Laura Ruohonen on kirjoittanut lapsille kolme kirjaa, koska uskoo, että sanoilla leikkiminen lisää tasa-arvoa.

Uusin kirjasi, Tippukivitapaus (Tammi 2017) on jo kolmas lastenkirjasi. Miksi kirjoitat juuri lapsille?

Kielellä leikkiminen on reitti lapsen ja aikuisen tasavertaiseen kohtaamiseen. Kun sanoja käytetään eri tavalla kuin arjessa yleensä, aikuinen ei ole tylsä vaan pöhkö ja lapsi saa loistaa. Maailman vanhin pitsa laulaa ja rusinasta voi tulla suuruudenhullu. Yhdessä jaettu kuriton kieli haastaa molempia samalla voimalla.

Tuntuu, että sinulla oli kirjoittaessasi hauskaa.

Niin oli! Taskussani on aina pieni vihko, johon kirjaan päähänpälkähdyksiä, omia ja muiden. Saan luoda runoja, jotka nirskuvat ja pihisevät, kutittavat kieltä ja ikeniä. Usein runo lähtee kielellisestä keikauksesta. Jos mieleen tulee sanapari ”valvatti valvotti”, on pakko ottaa heti selvää, kuka on tämä Valvatti ja kuka ei nuku...

Millaisen runon kirjoittaisit keski-ikäiselle naiselle?

Synkkänä riittämättömyyden hetkenä kirjoitin tämän runon ja sanoin miehelle ja lapsille, että totuus hakattakoon hautakiveeni: ”Tyhmänä syntyi, tyhmänä kuoli, siinä välissä näppejään nuoli.” Kuvittaja Erika Kallasmaa piirsi saman tien hautakummun, jossa luki ”Rakas tyhmä”. Se muistuttaa, että olemme kaikki jollekulle rakkaita virheinemmekin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2017

Pelättiinkö ennen enemmän kuin nykyään? Siltä vaikuttaa, kun muistelee 1970–80-luvun lasten ja nuorten pelkoja. Samat asiat traumatisoivat kokonaisia sukupolvia.

1. Happosateet

”Happosateiden piti tappaa Suomen havupuut. Otsonikato oli toinen pelottava sana. Tuli syyllinen olo aina, kun laittoi ponnekaasupullosta suihketta kainaloon ennen nuorisotalon tai koulun diskoa.”

2. Ronald Reagan ja ydinsota

Kylmän sodan pelottava johtaja Ronald Reagan tapasi lempeän maanisämme Mauno Koiviston Suomenssa 1988.
Kylmän sodan pelottava johtaja Ronald Reagan tapasi lempeän maanisämme Mauno Koiviston Suomenssa 1988.

Ronald Reaganin ilmeisenä aikomuksena näytti olevan ydinsodan sytyttäminen. Muistan tv-ohjelman, jossa kerrottiin, kuinka kauan erilaisissa väestösuojissa selviäisi hengissä ydinpommin jälkeen. Vaihtoehdoista tuntui mahdolliselta vain yksi, koska sen olisin osannut itse rakentaa itselleni: kodin varapatjoista ja -peitoista koottu kolo, selviämisaika noin 20 sekuntia.”

3. Pelle Hermanni

Karvakuonot kivoja, Pelle Hermanni karmiva. Kuva: Yle
Karvakuonot kivoja, Pelle Hermanni karmiva. Kuva: Yle

”Jokin aika sitten klovnit aiheuttivat paniikin nykylasten keskuudessa. Ymmärrän, olihan meillä 80-luvun lapsilla Pelle Hermanni. Lentävä karttakeppi eli Kepakko oli erityisen karmiva, mutta vielä sitäkin enemmän pelkäsin ohjelman alkutunnusta. Mikä idea on laittaa lastenohjelman alkutunnukseen pellen putoava nenä ja hansikaskäsi, joka nostaa sen paikoilleen? Mikään ei ollut viisivuotiaasta pelottavampaa. Heti kun tunnusmusiikki alkoi, juoksin kirjahyllyn kulman taakse piiloon ja odotin, kunnes äiti sanoi: Nyt voi tulla.”

