”En osaa lohduttaa lastani, joka suree sitä, että repaleisen abivuoden päätteeksi myös penkkarit kiellettiin”, lukijamme kirjoittaa. Nuorten mielipahaa ei hänen mielestään pidä vähätellä.
Säälittää nuoret, jotka maksavat kovan hinnan koronasta. En osaa lohduttaa lastani, joka suree sitä, että repaleisen abivuoden päätteeksi myös penkkarit kiellettiin. Ei ole varmuutta lakkiaisjuhlistakaan. Lukion piti olla nuoren elämän parasta aikaa, mutta ei se siltä ole tuntunut.
Ymmärrän nuoren surua, jonka etäopiskelu, harrastusten loppuminen ja sosiaalisten suhteiden rajoittaminen ovat aiheuttaneet. Penkkareista luopuminen voi tuntua mitättömältä murheelta, mutta muistelenhan itsekin omia penkkareitani kaihoisasti vielä näin keski-iässä. Albumi on täynnä iloisia valokuvia ja muistoja tuosta elämänvaiheesta, jolloin tuntui, että koko maailma oli avoinna. Olisin suonut tuon vapauden ja kepeyden tunteen myös lapselleni.
Tästä piti tulla monelle abille ”elämän vuosi”. Korona vei sen heiltä, eivätkä he saa sitä takaisin. Ihminen on vain kerran 18-vuotias. Muistan, kuinka itsekin odotin 18-vuotissyntymäpäivääni ja siihen kuuluvia kokemuksia: festareita, reissuja, iltarientoja, seurustelusuhteita... Nyt ne ovat hyviä nuoruusmuistojani.
Tietenkin nuorilla on vielä koko elämä edessään ja he ehtivät kokea vaikka mitä. Menetettyjä kokemuksia saa silti surra. Nuorten mielipahaa ei ole tarpeen vähätellä sanomalla, että oli aika, jolloin 18-vuotiaana jouduttiin sotaan. Oli myös 90-luvun lama. Sekä sota että lama jätti pitkät jäljet lapsiin ja nuoriin. Koronan jäljet näemme myöhemmin.
Abin äiti
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Kommentoi alle kommenttikenttään tai kirjoita sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com
Nuoruutta ei voi elää kokonaan etänä. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, ”elämän kevään” kuuluisi olla iloista menemisen, kokemisen ja toisiin tutustumisen aikaa. Myös minua ärsyttää nuorison mollaaminen, vähätteleminen ja syyllistäminen. Varmasti korona opettaa meille kaikille tarpeellista suhteellisuudentajua, mutta ei kaikkien tarvitse haikailla takaisin käpylehmäaikaan. Helppohan meidän vanhusten on kököttää kotona, kun olemme saaneet koluta puoli maailmaa.
Juuri näin! Viime keväänä tytär sai juuri ja juuri kirjoitukset tehtyä, lakkiaisia vietettiin kahteen kertaan tosi pienesti...Kyllä se syö nuorta, jonka elämästä kuulema on vuosi mennyt hukkaan. 😢
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
