Naisen elämä Suomessa oli aivan äsken ihan jotain muuta kuin nyt, Kaari Utrio muistuttaa.

Nainen päättää lapsiluvustaan

Millainen maailma olikaan, ennen kuin saatiin varma ja halpa ehkäisy, josta nainen vieläpä päättää itse. Niin monet tytöt joutuivat keskeyttämään opintonsa, kun tulivat raskaaksi. Jos mies ei mennyt naimisiin, oli revittävä jostain leipää lapselle. Jos meni, sen jälkeen nainen oli perheenäiti, eikä äideille jäänyt aikaa opiskella. Asenteetkin olivat toista. Ystävättäreni ajettiin pois kotoa, koska hän tuli raskaaksi.

Entä millaista oli avioliitoissa, kun lapsia oli kolme tai neljä eikä haluttu lisää? Kondomit olivat kalliita, eivätkä miehet halunneet käyttää niitä. Tuli loputtomia riitoja siitä, että vaimo pihtaa. Pihtasi kyllä, koska ei halunnut raskaaksi.

Itselläni oli hirvittävän tuskalliset kuukautiset. Kaksi päivää kuukaudesta vääntelehdin kivusta vuoteessa enkä päässyt kouluun. Muistan aina syksyn 1962, kun gynekologi ehdotti minulle uutta keksintöä: e-pillereitä. Kokeilin, ja ensimmäistä kertaa kuukautiseni olivat täysin kivuttomat.

Lapset pysyvät hengissä

Tämäkin on sidoksissa e-pillereihin. Nainen uskaltaa synnyttää vähemmän lapsia, koska nämä jäävät henkiin. Vielä ennen sotaa joka kymmenes suomalaislapsi kuoli alle yksivuotiaana, nykyisin enää muutama promille. Tästä täytyy kiittää lähinnä arkkiatri Arvo Ylppöä. Hän oli karismaattinen ihminen, jota uskoi niin ministeri kuin mökin mummo.

Vuonna 1949 Suomi oli niin nollissa kuin voi olla. Oli pulaa ja kauheaa raatamista, kun maksettiin sotakorvauksia. Samana vuonna levitettiin neuvolalaitos joka pitäjään! Silloin sijoitettiin rahaa tuleviin polviin, ja sen tekivät naisjärjestöt ja äijät – tuolloin hallituksessa oli vain yksi nainen. Jo 1980-luvulla lapsikuolleisuutemme oli lähes yhtä matalalla tasolla kuin upporikkaalla, rauhan ajan eläneellä Ruotsilla.

Saat pitää palkkasi itse

Nainen on hallinnut ansaitsemaansa omaisuutta vajaat puolentoista vuosisataa. Siihen asti naisen rahat kuuluivat häneen holhoojalleen, siis isälle, aviomiehelle, veljelle tai muulle miessukulaiselle. 1900-luvun alkuun asti naisen piti pyytää aviomieheltä lupa, jos hän halusi mennä töihin.

Tähän liittyi voimakas kotirouvakulttuuri. Se oli ymmärrettävää: lasten- ja kodinhoito oli kovaa työtä, joskin palkatonta. Vielä lapsuudessani moni äiti pyysi joka aamu isältä talousrahaa.

Pyykkikone antaa aikaa

Voi että minä muistan, kun meille tuli ensimmäinen pulsaattorikone. Olin lukiolainen, ja tuntui kuin taivaaseen olisin astunut. Siitäkin huolimatta, että kone kiersi pyykin hirveäksi mätöksi ja vesi piti vaihtaa joka huuhteluun. Oli se silti toista kuin pyykkilaudan kanssa huhkiminen.

Ennen kotitalouskoneiden tuloa vapaa-aikaa oli vain kaupunkilaispojilla. Tytöt tekivät kotitöitä pienestä alkaen, ja valtaosa naisen ajasta kului arjen ylläpitämiseen.

Pölynimuri, tiskikone, sähköliesi, mikroaaltouuni... Esikoisteoksesta saamillani rahoilla ostin ensimmäiseksi automaattipesukoneen. Se oli vuosi 1968, aivan äsken.

