Entinen kyläkauppa Rengossa on nyt helsinkiläisperheen kesäparatiisi

Samalla hetkellä, kun Kirsi Ahonen asteli ensi kertaa pitkässä heinikossa vanhan mansardikattoisen kyläkaupan pihalla, radiossa soi Katri Ylanderin Mansikkamäki. Se ei sinänsä ole ihmeellistä, sillä biisi soi sinä kesänä jatkuvasti.

"Kuulin sen mat­kalla pankkiin kirjoittamaan kauppakirjoja uudesta kesäkodistamme ja kuulin sen ruokakaupassa käydessämme", Kirsi muistaa.

"Siksi talon nimeksi hitsautui Mansikkamäki. Emme koskaan oppineet kutsumaan sitä mökiksi."

Ilman kappalettakin Kirsi, hänen ex-mie­hensä Tomi sekä tyttärensä Emma ja Anna olisivat voineet päätyä samaan nimeen. Helteisinä heinäkuun päivinä ojien pientareet helottavat ­auringossa punaisina. Anna kerää monta heinänkorrellista ahomansikoita.

Talo kuin lapsuuden kesistä

Helsinkiläinen Kirsi ei koskaan haaveillut kesä­mökistä, mutta kerran Renkoon päästyään hän muutti mielensä.

"En ole koskaan hinkunut pyöröhirsihuvilaan mäntykankaalle, mutta entiseen kyläkauppaan ihastuin jo pihalla."

Punamullattu talo ja sopivasti villiintynyt puutarha sen ympärillä palauttivat Kirsin mieleen lapsuuden kesät Tornion-mummolassa.  Yhteistä ovat pihan syreenit, juhannusruusut sekä vaatimattomat olot: puulämmitteinen sauna, pesuvatitiskit ja ulkohuussi.

"Vietin Torniossa tyypillisiä lapsuuden kesiä. Aurinko paistoi aina. Juoksimme serkkujen kanssa ulkona paljain jaloin, laskimme itikanpuremia ja uimme joessa.” 

140-vuotias entinen kyläkauppa sijaitsee Rengossa Hämeenlinnassa. Tilaa kahdessa kerroksessa on yhteensä 160 neliötä.

Lapsuudessa Kirsin loman kohokohtia olivat pulla- ja mehu­tarjoilut mummolan ulkorappusilla. Nyt lomalaisten nautinnollisimmat hetket liittyvät auringonnousuihin, linnunlauluihin ja aamukahveihin kuistilla. 

"Parasta täällä on oleminen. Olemme kaukana kaikesta ja aika pysähtyy. Elämä on pelkkää nautintoa, ei suorittamista", Kirsi sanoo.

"Täällä ollessani luen paljon ja kuopsuttelen näön vuoksi puutarhaa. Usein kutsumme ystäviä grillaamaan. On uskomatonta, miten kaupunkilaislapset viihtyvät maalla! He riehuvat tukka pystyssä nuotion ympärillä kuin intiaanit."

Emman ja Annan huoneessa on ruusuinen tunnelma. Huoneen tapetit ovat vanhat kuten kaikki kalusteetkin.

Kesäkodista tulee joskus tyttöjen oma

Saunan lämmitys on koukuttanut Kirsin italialaisen avopuolison Gabriele Cavazzanon. Saunan piipusta tupruaa savua harva se ilta.

Kirsi ja tyttöjen isä Tomi omistavat kesäkodin yhä yhdessä ja toivovat voivansa jättää sen aika­naan tytöilleen.

"Välillä lainaamme avaimia lomapaikkaa kaipaaville ystäville. Ex-anoppinikin viettää täällä lomia ja viikonloppuja ystävättärineen. Kauniin talon ei näin tarvitse olla turhaan tyhjillään."

Gabriele avaa uunin luukun. Britakakun pohja on valmis ja uuniin sujahtavat bruschettaleivät. Ruokapöydässä on usein välimerellisiä makuja.

Anna liihottelee ystävänsä Nooran kanssa viereiseen tyttöjen kamariin. Kirsi kantaa astioita ulos. Kesäisen idyllin täydentää sadekuuro, joka vain käväisee yllä.

Paljon valkoista maalia, kiitos!

"Ostohetkellä paikka ei ollut ihan näin idyllinen. Valkoinen maali oli tarpeen. Lattiasta kattoon punaiseksi maalattu keittiö aiheutti minulle migreeniä", Kirsi sanoo.

Kotiutuminen Mansikkamäkeen alkoi värien vähentämisestä. Nyt tuvassa on mansikkamaidon sävyinen katto, mansikanpunainen lattia ja lemmikinsininen pönttöuuni. Eteisen vaaleanpunaiset seinät korostuvat kirkkaansinisten ovien rinnalla.

"Talo kehotti minua löysäämään nutturaa", Kirsi sanoo.

"Sillä oli selvästi omat sävynsä, joiden mukaan minun mieltymykseni ovat muokkaantuneet eikä toisinpäin. Kaikkea ei tarvinnut lopulta maalata valkoiseksi, pois ja piiloon."

Gabriele laittaa bruschettat ­uuniin. Italialainen arkkitehti on lumoutunut kesäpaikan hiljaisuudesta.

Tiskiharjan ja pannulapun voi säilyttää näinkin kauniisti.

Kesäpaikan kalustus on koottu omista ja ystä­vien vanhoista huonekaluista. Yhtään uutta huonekalua Mansikkamäki ei ole nähnyt.

Iso tupa ahmaisee helposti suuren ruoka­pöydän, tukevan parisängyn ja sohvaryhmän. Pienet kalusteet näyttäisivät siellä hulluilta. 

"Vaikka tänne onkin kerätty vanhoja huonekaluja, talo ei onneksi näytä jämäkalusteiden kaatopaikalta."

Toppahousujen yö

Pihamaalle mahtuisi tepastelemaan kanoja ja lampaita oman talouden tarpeiksi, Kirsi kuvittelee espresson ääressä.

"Puitteet ovat kunnossa, mutta Suomen kylmässä ja karussa kaamoksessa minusta ei olisi maalla asujaksi. Tähtäimessämme on vanha kivitalo maalla Gabrielen kotimaassa Italiassa."

Gabriele ja Kirsi kokkaavat kesällä helppoa ja hyvää. Marenkikakusta ei yleensä jää muruakaan.

Mansikkamäen talviasuttavuus on toki testattu. Kokemukset ovat huvittaneet vasta jälki­käteen.

"Ensimmäisenä talvena meidän oli pakko päästä tänne. Uunit eivät meinanneet syttyä ja kaivo oli jäässä, mutta sisu ei antanut periksi lähteä kotiin", Kirsi muistaa.

"Nukuimme kuusiasteisessa ­tuvassa toppahousut päällä. Ketään ei naurattanut aamulla, kun piti lähteä ulkohuussiin 27 asteen pakkasessa."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2014.