Naisen elämä Suomessa oli aivan äsken ihan jotain muuta kuin nyt, Kaari Utrio muistuttaa.

Nainen päättää lapsiluvustaan

Millainen maailma olikaan, ennen kuin saatiin varma ja halpa ehkäisy, josta nainen vieläpä päättää itse. Niin monet tytöt joutuivat keskeyttämään opintonsa, kun tulivat raskaaksi. Jos mies ei mennyt naimisiin, oli revittävä jostain leipää lapselle. Jos meni, sen jälkeen nainen oli perheenäiti, eikä äideille jäänyt aikaa opiskella. Asenteetkin olivat toista. Ystävättäreni ajettiin pois kotoa, koska hän tuli raskaaksi.

Entä millaista oli avioliitoissa, kun lapsia oli kolme tai neljä eikä haluttu lisää? Kondomit olivat kalliita, eivätkä miehet halunneet käyttää niitä. Tuli loputtomia riitoja siitä, että vaimo pihtaa. Pihtasi kyllä, koska ei halunnut raskaaksi.

Itselläni oli hirvittävän tuskalliset kuukautiset. Kaksi päivää kuukaudesta vääntelehdin kivusta vuoteessa enkä päässyt kouluun. Muistan aina syksyn 1962, kun gynekologi ehdotti minulle uutta keksintöä: e-pillereitä. Kokeilin, ja ensimmäistä kertaa kuukautiseni olivat täysin kivuttomat.

Lapset pysyvät hengissä

Tämäkin on sidoksissa e-pillereihin. Nainen uskaltaa synnyttää vähemmän lapsia, koska nämä jäävät henkiin. Vielä ennen sotaa joka kymmenes suomalaislapsi kuoli alle yksivuotiaana, nykyisin enää muutama promille. Tästä täytyy kiittää lähinnä arkkiatri Arvo Ylppöä. Hän oli karismaattinen ihminen, jota uskoi niin ministeri kuin mökin mummo.

Vuonna 1949 Suomi oli niin nollissa kuin voi olla. Oli pulaa ja kauheaa raatamista, kun maksettiin sotakorvauksia. Samana vuonna levitettiin neuvolalaitos joka pitäjään! Silloin sijoitettiin rahaa tuleviin polviin, ja sen tekivät naisjärjestöt ja äijät – tuolloin hallituksessa oli vain yksi nainen. Jo 1980-luvulla lapsikuolleisuutemme oli lähes yhtä matalalla tasolla kuin upporikkaalla, rauhan ajan eläneellä Ruotsilla.

Saat pitää palkkasi itse

Nainen on hallinnut ansaitsemaansa omaisuutta vajaat puolentoista vuosisataa. Siihen asti naisen rahat kuuluivat häneen holhoojalleen, siis isälle, aviomiehelle, veljelle tai muulle miessukulaiselle. 1900-luvun alkuun asti naisen piti pyytää aviomieheltä lupa, jos hän halusi mennä töihin.

Tähän liittyi voimakas kotirouvakulttuuri. Se oli ymmärrettävää: lasten- ja kodinhoito oli kovaa työtä, joskin palkatonta. Vielä lapsuudessani moni äiti pyysi joka aamu isältä talousrahaa.

Pyykkikone antaa aikaa

Voi että minä muistan, kun meille tuli ensimmäinen pulsaattorikone. Olin lukiolainen, ja tuntui kuin taivaaseen olisin astunut. Siitäkin huolimatta, että kone kiersi pyykin hirveäksi mätöksi ja vesi piti vaihtaa joka huuhteluun. Oli se silti toista kuin pyykkilaudan kanssa huhkiminen.

Ennen kotitalouskoneiden tuloa vapaa-aikaa oli vain kaupunkilaispojilla. Tytöt tekivät kotitöitä pienestä alkaen, ja valtaosa naisen ajasta kului arjen ylläpitämiseen.

Pölynimuri, tiskikone, sähköliesi, mikroaaltouuni... Esikoisteoksesta saamillani rahoilla ostin ensimmäiseksi automaattipesukoneen. Se oli vuosi 1968, aivan äsken.

 

Vierailija

Kirjailija Kaari Utrio: ”Ennen ei ollut paremmin”

Niin totta. Synnyin 70 luvulla vielä tupaan jossa ei ollut juoksevaa vettä ja jos halus ruokaa tai lämpöä se tuli puusta. Puiden ja veden kantaminen kuului joka päivään. Talvella kaivo oli jäässä. Äidin arki oli vielä reissutyöläisen vaimona, kolmen pienen lapsen äitinä syrjäkylällä ilman autoa tai omaa puhelinta, todella ihan eriä mihin nykyään on totuttu..
Lue kommentti