 

Vierailija

Kirjailija Kaari Utrio: ”Ennen ei ollut paremmin”

Niin totta. Synnyin 70 luvulla vielä tupaan jossa ei ollut juoksevaa vettä ja jos halus ruokaa tai lämpöä se tuli puusta. Puiden ja veden kantaminen kuului joka päivään. Talvella kaivo oli jäässä. Äidin arki oli vielä reissutyöläisen vaimona, kolmen pienen lapsen äitinä syrjäkylällä ilman autoa tai omaa puhelinta, todella ihan eriä mihin nykyään on totuttu..
Lue kommentti
Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä, Liisa Lohilahti sanoo.
Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä, Liisa Lohilahti sanoo.

Lapsuutta ei arvosteta, vaikka se on elämän tärkein vaihe, sanoo opettaja ja päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti.

Lapsi on viisas.

Pienen lapsen kyky katsoa maailmaa on viehättävä. Pienissä ihmisissä elää viisaus! He eivät vain kykene vielä sanoittamaan havaintojaan, joten me aikuiset tulkitsemme heitä siksi usein väärin.

Luulemme, ettei lapsilla ole taitoa analysoida maailmaa. Siinä me aikuiset astumme harhaan, sillä pienet ihmiset ovat äärimmäisen tarkkanäköisiä.

Ihmisen luovuus on parhaimmillaan lapsuudessa. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän se surkastuu. Alamme elää odotusten mukaisesti, ”järkevästi”. Ihmisestä kehittyy rajoittunut aikuinen, kuten Antoine de Saint- Exupéryn Pikku Prinssi -tarinakin kertoo.

Kuka tahansa ei sovi opettajaksi.

Opettajat voisivat vähentää lasten käytöshäiriöitä, kiusaamista ja itsetunto-ongelmia olemalla sydämellisempiä ja aidompia. Ei pidä vain suorittaa virkaa ja opettaa.

”Kuka tahansa ei sovi opettajaksi. Opettajan työ edellyttää erityistä herkkyyttä.”

Lapsen kehitys haavoittuvasta päiväkoti-iästä noin yhdeksään ikävuoteen on äärimmäisen tärkeä minäkuvan ja identiteetin kannalta. Lasta kasvattavalla aikuisella on merkittävä rooli, eikä kuka tahansa sovi opettajaksi. Opettajan työ edellyttää erityistä herkkyyttä, tunneälyä.

Opettajan tulisi ymmärtää, että lämminhenkinen ja vuorovaikutteinen kasvatus innostaa oppimaan. Lapsi kokee vuorovaikutuksen kunnioituksena.

Lapsilta vaaditaan liikaa.

Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä. Lapsuutta ei arvosteta, vaikka se on ihmiselämän tärkein vaihe.

Lisäksi aikuinen tuppaa omalla kiireellään ohittamaan lapsen kysymykset.

”Aikuisen pitää olla aidosti kiinnostunut lapsen maailmasta.”

Uteliaisuutta tulee tukea ja vastaamaan kannattaa pysähtyä. Ei se hetki ole sinun elämästäsi pois. Ehdit imuroida myöhemminkin.

Millään pedagogiikalla ei ole merkitystä, jos aikuinen ei ole aidosti kiinnostunut lapsen maailmasta.

Esiintyminen petraa itsetuntoa.

Esiintyminen, vaikkapa koulun tai päiväkodin näytelmässä tai omalle perheelle kotona, on iloinen ja luonnollinen osa elämää. Lasta pitää tukea hänen tarpeessaan esiintyä.

Keskipisteenä oleminen vahvistaa arempien lasten itsetuntoa. On kuitenkin tärkeää, ettei lasta arvostella tai pakoteta esiintymään.

”Esityksen jälkeen ei saisi tulla tuomiota siitä, oletko hyvä vai millainen.”

Esiintyminen kilpailun nimissä ei ole hyväksi pienelle lapselle. Kilpailuihin kuuluva arviointi luo lapselle suorituspaineita, ja hän kokee olevansa joko hyvä tai huono. Kumpikaan ei ole hyväksi pienen lapsen minäkuvan kehitykselle.