4. Polio

Polio ei lapsihalvaus ei ollut leikin asia. Kuva: HKM
Polio ei lapsihalvaus ei ollut leikin asia. Kuva: HKM

”80-luvulla koulussa annettiin poliorokotus sokeripalassa. Olin toisella luokalla ja käsitin, että polio eli lapsihalvaus voi iskeä koska tahansa ja jäykistää uhrinsa loppuiäksi. Joka ilta nukkumaan mennessä asettelin itseni tarkasti asentoon, jossa voisin viettää loppuelämäni, jos polio yöllä iskee. Mielestäni paras oli kylkiasento, polvet koukussa – siitä asennosta poliopotilaan olisi pystynyt nostamaan tuolille istumaan päiväksi ja laittamaan sitten takaisin sänkyyn.”

5. Aids

”Tuntui, että aids voi iskeä mistä tahansa, ja seurauksena on kuolemantuomio, hidas riutuminen ja järkyttävä häpeä koko suvulle. Kun Sunnuntairaportissa tai vastaavassa kerrottiin, että hammaslääkäri tunnistaa aids-potilaan kielen valkoisista laikuista, menin välittömästi peilin eteen ja diagnosoin itselleni tuon tappavan taudin – alakoululaisena paljon ennen sukupuolielämän aloittamista. Senhän saattoi saada vaikka julkisesta vessasta, joita tietenkin välttelin viimeiseen asti.”

6. Ihon alle pesivät hämähäkit

”Luin luokkakaverini luona Shokki-lehteä. Se oli mustavalkoinen sarjakuva, jossa oli karmeita kauhutarinoita. Yhdessä niistä hämähäkki kaivautui yöllä nukkuvan ihmisen käsivarteen ja muni sinne munansa. Myöhemmin ihmisen kädestä alkoi työntyä ulos paljon pieniä hämähäkkejä. Koska pelkäsin jo valmiiksi hämähäkkejä, tarina palasi usein pelottavana mieleeni.”

7. Pallosalamat

”Pelkäsin kuollakseni ukkosta lapsena mökillä. Erityisen pelottava oli pallosalama. Pallosalamahan saattoi tunkeutua tupaan ihan mistä vain – ikkunasta, savupiipusta, pistorasiasta. Mielikuvissani riehuva tulipallo tuhosi sekä talon että ihmiset. Sitä ei voinut paeta, koska se alkoi seurata.”

8. Volvo-Markkanen

Olof Palmen murhaajan lisäksi pelkäsin aktiivisesti Volvo-Markkasta. Olin täysin varma, että kesämökkimme osuu tuon aikansa kuuluisimman rikollisen pakomatkan varrelle ja pian olemme koko perhe aseellisen ryöstäjän ja vankikarkurin panttivankeina.”

9. Sota

”70–80-lukujen nuoret eivät tarvinneet uutta versiota Tuntemattomasta sotilaasta tajutakseen sodan kauhut. Ystäväni-kirjoihin merkittiin vakiona kaksi pelkoa: sota ja käärmeet.”

”Lapsena pelkäsin eniten sotaa. Ehkä johtui siitä, että isoisä oli haavoittunut sodassa. Asiasta ei koskaan puhuttu, mutta kranaatinsirpale oli jättänyt jäljen isoisän otsaan ja muistutti sodan kauhuista. Oli kuitenkin yksi ajatus, mikä lievitti pelkoa. Keksin, että näyttelisin taistelutilanteessa kuollutta. Makaisin vain hiljaa hiiskumatta maassa, eikä kukaan minua silloin huomaisi. Ja selviäisin hengissä. Vieläkin tuo ajatus lohduttaa.”

10. Komisario Palmu -elokuvat

Komisario Palmun erehdys -elokuva vuodelta 1960 kiehtoi lapsia vielä 80-luvullakin. Kuvassa Joel Rinne (vas.), Matti Ranin ja Leo Jokela. Kuva: Suomen Filmiteollisuus Oy.
Komisario Palmun erehdys -elokuva vuodelta 1960 kiehtoi lapsia vielä 80-luvullakin. Kuvassa Joel Rinne (vas.), Matti Ranin ja Leo Jokela. Kuva: Suomen Filmiteollisuus Oy.

”Ennen Netflix-aikaa huviteltiin katsomalla vhs-kaseteilta Komisario Palmu -elokuvia, joiden synkkä tunnelma kiihotti mielikuvitusta.13-vuotiaana katsoin Komisario Palmun erehdys -elokuvan, jossa murhaajaksi paljastuu vanha nainen, neiti Amalia Rygseck. Pelkäsin häntä ja hänen tappavaa sateenvarjoaan niin paljon, että jouduin menemään vanhempieni väliin nukkumaan. Minusta hän oli kammottavan pitkä, laiha ja synkkäsilmäinen.”

