon, mutta Sami on meillä kokki. Hän tekee arkisinkin kunnollisen aterian, vaikka karjalanpaistia tai nakkikastiketta. Aamulla­ on ihana herätä, kun Sami on  tehnyt aamiaisen ja kattanut kauniisti. 

Sami: Meillä on täysin erilainen unirytmi. Tanja menee nukkumaan jo kymmenen jälkeen, minä valvon yhteen tai kahteen ja nousen ylös jo seitsemän maissa. Teen silloin omia juttujani, olen tietokoneella ja luen. Aamulla ehdin usein käydä kaupassakin.

Päivän paras hetki on, kun Tanja herää. Hän on silloin niin söpö: pehmeä ja tukka pörrössä.

Sami: Kun on ollut kauan yksin ja sitten löytää sielunkumppanin, ymmärtää, kuinka iso asia se on.

Olemme sillä mielellä yhdessä, että vain kuolema voi erottaa. Naimisiin­meno oli sinetti.

Tanja: Tiedän Samin rakastavan minua,­ mikä on suunnattoman tärkeää. Monet ystävät ovat sanoneet, että olen puhjennut kukkaan. Sami taas on miehistynyt ja saanut järkälekaupalla itseluottamusta.

”Nyt minulla on oma perhe”

Sami: Itseluottamus on tullut siitä, että­ nyt minulla on oma perhe. Se panee yrittämään. Olen saanut paljon uusia töitä. Rakennan tosissani meille tulevaisuutta.  

Tanja sanoo, että hän olisi halunnut lapsen minun kanssani. Tietysti se olisi ollut ihanaa, mutta jos jää kiinni siihen, mitä ei ole saanut, elämä menee hukkaan. Olen Tanjan lähin omainen enkä ole ikinä ollut yhtä onnellinen kuin nyt.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2014.

Sisältö jatkuu mainoksen alla