Heli Hevander ja Kirsi Pesonen paljastavat salaisen aseensa: "Meilläpä on musta vyö karaokessa. Ei kannata tulla meille uhoamaan."
Heli Hevander ja Kirsi Pesonen paljastavat salaisen aseensa: "Meilläpä on musta vyö karaokessa. Ei kannata tulla meille uhoamaan."

Kun Heli Hevander lamaantui erostaan, Kirsi Pesonen syötti häntä. Kun Kirsi väsyi ja käpertyi kotiinsa, Heli repi hänet jumppaan. Molemmat ovat kolmen lapsen yksinhuoltajia ja luvanneet pysyä ystävän rinnalla.

"Saako taivuttaa?" kysyy Kirsi Pesonen Heli Hevanderilta.

Heli kikattaa "joo vielä vähän", vaikka välilevy jo rusahtelee.

Heli taipuu kaarelle, tukka viistää lattiaa, mutta Kirsi ottaa kiinni. Kirsi ottaa aina kiinni. Siksi selkävaivainen Heli tanssii vain hänen kanssaan.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Naiset jatkavat paritanssiaan, vaikka kuopiolaisen karaokebaarin pöydistä tuijotetaan. Noiden kahden väliin ei mahtuisi pieninkään äijänruippana.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Rumbasambaa! Kirsi vie, sillä hän on harrastanut lapsena kilpatanssia.
Rumbasambaa! Kirsi vie, sillä hän on harrastanut lapsena kilpatanssia.

Tyyliään naiset kutsuvat rumbasambapyöritykseksi. Koska kyseessä on paritanssi, uteliaat saattavat kysyä, ovatko Kirsi, 37, ja Heli, 34, pariskunta. Jos kysyjä on limainen hiippari, naiset vastaavat myöntävästi. Sillä saa miehen kuin miehen häipymään kolmessa sekunnissa. Jos kysyjä on söpö, he kertovat totuuden: että ovat parhaita ystäviä. Toistensa tuki ja turva, olkapää, sielunpuolikas ja varahermot.

Jos kysyjä on tosi söpö, Kirsi ja Heli kertovat kaiken. Senkin, että oikeastaan tässä istuu kaksi pakettia. Jos haluaa Helin, on haluttava myös Saku, 15, Jesse, 11, ja Milja, 7. Jos haluaa Kirsin, on haluttava myös Oona, 12, Milma, 10, ja Venla, 6. Kumpikin naisista on yksinhuoltaja.

"Pamautamme tuon kaiken kerralla. Sitten tarkkailemme, miten miesten ilme muuttuu", Heli selittää.

"Kun mies tajuaa, että lapset ovat ykkösiä, hups: hän on poissa."

Joidenkin naama venähtää. Jotkut lähtevät käymään vessassa eivätkä koskaan palaa. Suurin osa jää ja vakuuttaa: "Ei se ole ongelma. Mä olen aina tykännyt lapsista."

"Sitten mies tajuaa, että lapset ovat meille oikeasti ykkösiä, ja hups: hän on poissa. Miehet vaihtuvat ja haihtuvat, mutta Kirsi pysyy aina", Heli nauraa.

Tässä tärkeimmät.
Tässä tärkeimmät.

Heli nauraa ja Kirsi nauraa, eikä se ole pikkusievää kiherrystä, vaan sellaista hervotonta jota päästellään, kun puhutaan elämän vaikeimmista asioista. Sillä niistä Helin keittiössä nyt puhutaan.

Kaverukset hörppivät kahvia, kuten aina tavatessaan, mutta Heli ei haluaisi syödä porkkanakakun palastaan. Kirsi pakottaa. Hänestä Helin laihdutuskuuri on luiskahtamassa taas liian tiukaksi.

"Eilen jouduin pitämään tuolle saarnan siitäkin, että flunssaisena et kuntosalille mene", Kirsi sanoo.

Kirsi siis marmattaa. Heli taas potkii Kirsiä takapuoleen. Hän saattaa ilmoittaa Kirsin jumppaan ja Kirsin lapset liikuntakeskuksen lapsiparkkiin ja pirauttaa vasta sitten Kirsille, että tänään muuten lähdet jumppaan. Kun Helin tilillä on ylimääräistä, hän kysyy, tarvitseeko Kirsi, ja kun Kirsin taskusta löytyy seteli, hän antaa sen Helille.