11. Ydinvoimalaonnettomuus

”10-vuotiaana tiesin, että maailma tuhoutuu. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 jätti pysyvän jäljen. Heti räjähdyksen jälkeen vietin unettomia öitä. Lievittääkseni pelkoani suunnittelin kotimme kellarin muuttamista ilmastointiteipillä tiiviiksi väestösuojaksi, jonne varasin myös vesikanistereita ja hätämuonaa. Onnettomuudesta jäi pitkä kammo ydinvoimaa kohtaan. Vuonna 2000 toivotin uuden vuoden tervetulleeksi joditabletit taskussa, olihan tuolloin laajasti uutisoitu, että ydinvoimaloidenkin tietokoneet sekoavat.”

”13-vuotiaana pelkäsin Tšernobylin myrkkyjä. Hengasimme kaverini kanssa leikkipuistossa ja mietimme, kuinka myrkylllistä hiekka on ja miten epämuodostuneita tulevista lapsistamme mahtaa kasvaa. Jollain kierolla tavalla hiekka tuntui myös jännittävältä. Siitä oli ihan pakko tehdä pari hiekkakakkua.”

12. Ufosieppaukset    

”Avaruusoliot ja abduktiot eli viattomien ihmisten sieppaukset lentäville lautasille vaikuttivat 80-luvulla todelliselta uhalta. Olin täysin vakuuttunut, että tänä yönä minut nostetaan sängystäni avaruusalukselle lääketieteellisiä kokeita varten. Juhan af Grann oli tuohon aikaan kysytty asiantuntija mediassa, mistä pelkoni saivat polttoainetta. Niitä ei lievittänyt televisiosarja V, jossa ihmisnainen synnytti avaruusolion.”

”Olin lukenut aiheesta Valittujen palojen tietokirjasta (!) ja iltaisin kaverin luota kotiin palatessani tähyilin taivasta, minkä juoksemiseltani ennätin: kohta ne tulevat! Kun kerran aamulla löysin oudon naarmun jalastani, olin varma, että olin yöllä joutunut ufojen tieteellisten kokeiden uhriksi ja minut oli palautettu kotiin vain tilapäisesti.”

13. Kuukautiset

”Pelkäsin myös kuukautisten alkamista. Kuvitelmissani asia etenisi näin: verta suihkuaisi holtittomasti joka suuntaan, joutuisin olemaan sen vuoksi pois koulusta, äiti kirjoittaisi poissaolovihkoon syyksi 'kuukautiset', opettaja lukisi tiedon koko luokalle ja pojat nauraisivat.”

Tätä emme sen sijaan pelänneet

Oi joi, 70–80-lukujen huolettomat kesäniityt! Jos punkki tarrasi kiinni, se irrotettiin voilla tukehduttamalla.

Eri heimoilla on omat vahvat puolensa ja piirteensä. Viime aikoina on väitelty siitä, kumpi on parempaa avioainesta, karjalainen vai pohjalainen. Nyt pääset äänestämään!

Aivan ensin Kodin Kuvalehdelle vihjattiin, että parasta puolisoainesta ovat insinöörit. Asiaa tuntevia haastattelemalla päättelimme, että niin saattaa hyvinkin olla: insinööri kestää stressiä, hallitsee kaikki vimpaimet ja keksii ratkaisuja ongelmiin. Myöhemmin saimme vihiä, että parhaan puolison ominaisuudet saattavatkin olla alueellisia: esimerkiksi tamperelaiset käyttävät suloisia hellittelysanoja ja tekevät elämästä ihanaa.

Nyt KK:n kanavissa keskustellaan – jopa väitellään – siitä, ovatko parhaat partnerit sittenkin karjalaisia tai peräti pohjalaisia. Molempien loistavista piirteistä on paljon näyttöä.

Tutustu karjalaiseen ja pohjalaiseen puolisoina oheisista linkeistä ja äänestä: kumpi on sinusta selvästi parempi? Alla olevasta kyselystä näet reaaliajassa, kummat johtavat.

Kysely

Tämähän on selvä juttu! Mielestäni puolisona parempi on...