Kaikki lapset ovat yhtä rakkaita, vanhemmat toistelevat. Eikö ole silti inhimillistä, että yhden kanssa kemiat kohtaavat helpommin? Rakkauden määrästä siinä ei ole kyse.
Kuopus on loistoseuraa retkillä ja elokuvissa: hänen kanssaan nyt vain on niin hauskaa! Kun tätä lasta harmittaa, oikeat sanat löytyvät helposti. Ja katsopas hänen uutta koulukuvaansa – on nimittäin poikkeuksellisen hyvä otos!
Voi syyllisyys! Ei kai kukaan suosi omista lapsistaan yhtä, eihän?
”On yleistä, että joku lapsista tuntuu läheisemmältä kuin toiset”, psykologi Tuovi Keränen lohduttaa.
Hän kertoo tavanneensa lukuisia perheitä, joissa on lempilapsi.
41 prosenttia Kodin Kuvalehden verkkokyselyyn vastanneista kokee, että yksi lapsista on hänelle muita läheisempi. Lähes kaikki heistä kokevat siitä syyllisyyttä. Ehkä turhaankin.
Meneekö rakkaus tasan?
Lempilapsi on usein aikuisen salaisuus. Vanhemman on vaikea tunnustaa, että yksi lapsista tuntuu muita läheisemmältä. Moni sekoittaa suosimisen rakkauden määrään ja kokee tunteistaan huonoa omaatuntoa.
”Vanhempi voi suosia yhtä lasta, vaikka rakkaus menisi tasan”, Tuovi Keränen sanoo.
Suosimisen syy voi olla käytännöllinen.
”Helposti suosikki on se, jonka kanssa sujuu ja jolta saa eniten vastakaikua.”
Joidenkin ihmisten välillä kemiat vain kohtaavat. Aikuinen ja lapsi voivat olla niin samanlaiset, että he ymmärtävät toisiaan puolesta sanasta.
”Helposti suosikki on se, jonka kanssa sujuu ja jolta saa eniten vastakaikua.”
Toisaalta lapsi, joka on esimerkiksi pienenä vaatinut paljon huomiota, voi sykähdyttää erityisellä tavalla.
”Suosimiseen vaikuttaa moni asia, kuten lapsen ulkonäkö, sukupuoli, syntymäjärjestys, aikuisen oma tilanne ja temperamentti. Syyt voivat olla myös tiedostamattomia, kuten oma lapsena koettu sisarkateus”, Keränen listaa.
Vaikka vanhempi väittäisi olevansa kaikessa tasapuolinen, lapset huomaavat herkästi, kun näin ei ole.
Toisinaan vanhempi ei tunnusta suosimista edes itselleen. Keräsen mukaan tämä johtuu siitä, että aikuinen ei välttämättä tunne ilmiötä eikä ihan itseäänkään.
Perhedynamiikan kannalta on kuitenkin sitä hankalampaa, mitä syvemmälle salaisuus on piilotettu. Vaikka vanhempi väittäisi olevansa kaikessa tasapuolinen, lapset huomaavat herkästi, kun näin ei ole. Siksi terveeseen tasapuolisuuteen kannattaa aina pyrkiä.
”Aikuisen ja lapsen välinen yhteys on aikuisen vastuulla”, Keränen muistuttaa.
Suosikkilapsenkaan osa ei ole ihan reilu
Toisinaan läheisen yhteyden rakentaminen voi vaatia aikuiselta paljon aikaa ja työtä. Etenkin jos lapsi on vetäytyvää sorttia, läheisen yhteyden luominen saattaa olla hidasta. Työ on kuitenkin kiinnostavaa ja palkitsevaa ja saattaa parantaa myös aikuisen itsetuntemusta.
”Oma lapsi on aikuiselle poikkeuksellisen läheinen peili. Olisi tuhlausta olla katsomatta siihen!” Keränen sanoo.
”Erojen tiedostaminen auttaa myös suosikkilasta. Sekään osa ei nimittäin ole ihan reilu.”
Kun tunnustat, että yksi lapsista on läheisempi, näet ehkä itsesikin aiempaa tarkemmin. Miksi juuri tämä lapsi on niin ihana? Miksi toinen ei tunnu samalla tavalla läheiseltä? Mitä eroja välillänne on?
”Erojen tiedostaminen auttaa myös suosikkilasta. Sekään osa ei nimittäin ole ihan reilu.”
Vanhempi saattaa kokea suosikkilapsen itsensä jatkeena ja kohdistaa tähän enemmän vaatimuksia kuin muihin lapsiin. Ikääntynyt vanhempi voi odottaa lempilapselta palveluksia tai esimerkiksi tiettyä ammattia.
Ei jokaiselle samalla kauhalla
Tasapuolinen vanhempi taas näkee joka lapsessa omanlaisensa, kiinnostavan persoonan. Tasapuolisuus ei ole sitä, että kaikki menee tasan ja samalla tavalla. Järkevää ei ole esimerkiksi, että lapsista läheisin saa toivomansa ajokortin ja muut saavat tasapuolisuuden nimissä myös.
Vanhempi saattaa kokea suosikkilapsen itsensä jatkeena ja kohdistaa tähän enemmän vaatimuksia kuin muihin lapsiin.
”Tasapuolisuutta on antaa jokaiselle lapselle sitä, mitä juuri tämä lapsi tarvitsee.”
Lapsi voi tietysti kokea epäreiluna tämänkin: miksi sisko pääsee teatteriin, mutta minä en? Silloin lapselle voi selittää, että teatterilippu meni siitä samasta potista kuin sinun uusi jääkiekkomailasi.
”Kumpikin sai jotain, mistä juuri hän nauttii.”
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.
5 askelta terveeseen tasapuolisuuteen
1. Myönnä, että suosit
Tunnista piilotetut tunteesi. Rehellisesti: tuntuuko yksi lapsistasi läheisemmältä kuin muut?
2. Kuuntele lasta
Jokainen lapsi on oma persoonansa, ei sinun haaveidesi jatke. Raivaa aikaa kuuntelemiseen.
3. Opi omista tunteistasi
Jos yksi lapsista vaikuttaa hankalalta, se on sinun tunteesi. Milloin tunnet niin ja miksi?
4. Jaa huomiota vuorotellen
Ole tarkka siitä, että kaikki saavat saman verran huomiota. Mieti, millaista huomiota kukin tarvitsee.
5. Syyllisty vain
Syyllisyys on hyödyllinen tunne. Se herättää korjaamaan, jos et ole ihan reilu.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
