Uusperheen perustaneet Hanna ja Sami: "Ilman kahdenkeskistä aikaa suhde ei kestä"

Yhden asian Hanna Kölhi oli päättänyt. Jos hän joskus vielä menisi naimisiin, kahdenkeskistä aikaa järjestettäisiin usein.

"Parisuhteen laittaminen arjen edelle on oma päätös. Ensimmäisessä avioliitossani sitä ei ajateltu, ja eron jälkeen päätin, että ei ikinä enää niin. Tahdoin oppia virheistäni."

Sopivaa miestä vain ei näkynyt. Kun avioerosta oli viisi vuotta, Hanna ajatteli, että ehkä parisuhdetta ei enää tulekaan.

"Se tuntui haikealta, vaikka elämä lasten kanssa oli hyvää ja täyttä."

Erityisen täyttä elämä oli talvisin. Sekä tytär Julia että poika Noel harrastivat jääkiekkoa, ja Hanna oli Noelin joukkueen joukkueenjohtajana. Samassa joukkueessa Noelin kanssa pelasi Miko, jonka isä Sami Kölhi oli joukkueen valmentaja.

"SKA on lyhenne ja tarkoittaa saman katon alle -projektia. Siinä mietimme yhteen muuttoon liittyviä sääntöjä ja sopimuksia."

Keväällä 2014 oli poikien jääkiekkoturnaus. Hanna oli turnaustoimistossa töissä: jakoi mitaleja ja banaaneja, neuvoi pukukoppien etsijöitä, jutteli kahville piipahtavien kanssa.

"Illalla turnauksen jälkeen söimme kotona puuroa. Yhtäkkiä Noel sanoi, että meidän valmentaja Sami Kölhi taitaa tykätä susta, koska vietti turnauksessa niin paljon aikaa kahvilla siellä toimistossa."

Hanna naputti tekstiviestin heti.

"Kirjoitin Samille, mitä Noel iltapalapöydässä sanoi. Ajattelin, että sen pystyy halutessaan kuittaamaan Lapset ovat lapsia -tyylisellä vastauksella."

Isoja asioita, pieniä hetkiä

Seurustelu alkoi pian. Runsaan kuukauden kuluttua seurustelun alkamisesta Sami järjesti Hannalle yllätysviikonlopun ja kosi hotellissa Helsingissä.

"Asioita nopeutti, että olimme tunteneet lätkän kautta pari vuotta", Sami selittää.

Samin ja Hannan arjen yleisin puheenaihe: aikataulut. Kuka ja vie ja kuka hakee, koska mennään ja tullaan.

Hanna sanoo, että varmuus suhteessa oli yllätys itsellekin.

"Ensin hurahdin ja pian rakastuin Samissa siihen, kuinka syvällisesti hän käsitteli asioita ja miten arvostavasti kohteli minua. Hän myös puhui avoimesti."

Puhuttavaa oli paljon. Uusperheen perustaminen, entiset suhteet, kahdenkeskinen aika. Puhumisen lisäksi niistä myös kirjoitettiin - tietokoneella on tallessa SKA-tiedosto.

"SKA on lyhenne ja tarkoittaa saman katon alle -projektia. Siinä mietimme yhteen muuttoon liittyviä sääntöjä ja sopimuksia."

Osa sopimuksista oli taloudellisia. Toiset koskivat sääntöjä. Tähän perheeseen kuuluvat kolme lasta sekä Hanna ja Sami. Lasten toisia vanhempia kunnioitetaan lasten vanhempina, mutta tämän perheen säännöt luodaan tässä perheessä.

"Aloimme järjestää kahdenkeskistä aikaa osaksi arkea joka viikko, koska järjestämättä voi käydä niin, että sitä ei olekaan."

Myös kahdenkeskisestä ajasta tehtiin päätös. Sitä järjestetään, jatkuvasti.

"Yhteistä aikaa ei ole lapsiperheessä koskaan liikaa tai edes tarpeeksi. Mutta koko ajan olemme miettineet, mitä seuraavaksi teemme kahdestaan", Sami sanoo.

Kahdeksan kuukauden seurustelun jälkeen perhe muutti yhteiseen kotiin.

"Muuttopäivänä ostimme Ikeasta parisängyn ja kokosimme sitä yötä myöten. Seuraavana päivänä menimme naimisiin. Ei tarvinnut nukkua hääyönä lattialla."

Vartti vierekkäin

Aluksi yhteinen aika oli erityisiä hetkiä. Hanna ja Sami risteilivät Tukholmaan ja Tallinnaan, olivat yötä hotelleissa Helsingissä 15 kilometrin päässä kotoa.