Täällä asuu  Kirsi ja kolme  prinsessaa.
Täällä asuu  Kirsi ja kolme  prinsessaa.

Joka päivä he näkevät tai soittavat. Kertovat, onko lasten kanssa mennyt ihanasti vai kamalasti, tepsivätkö lääkkeet lasten astmaan, entäpä ADHD-oireisiin. Muistuttavat toisiaan, että kyllä sinä pystyt, jaksat sinä sittenkin, olet sinä hieno nainen ja niin fiksu ja nättikin, sitä paitsi juuri noin minäkin olisin sen raivarin taltuttanut. Kun Heli tuiskahtelee, Kirsi arvaa, mistä se johtuu. Naiset viettävät nimittäin niin paljon aikaa yhdessä, että kuukautiskierrotkin ovat kiepsahtaneet samaan rytmiin. Jos päivä on niin kehno, ettei kumpikaan jaksa edes puhua, naputellaan Facebookiin vain sydän ja "hyvää yötä".

”Jos en näe Kirsin kasvoja yleisössä, iskee sellainen olo, että iik. Hän on turvakamuni.

Tanssimaan Kirsi ja Heli lähtevät harvoin. Mutta kun he tanssivat, he tanssivat täysillä. Molemmat pelkäävät esiintymistä, mutta rakastavat laulamista. Kumpikin heittää nykyään laulukeikkaa sekä yksin että yhdessä.

"Laulaminen on parasta mitä tiedän. Mutta jos en näe Kirsiä yleisössä, tulee sellainen olo, että iik. Minun on nähtävä turvakamuni kasvot. Silloin muistan, että pystyn mihin vaan", Heli sanoo.

Kiusaajia karkuun

Vuodesta 2002 Kirsi ei muista mitään. Hän valvoi yöt, sillä yksivuotias Oona oli allerginen lähes kaikille ruoka-aineille. Pahimmillaan lapsen iho kuivui ja repeili niin, että Kirsin piti rasvata hänet kuusi kertaa yössä. Milma potki jo vatsassa, sairaanhoitajaopinnot olivat kesken, avioliitto hatarasti kasassa.

Sumun keskeltä Kirsi muistaa häivähdyksen Helistä. Heli asui tuolloin naapurissa, samassa kerrostalossa poikansa Sakun kanssa, ja opiskeli lähihoitajaksi. Eivät he silloin vielä jutelleet, moikkailivat vain. Molempien elämässä oli liikaa kaikkea. Kummankin voimat menivät selviämiseen.

"Äiti pyysi apua sosiaalihuollosta, mutta sieltä vastattiin, että tukitoimet olisivat liian kalliita."

Heli oli muuttanut lapsuudenkotoaan jo 14-vuotiaana. Hän oli lähtenyt vanhemman miehen matkaan, koska kotona asuminen oli käynyt liian tukalaksi.

"Minulla oli silloin paha murrosikä ja äidillä iso väsy. Äiti pyysi apua Juankosken sosiaalihuollosta, mutta sieltä vastattiin, että tukitoimet olisivat liian kalliita. Liian kalliita! Jos joku lapsiparka on nyt samassa tilanteessa eikä olekaan samanlainen sisupussi kuin minä, hänelle voi käydä tosi huonosti."

Kirsin murrosikä sujui luikkimalla kiusaajia karkuun. Hän sairasti pälvikaljua, ja kuudennella luokalla hiukset lähtivät päästä kokonaan. Yläasteella kiusaaminen yltyi. Eivät pojat häntä satuttaneet, he vain uhosivat. Olivat hyökkäävinään ja huusivat törkeitä.

Kolme vuotta Kirsi sieti. Sitten hän suuttui.

"Marssin keskelle pihaa pahimman kiusaajani luo ja huusin hänelle päin naamaa, että jos vielä kiusaat, lopetan koulun. Poika oli minua lyhyempi. Katsoin häntä alaspäin. Enää koskaan hän ei kiusannut."

Kun Heli meni aikoinaan naimisiin, hevimusiikkia fanittava pari otti sukunimekseen Hevanderin. Karaokelaitteet ovat olohuoneessa kunniapaikalla.
Kun Heli meni aikoinaan naimisiin, hevimusiikkia fanittava pari otti sukunimekseen Hevanderin. Karaokelaitteet ovat olohuoneessa kunniapaikalla.

