Laura Ruohonen on kirjoittanut lapsille kolme kirjaa, koska uskoo, että sanoilla leikkiminen lisää tasa-arvoa.
Uusin kirjasi, Tippukivitapaus (Tammi 2017) on jo kolmas lastenkirjasi. Miksi kirjoitat juuri lapsille?
Kielellä leikkiminen on reitti lapsen ja aikuisen tasavertaiseen kohtaamiseen. Kun sanoja käytetään eri tavalla kuin arjessa yleensä, aikuinen ei ole tylsä vaan pöhkö ja lapsi saa loistaa. Maailman vanhin pitsa laulaa ja rusinasta voi tulla suuruudenhullu. Yhdessä jaettu kuriton kieli haastaa molempia samalla voimalla.
Tuntuu, että sinulla oli kirjoittaessasi hauskaa.
Niin oli! Taskussani on aina pieni vihko, johon kirjaan päähänpälkähdyksiä, omia ja muiden. Saan luoda runoja, jotka nirskuvat ja pihisevät, kutittavat kieltä ja ikeniä. Usein runo lähtee kielellisestä keikauksesta. Jos mieleen tulee sanapari ”valvatti valvotti”, on pakko ottaa heti selvää, kuka on tämä Valvatti ja kuka ei nuku...
Millaisen runon kirjoittaisit keski-ikäiselle naiselle?
Synkkänä riittämättömyyden hetkenä kirjoitin tämän runon ja sanoin miehelle ja lapsille, että totuus hakattakoon hautakiveeni: ”Tyhmänä syntyi, tyhmänä kuoli, siinä välissä näppejään nuoli.” Kuvittaja Erika Kallasmaa piirsi saman tien hautakummun, jossa luki ”Rakas tyhmä”. Se muistuttaa, että olemme kaikki jollekulle rakkaita virheinemmekin.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 9/2017
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