"Yhteistä, hyvää aikaa saattaa olla autossa jäähallin ja kodin välillä kello 22.25-22.40." 

Pian he tajusivat, että parisuhdeaikaa ei tarvitse lähteä viettämään erikseen.

"Se tuntuu yksinkertaiselta asialta, mutta oli oivallus. Aloimme järjestää kahdenkeskistä aikaa osaksi arkea joka viikko, koska järjestämättä voi käydä niin, että sitä ei olekaan", Hanna sanoo.

Seuraavaksi Sami aikoo ostaa kahdeksanlitraisen kattilan. "Kasvavien lasten kanssa ruokaa ei jää yli."

Aikaa kahdestaan on esimerkiksi tunnin kestävä vakilenkki merenrantaa pitkin. Tavoite olisi juosta, mutta kun on tärkeää puhuttavaa, kävellään. Usein on.

Rauhallinen yhteinen hetki on saunominen. Kahdestaan Hanna ja Sami ovat olleet myös kauppareissuilla tai niinä iltoina, jolloin Hanna on hakenut Samia jäähallilta valmentamasta.

"Yhteistä, hyvää aikaa saattaa olla autossa jäähallin ja kodin välillä kello 22.25-22.40. Sen vartin aikana ehtii jo jutella. Vaikka sitten kertoisi vain siitä, että lapset kävivät suihkussa ja niillä oli hirveä hepuli ja tuli ruutukielto huomiseksi."

Valinnan paikkoja

Alkuhuuma oli ihanaa mutta ei kestänyt kauan. Runsas puoli vuotta häiden jälkeen Hanna sairastui vakavasti. Samana päivänä Samin työkuviot muuttuivat työpaikan konkurssin vuoksi.

Nyt on valinnan paikka, Hanna ja Sami ajattelivat.

"Niissä tilanteissa olisi ollut hirveän helppo jättää parisuhde taustalle. Ajatella, että nyt on niin vaikeaa, että keskitytään pakolliseen, lapsiin ja arjen pyörittämiseen. Se olisi kuitenkin ollut meistä virhe", Hanna miettii.

"Jos ei ole yhteistä aikaa ja unelmia, voi kadota se, miksi olemme yhdessä."

"Sehän on se yleinen juttu. Että hoidetaan nyt lapset ja ajatellaan, että ollaan sitten yhdessä, kun lapset muuttavat kotoa", Sami sanoo ja häntä alkaa naurattaa.

"Vaikka ollaan me kyllä lapsille kerrottu, että jääkiekkoilija Puljujärvi muutti kotoa 13-vuotiaana."

Jotta olisimme "me"

"Älä aina pane kiekkoa päätyyn! Yritä kuljettaa", Sami neuvoo joka kerta.

"En voi, kun taklaat mut", Hanna vastaa.

Jouluna Miko sai lahjaksi uuden Playstationin. Pleikka ja NHL-peli, sitähän me Hannan kanssa kokeilemme, Sami keksi.

"Pistämme lapset huoneesta ulos ja pelaamme kahdestaan. Kerrankin lapset ovat ne, jotka sanovat, että lopettakaa jo se pelaaminen", Sami sanoo.

"Lapset kasvavat ja jonain päivänä lähtevät kotoa. Silloin tarvitaan halua olla nimenomaan toisen kanssa, halua olla me."

Iltapala on kahdeksalta, ja yhdeksältä lasten pitäisi olla sängyissään. Joskus se onnistuukin. Vaikka lapset vielä kukkuisivat, Hanna ja Sami saattavat mennä sänkyyn, jos on ollut puhe elokuvaillasta.

Makuuhuoneen seinään on pultattu iso televisio. Sängystään Hanna ja Sami katsovat elokuvia ja sarjoja, mieluiten toimintakomediaa ja Netflixin poliisisarjoja Kovat kaulassa tai Brooklyn 99.

"Olen iltauninen, mutta kun kudon samalla, pysyn hereillä. Miko toivoi lapasia, joissa on sinisen eri sävyjä. Varsi tulee valmiiksi leffan aikana. Samalla juttelemme Samin kanssa", Hanna kertoo.

Hanna ja Sami ovat miettineet, että yhdessä on oltava kivaa nimenomaan arjessa. Sen päälle tulevat yhteiset unelmat, niin kuin haaveiden vene ja matka Kroatiaan.

"Jos ei ole yhteistä aikaa ja unelmia, voi kadota se, miksi olemme yhdessä. Lapset kasvavat ja jonain päivänä lähtevät kotoa. Silloin tarvitaan halua olla nimenomaan toisen kanssa, halua olla me."