Sekä Kirsin että Helin vanhemmat olivat aikoinaan eronneet. Vuonna 2003 Kirsin oma liitto päättyi eroon, ja hän jäi yksin pienen Oonan ja Milman kanssa. Neljän vuoden kuluttua, lyhyestä suhteesta, syntyi iltatähti Venla. Suhde kuopuksen isään tyssähti heti, kun raskaustesti näytti plussaa. 

Samaan aikaan Helin elämässä kuohui. 17-vuotiaana hän oli synnyttänyt suloisen pojan, Sakun. Vauvan isä häipyi heti. Suhde Jessenkin isään jäi lyhyeksi. Miljan isän kanssa Heli meni naimisiin, mutta pari erosi myöhemmin. 

"Totta kai mietin, miksi suhteeni ovat jääneet niin lyhyiksi. En vain ole saanut turvan tunnetta mistään – paitsi tästä Kirsin ja minun ystävyydestä. Tämä on ainut ihmissuhteeni, jossa en kaipaa suojakseni minkäänlaista roolia."

Viisi mummoa ja ukit

Koskaan Heli ja Kirsi eivät puhu lapsilleen pahaa näiden isistä. Päinvastoin: he pitävät yllä toivoa, leikkaavat irti isän valokuvan lehtihaastattelusta, selittelevät heidän puolestaan, vakuuttavat että iskäkin varmasti ikävöi.

Kirsi tykkää romanttisesta tyylistä.
Kirsi tykkää romanttisesta tyylistä.

He lohduttavat, vaikka eivät ymmär-rä itsekään. Miten kukaan voi hylätä lapsensa?

"Ei sitä voi käsittää. Lapsi itse selittää asian esimerkiksi niin, että iskällä on vaan niin paljon töitä, ettei häntä ole näkynyt kuukausiin. Ja minä taas selitän, että isin elämässä on nyt meneillään paljon vaikeita aikuisten juttuja, ja meidän pitää antaa hänen miettiä rauhassa. Jesse on lapsistani onnekkain. Hänellä on mahtava isä, jonka luona hän nykyään asuukin viikot", Heli sanoo.

Vaikka miehet ovat häipyneet lastensa arjesta, supermummot ja -ukit ovat pysyneet.

Onnekkaita ovat Helin ja Kirsin muutkin lapset. Heillä on nimittäin maailman vahvin mummoverkosto.

Vaikka suurin osa miehistä on tehnyt katoamistempun, miesten äidit ja isät ovat pysyneet lastenlastensa rinnalla. Ihania mummoja on yhteensä viisi: Kirsin äiti, Helin äiti, Oonan ja Milman isän äiti, Venlan isän äiti, Miljan isän äiti ja Jessen isän äiti. Kirsin isä on rakas ukki, ja vaarina touhuaa Venlan isän isä.

Supermummot ja -ukit kutsuvat lapsenlapsiaan yökylään, kuskaavat mökille, tukevat musiikkiharrastuksissa ja kyselevät taukoamatta, jaksavatko Kirsi ja Heli varmasti. Helin äidistä on tullut rakas mummeli Kirsinkin lapsille.

Helin kotona keikkuvat luurangot.
Helin kotona keikkuvat luurangot.

Heliä on tukenut myös Miljan isän äiti, Pirjo-mummo. Viimeksi kun Heli suri, miksi Pirjon poika ei pidä tyttäreensä yhteyttä, Pirjo lohdutti: "Hei, me pärjätään kyllä näinkin. Olet niin loistava äiti."

"Tuntuu mahtavalta, kun minuun äitinä luotetaan. Naiset ovat uskomattoman solidaarisia ja pitävät huolta toisistaan. Ilman mummoverkostoani tuskin olisin selvinnyt järjissäni", Heli sanoo.

Heliä on valvottanut vuorotellen jokaisen lapsen infektioastmakierre, Kirsiä Oonan allergiat sekä Milman astma ja ADHD.