Kilpailu helposti vääristää minäkuvaa kohtuuttomasti ja voi johtaa itsekkyyteen tai erilaisiin traumoihin.

Pienelle lapselle esiintymisen tulee olla leikinomainen tilanne, jossa ei haittaa, vaikka kaikki ei mene niin nappiin. Esityksen jälkeen ei saisi tulla tuomiota siitä, oletko hyvä vai millainen. Taputetaan sille, että jes, rohkaistuit!

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2018.

Liisa Lohilahti

51-vuotias oululainen opettaja ja päiväkodin johtaja lataa akkujaan korkealentoisilla ajatuksilla ja filosofisella keskustelulla viinilasin äärellä.

Vierailija

”Vastaa, jos lapsi kysyy – ehdit imuroida myöhemminkin”, sanoo päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti

Ja sitten kun keskeytät imuroinnin vastataksesi lapselle niin seuraavaksi joku asiantuntija toisessa lehdessä messuaa kun lapsia ei opeteta odottamaan ja kaikki pyörii lapsen ympärillä ja siitä seuraa käytöshäiriöitä. Vanhemmuudessa vain yksi on varmaa: jonkun mielestä pieleen menee kuitenkin.
Lue kommentti
Neljän lapsen äiti Lapista

”Vastaa, jos lapsi kysyy – ehdit imuroida myöhemminkin”, sanoo päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti

Tärkeintä on toia vanhempana niin että arvostaa itseään ja muita läheisiä ihmisiä, myös lapsia. Arvostus näkyy vuorovaikutuksessa, pysähdytään , kuunnellaan ja vastataan. Jos et heti pysty, kerro lapselle, milloin ehdit vastata ja muista pitää lupauksesi. Tärkein mielipide , jota sinun pitää kuulla, on lapsesi mielipide. Pieni lapsi ei osaa sitä aina sanoin ilmaista, mutta lapsen ilo ja tyytyväisyys ohjaa toimimaan oikein. Pettymyksiäkin pitää tuottaa, jotta niistä selviämistä voi turvallisesti...
Lue kommentti
Tehokkain ympäristöteko on kaiken turhan ostelun välttäminen, Outi Pyy sanoo.
Tehokkain ympäristöteko on kaiken turhan ostelun välttäminen, Outi Pyy sanoo.

Kankaat ovat laadultaan huonompia kuin ennen, mutta ihmiset myös pesevät vaatteita aivan liian usein, sanoo bloggaaja ja ompelija Outi Pyy.

Konepesu irrottaa mikromuovia vesistöihin.

Vaatteet ja muut tekstiilit aiheuttavat enemmän mikromuovisaastetta kuin vaikkapa kosmetiikka. Keinokuituvaatteesta irtoaa muovia jokaisella pesukerralla.

On harhaanjohtavaa demonisoida yksittäisiä materiaaleja kuten fleeceä. Kaikki keinokuidut – polyesteri, akryyli, polyamidi, elastaani – ovat muovia. Yhdessä autonrenkaista lähtevän muovin kanssa ne tuottavat suurimman osan maailman mikromuovipäästöistä.

”On harhaanjohtavaa demonisoida yksittäisiä materiaaleja.”

Huoleton pyykkäys saastuttaa.

Pääasia ei ole muovia sisältävien vaatteiden ostoboikotti vaan oikeanlainen vaatehuolto. Olennaista on vähentää keinokuituisten käyttövaatteiden pesua. Tuuleta niitä mieluummin tai laita muovipussissa pakastimeen pariksi päiväksi.

Myös ekologisen pyykinpesuaineen ja huuhteluaineen valinta on paljon merkittävämpi teko kuin se, jos jätät ruokakaupassa muovipussin ostamatta. Väkiviinaetikka on erinomainen ja edullinen huuhteluaine.

”Vähennä pesua. Tuuleta mieluummin tai laita pakastimeen pariksi päiväksi.”

Fleecevaatteenkin voi hankkia, jos sitä pesee vain harvoin. Voit myös ostaa Guppy­friend-pesupussin, joka on kehitetty mikromuovia päästävien vaatteiden pesemiseen. Pese vain täysiä koneellisia ja valitse kaupassa vaatteiden värit sen mukaan, että saat pestyä niitä yhdessä.

Tehokkain ympäristöteko on toki kaiken turhan ostelun välttäminen.

Elastaani vesittää kierrätyksen.

Melkein kaikki ketjuliikkeiden vaatteet sisältävät muutaman prosentin venyvää elastaania. Sen vuoksi vaatteiden kierrättäminen uusiksi kuiduiksi ja langaksi on käynyt hankalaksi.

Elastaanivaate kulahtaa helposti, eikä huonokuntoisena sovi edes hyväntekeväisyysjärjestölle lahjoitettavaksi. Siitä ei myöskään voi tehdä autoteollisuudelle kelpaavaa tekstiilimurskaa, toisin kuin sataprosenttisesta puuvillasta, polyesteristä ja villasta.

”Käyttöikää voi pidentää nypynpoistajalla.”

Jos välttämättä haluat ostaa pari prosenttia elastaania sisältävän vaatteen kuten aluspaidan, valmistaudu käyttämään se aivan loppuun. Käyttöikää voit pidentää esimerkiksi nypynpoistajalla.

Konepesemme vaatteet pilalle.

Kankaat ovat laadultaan huonompia kuin ennen, mutta ihmiset myös pesevät vaatteita aivan liian usein ja kestämättömästi.

Esimerkiksi neuleiden alla tulisi käyttää aluspaitaa, koske se suojaa päällimmäistä vaatetta hikoilulta.

Alusvaatteet, aluspaidat ja sukat ovat kulutustavaraa, ja niitä pitääkin pyykätä joka käytön jälkeen, mutta näkyville käyttövaatteille riittää usein tuuletus ja tahrojen poisto.

Farkut voi putsata pakastamalla.

Erään ruotsalaisen tutkimuksen mukaan farkkuihin ei kertynyt terveydelle haitallisia bakteereja, vaikka opiskelijat käyttivät niitä kolme kuukautta pesemättä ja pesemisen sijaan pakastivat niitä.

Lakanat sen sijaan kannattaa pestä kerran viikossa 60 asteessa.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2018.

Outi Pyy

40-vuotias bloggaaja ja ompelija on keskittynyt kierrätysmuotiin ja suunnitellut asuja muun muassa Linnan juhliin. Outi asuu yksin mutta ymmärtää, että esimerkiksi lapsiperheissä ei ole aina aikaa paneutua yksittäisten vaatekappaleiden huoltoon.

Outi Les Pyy

Ompelija Outi Pyy: ”Lopeta jatkuva pyykkäys – se pilaa vaatteet ja saastuttaa vesistöt”

Hei Siivousfriikki. Elastaani on ongelma tekstiilien kuitukierrätyksen kannalta. Se tekee vaatteista kierrätyskelvottomia eli ainoa tapa käsitellä ne käytön jälkeen on polttaa ne energiana, minkä takia kaikki niihin käytetyt luonnonvarat joutuvat hukkaan. Tämä on valtavaa tuhlausta kun ottaa huomioon, että vielä 30 vuotta sitten tekstiilikuidut pystyttiin kierrättämään vielä uudeksi kuiduksi paljon helpommin. Mutta olen kirjoittanut tästä aiheesta blogiini pitkän jutun, ja sen lopussa on...
Lue kommentti
Siivousfriikki

Ompelija Outi Pyy: ”Lopeta jatkuva pyykkäys – se pilaa vaatteet ja saastuttaa vesistöt”

En ymmärrä tätä Outi Pyyn parjaamista elastaanin suhteen. Elastaani tekee vaatteista paremmin istuvia, ja kunhan huuhteluainetta ei käytä, niin hyvälaatuinen vaate kyllä kestää elastaanista huolimatta. Suomessa vaatteita pestään varmasti turhan tiuhaan, koska suurin osa omistaa pyykinpesukoneen ja sähkö & vesi on halpaa Keski-Eurooppaan verrattuna. Toisaalta vaatteiden tuulettaminen voi olla mahdotonta kerrostalossa, ja Kehä I:n lähellä asuvana oman asuntoni ilma ei ole kovin puhdasta (...
Lue kommentti