Koira on ihmisen paras ystävä ja fiksuin terapeutti, koska se ei pilaa suhdetta puhumalla.
En ymmärrä, miten ihmiset selviytyvät ilman koiraa.
Minä en selviäisi. Tarvitsen elämääni yhden yliherkän villakoiran.
Veikko säikkyy vieraita. Toisinaan se pissii sisälle, kun on niin iloinen, että on ihan pakko vain pissata.
Se on rasittava. Rakastan sitä.
Yksi sen parhaista puolista on se, ettei se puhu. Pidän sanoista, mutta joskus väsyn niihin. Veikon seurassa ei tarvitse olla nokkela. Voin toki yrittää olla, mutta ei se kuitenkaan naura, joten ihan sama.
Nelivuotisen suhteemme aikana meillä kahdella ei ole ollut yhtään väärinkäsitystä. Suosittelenkin hiljaisuutta kaikkiin rakkaussuhteisiin. Puhuminen on yliarvostettua, järkevämpää on vain rapsuttaa toista mahasta.
Veikolle on aivan sama, mitä päässäni liikkuu, kunhan pääni ilmestyy joka ilta töistä kotiin. Riitän sille aina.
Mikä parasta, Veikko ei sääli. Se on ystävässä mahtava ominaisuus. Jos olen surullinen, Veikko kallistaa ehkä päätään söpösti, mutta siinä se.
Sen jälkeen se on taas oma röyhkeä karvainen itsensä ja jatkaa vaatimistaan: Vie minut kakalle! Anna kuivattua ankanlihaa! Helli! Nyt!
Veikko pitää minut käynnissä.
Jos minun pitäisi antaa lapsilleni vain yksi elämänohje, sanoisin: Mene koiran kanssa ulos.
Sen jälkeen olet aina vähän iloisempi. Lupaan.
Rakas koiranpentuni saa heti ekstra rapsutukset!
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
