"Aika usein lapset toteavat, että ihanaa, kun joku lukee", sanoo lasten satutunteja järjestävä erikoiskirjastovirkailija Katri Sajalahti.
"Aika usein lapset toteavat, että ihanaa, kun joku lukee", sanoo lasten satutunteja järjestävä erikoiskirjastovirkailija Katri Sajalahti.

Iloinen uutinen: lapset rakastavat edelleen perinteisiä kirjoja. Rakkauden syntymiseen tarvitaan vain hyvä satu ja kiireetön aikuinen. Löytyisivätpä sellaiset jokaiselle.

Kuvittele: kuutisenkymmentä 2–5-vuotiasta lasta istuu hiljaa, osa lattialla ja osa pienillä tuoleilla. Kaikki katsovat samaan suuntaan. Jokainen näyttää kiinnostuneelta.

He kuuntelevat erikoiskirjastovirkailija Katri Sajalahtea. Katri lukee ääneen kirjaa jääkarhusta, joka eksyy ja kohtaa suden.

Kirja on ihan tavallinen. Katri lukee sitä ihan tavallisella, ilmeikkäällä äänellä ja näyttää samalla kuvia. Muuta ei tarvita, lapset viihtyvät.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kohtaus Helsingin Arabianrannan kirjaston satutunnilta on jotenkin lohdullinen nykymaailmassa, jossa surraan lasten keskittymiskyvyn heikkenemistä ja taaperoita, joille ei lueta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Aika usein lapset toteavat, että ihanaa, kun joku lukee.”

”Jos lapselle tarjotaan kirja, hän yleensä ilahtuu. Aika usein lapset toteavat, että ihanaa, kun joku lukee. Ehkä lukemisesta on tullut monessa perheessä luksusta.”

Puolessa tunnissa Katri ehtii yleensä lukea kolme kirjaa. Lopuksi lapset saavat tarrat satupassiin ja mahdollisuuden silitellä satumaskotti Keijo-kettua.

”Viisivuotiaatkin kysyvät välillä, onko se ihan oikea. Vastaan ympäripyöreästi, että Keijo on ollut kirjastossa jo pitkään.”

Kysymys muistuttaa Katria siitä, kuinka lapset ovat lapsia, mielikuvitusmaailmojensa satuja rakastavia sankareita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla