Tatu Jauhiainen, 22, muutti Helsinkiin opiskelija-asuntoon Oulusta. Luurit päässä musiikki ei häiritse kämppistä. "Sanon huonetta sekä kämpäksi että kodiksi. Kämppä on oululaiselle uusi termi."
Tatu Jauhiainen, 22, muutti Helsinkiin opiskelija-asuntoon Oulusta. Luurit päässä musiikki ei häiritse kämppistä. "Sanon huonetta sekä kämpäksi että kodiksi. Kämppä on oululaiselle uusi termi."

Tradenomiopiskelija Tatu Jauhiaisen mielestä oudointa soluasunnossa on hiljaisuus. Minun huoneeni -juttusarjassa ihmiset kertovat omasta huoneestaan.

10,2 neliötä. Siihen mahtuu kaikki välttämätön: sänky, tietokonepöytä, cd-torni ja kirjahylly.

Tärkein niistä on hylly. Ilman Lundia-hyllyä huone ei olisi Tatu Jau­hiaiselle, 22, yhtä oma.

Mäntyisille hyllyille mahtuu paljon. Opiskelumapit ovat alahyllyllä, fantasiakirjasarjat seuraavalla. Keskellä vierekkäin ovat rippilahjakorut ja pyöräilyhanskat, oma ylioppilaskuva ja proteiini­lisäpurkki.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Keittokirjan antoi mukaan äiti, kun Tatu syyskuussa muutti lapsuudenkodista Oulusta soluasuntoon Helsingin Malminkartanoon. Silloin Tatusta tuli ammattikorkeakoulun tradenomiopiskelija.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Äskettäin istuin tässä huoneessani, täytin tietokoneella kesätyöhakemuksia ja soittelin perään. Silloin tuli mieleen, että onko tämä nyt sitä aikuisen elämää."

"En usko, että kotona tarvitsee kantaa huolta minusta."

Oma vapaus. Sen Tatu tuntee niinä päivinä, jolloin syö huoneessaan ja on samalla tietokoneella. Kotona Oulussa ruoka syötiin ruokapöydässä.

Oma vastuu tulee vapauden mukana. Tietokonepöydän vieressä on korkkitaulu, johon Tatu kiinnittää laskut, jotta muistaa maksaa ne ajoissa. Lundian alahyllyllä on kodin turvakansio.

"Jos pitää äkkiä tarkistaa, onko vakuutusmaksut maksettu, ne löytää helposti kansiosta", hän selittää.

"Voisi sanoa, että vapaus ja vastuu ovat tasapainossa. En usko, että kotona tarvitsee kantaa huolta minusta."

Tatu imuroi ja pyyhkii huoneestaan pölyt kerran viikossa, yleensä perjantaisin. Kun pyykkikone pyörii naapuritalon pyykkituvassa, Tatu treenaa saman talon kuntosalilla.

Oma piano ei mahtunut millään soluasunnon huoneeseen, mutta opiskelija-asuntosäätiö Hoas tarjoaa senkin. Tatu soittaa pihapiirin musiikkihuoneessa pianoa tunnin päivässä.

Vieraimmalta tuntuu hiljaisuus. Oulun-kodissa Tatun isoveli soitti rumpuja, pikkusiskot viulua ja huilua, koira haukkui. Nyt omassa huoneessa kuuluu vain tietokoneen hurina.

Kun vietnamilainen kämppäkaveri ei ole paikalla, Tatu laittaa radion päälle.

"Muuttaessa minusta tuntui, että pitää saada muistot ympärille."

Joskus viikonloppuisin kavereita tulee Tatun luo iltaa istumaan. Silloin tehdään chili con carnea tai lämmitetään metripitsaa. Tatu saattaa kurottaa kirjahyllyn päältä ginipullon ja kaverit katsovat, mitä tietokonepelejä Tatulla on.

Kukaan tuskin huomaa cd-tornin pientä Ressu-pehmoa, joka on Tatun äidin vanha. Tai lasista puhvelia, jonka Tatu osti Saksasta 2007, kun perhe oli kolmen Unkarin-vuoden jälkeen matkalla takaisin Suomeen.

Tatulle ne ovat arvokkaimpia tavaroita huoneessa.

"Muuttaessa minusta tuntui, että pitää saada muistot ympärille. Se taitaa kertoa siitä, että arvostan läheisiäni ja asioita, joita on yhdessä tehty."

Yksi tärkeä muisto puuttuu vielä: kaulaan ripustettava pääsylippu Unkarin Hungaroringin F1-osakilpailuun vuodelta 2005. Tatu, isoveli ja isä olivat paikalla heiluttamassa Suomen lippuja, kun Kimi Räikkönen ajoi voittoon.

"Kun seuraavaksi käyn Oulussa, otan pääsylipun mukaan. Laitan sen kirjahyllyn reunalle roikkumaan."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2015.

Huoneessa tärkeintä

1. Isän antama laattarannekoru

"Kaiversin siihen tekstin Nil volentibus arduum eli päättäväiselle mikään ei ole mahdotonta."

2. Anssi Kelan Nummela-levy

"Sain toivomani levyn joululahjaksi yhdeksänvuotiaana. Kuuntelimme perheen kanssa levyä aattoiltana."

3. Ekaluokan kaverikuva

"Me neljä kaverusta olemme hajaantuneet maailmalle, mutta välillä he tulevat kylään Skypen kautta."

Sisältö jatkuu mainoksen alla