Milman ADHD-diagnoosi oli helpotus sekä äidille että tyttärelle. Vuosia Kirsi haki apua tyttärensä räiskähdyksiin, mutta sai aina saman vastauksen: yksinhuoltajaäidit ovat vähän väsyneitä, joten ei ihme, jos lapsikin vähän räjähtelee. Vasta kun löytyi lääkäri, joka otti tytön tosissaan, tämä sai apua ja lääkettä  – ja on viimein ihastuttava, pippurisen aurinkoinen oma itsensä.

"Olen jankuttanut tytöille, että olette ihania. Älkää uskoko, jos joku muuta väittää."

Heli ja Kirsi ovat joutuneet suremaan sitäkin, että omaa lasta on kiusattu.

"Olen jankuttanut tytöille, että olette ihania. Älkää uskoko, jos joku muuta väittää. Mutta omasta kokemuksesta tiedän, miten vaikeaa on olla uskomatta", Kirsi sanoo.

Painajainen saa horkkaan

Kun avioerosta oli kulunut viisi vuotta, Kirsi alkoi yhtäkkiä täristä. Hän tärisi lakkaamatta, päivin ja öin. Kun auringonvalo osui silmiin, hän säpsähti pelosta niin, että näkö sumeni.

Ruumis tärisi, koska se ei ollut unohtanut. Siihen oli tallentunut pahoja muistoja huonosta ihmissuhteesta. Nyt keho pyristeli niistä eroon. Vointi romahti täysin, ja Kirsillä todettiin posttraumaattinen stressioireyhtymä.

Apu löytyi silmänliiketerapiasta. Ensin Kirsi kertoi terapeutille muistoistaan. Sitten terapeutti keskeytti hänet ja käski hänen seurata katseellaan sormeaan. Terapiakäynnit kestivät yhteensä kaksi vuotta.

Kirsi laulaa kotimaisia hittejä, mieluiten hempeitä.
Kirsi laulaa kotimaisia hittejä, mieluiten hempeitä.

"Kuulostaa pöhköltä, mutta se tepsi. Myös mielikuvaharjoitukset lievensivät pelkojani. Muistan hetken, jolloin tajusin, etten ole enää menneissä kiinni. Aloin nauraa kotona ääneen. Sen jälkeen en ole tärissyt kertaakaan."

Vaikka Kirsi tunsi Helin jo tärinävuosinaan, hän ei päästänyt tätä vielä lähelleen. Vasta nyt hän on antanut Helin tuuppia itseään eteenpäin.

Jos Kirsi itse saisi päättää, hän vetäisi jokaisella laulukeikalla Lionel Richien Hellon. Se on hänen turvalaulunsa. Sen hän osaa unissaankin, tarvittaessa myös takaperin.

"Mutta Heli sanoo aina, että et kyllä laula Hellota. Hän vannoo, että pystyn laulamaan yhtä hyvin jonkun toisenkin biisin. Hänen varmuutensa tekee minustakin rohkeamman."

Eräänä päivänä Heli ilmoitti, että Kirsistä tulee Työttömien yhdistyksen askartelukerhon ohjaaja. Ei hän kysynyt haluaisiko tämä, totesi vaan, että asia on näin. Kirsi joutui paniikkiin, mutta pärjäsi. Hän innostui niin paljon, että sai rohkeutta hakeutua takaisin työelämään. 

Kun suru vei Heliltä ruokahalun, Kirsi osti lihapiirakan ja syötti sen kaverilleen pala palalta.

Kun Helin toinen, myrskyisä avioliitto loppui eroon, hän lamaantui. Kyhjötti tyhjässä vuokra-asunnossaan, ei jaksanut purkaa tavaroitaan muuttolaatikoista ja lakkasi syömästä.

Silloin Kirsi paineli torille, osti lihapiirakan ja syötti sen Helille omin käsin. Sitten hän purki muuttolaatikot ja viikkasi vaatteet kaappiin.

"Kirsi hoiti silloin puolestani kaiken. Hän on minulle korvaamaton. Ilman häntä en saa auki edes hillopurkkia. Onneksi on aina käynyt niin, että kun minä olen voinut huonosti, Kirsi on voinut hyvin. Olemme olleet vuorotellen vahvoja."

Ensimmäinen riita oli kamala. Ei koskaan enää  suututa, itkivät molemmat.

Paitsi kerran, viime joulun aikaan.

Molempia vaivasi selittämätön alakulo, ja silloin tuli riita. Ensimmäinen ja viimeinen. Kumpikaan ei muista, mistä kina alkoi.

"Emme olleet yhteydessä kolmeen viikkoon. Se aika tuntui viideltä vuodelta", Kirsi sanoo.

"Ikuisuudelta", Heli tarkentaa.

Kirsi ja Heli jakavat kaiken, tarvittaessa myös rahansa. Lastenvaatteet he kierrättävät keskenään.
Kirsi ja Heli jakavat kaiken, tarvittaessa myös rahansa. Lastenvaatteet he kierrättävät keskenään.

Kirsi ja Heli jatkoivat sanailuaan Facebookissa. Miksi sinä silloin niin sanoit, mitä sillä äänenpainolla tarkoitit, etkö nyt vieläkään tajua. Viestittely loppui siihen, että he päättivät lähteä lasten kanssa yhdessä luistelemaan.

Luistinradalla kumpikaan ei uskaltanut katsoa toisiaan silmiin. Kun viimein katsoivat, itkusta ei tullut loppua.

"Sopersimme toisillemme, että älä enää koskaan tee näin. Älä koskaan enää hylkää. Eikä varmasti hylätä."

Kelpaat kelle vaan

Kirsiä jännittää, sillä hän on palailemassa tänä keväänä sairaanhoitajan työhön. Heli aikoo hakea opiskelemaan yhteisöpedagogiksi, sillä hänen oikutteleva rumbasambaselkänsä ei kestä enää hoitajan hommia. Helin suurin unelma on niin suuri, että sitä on melkein vaikea sanoa ääneen: hän haluaisi laulaa ja esiintyä työkseen.

"Mutta musiikkibisnes on Etelä-Suomessa, ja minun tukiverkostoni on Kuopiossa. Joten se siitä."

Jos Helin mieli on maassa, Kirsi kysyy, lähdetäänkö Ikeaan.

Kun esiintymishimo iskee, Kirsi ja Heli järjestävät ystäviensä kanssa karaokeillan. Silloin lauletaan lujaa, syödään mokkapaloja ja juhlitaan sitä, että maailmassa on Suomi-hittejä ja suklaaleivonnaisia.

Jos Helin mieli on maassa, Kirsi kysyy, lähdetäänkö Ikeaan. Sitten istutaan autossa vierekkäin eikä puhuta sanaakaan. Huudatetaan vain stereoista Juha Tapion kappaletta Kelpaat kelle vaan ja itketään vähän. Yleensä molempien olo on parempi jo siinä vaiheessa, kun kurvataan Ikean parkkipaikalle.

Tosin aina Ikea ei riitä. On päästävä kauemmas. Kirsi ja Heli ovat tarttuneet jo kahteen tarjousmatkaan: viikonloppuun Helsingin Hilton-hotellissa ja talvilomaviikkoon Turkissa.

Parasta lomissa oli se, että hotellihuoneissa oli amme ja käytävällä jääpalakone. Nukkumaankin pääsi ihanan aikaisin.

"Olemme niin väsyneitä mammoja, että sammumme kahdeksalta aina kun voimme", naiset vakuuttavat.

"Toivon, että vielä joskus joku nukkuu vieressäni ja silittelee minua arkenakin."

Molemmat haaveilevat yhä pysyvästä parisuhteesta. Ilmassa onkin taas varovaisia suhdevirityksiä. Sellaisia, jotka hymyilyttävät ihan väkisin.

"Tuntuu siltä, että olen saattanut nyt tavata Mister Oikean. Vaikka elämäni on ollut myrskyä 14-vuotiaasta asti, uskon rakkauteen. Toivon, että vielä joskus joku nukkuu vieressäni ja silittelee minua arkenakin", Heli sanoo.

"Minäkin haaveilen normiperheestä. Sellaisesta, johon kuuluu äiti, lapset ja isähahmo", Kirsi myöntää.

Sitten hän miettii.

"Vaikka olen minä pohtinut sitäkin, että voisi naiskommuunikin olla aika kiva. Joka naiselle oma soppi ja omavaraistalous, kun rahaa meillä ei ole liiaksi muutenkaan. Siitä tulisi hauskaa."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 9/2013.

Sisältö jatkuu mainoksen alla