On monta tapaa lykätä asioiden hoitamista. Mikä on sinun vitkuttelupersoonasi? 

1. Tiina Täydellinen

Pelkäät kuollaksesi mahdollisten virheiden aiheuttamaa häpeää. Ehkä sait jo lapsuudenkodissasi ankaraa kritiikkiä, jos päiväpeittosi oli rypyssä tai tukkasi takussa? Helmasyntisi on tuhrata liian pitkään projektin yhden osan kanssa ja jättää kokonaisuus huomiotta.

Ajankäyttösi mättää, ja viime hetken rynnistyksesi asioiden loppuunsaattamiseksi vain pahentaa kaaosta.

2. Piia Pelkuri

Takaraivossasi sykkii pelko paljastumisesta epäpäteväksi. Vaaran välttämiseksi et uskalla tehdä oikeastaan mitään. Lähinnä luimit kahviautomaatin takana ja välttelet pomosi kysymyksiä projektisi etenemisestä.

Esimiehesi lienee tyyppiä, jonka miellyttäminen on vaikeaa? Kukaan kollegoistasikaan ei halua ottaa mitään riskejä, joten asioiden eteneminen yhteisössänne on notkeaa kuin kaurapuurossa uiminen.

3. Irina Ikävystynyt

Onko työsi niin puuduttavaa, että teet mieluummin ketjuja paperiliittimistä ja otat kopiokoneella kuvia peffastasi kuin teet varsinaista työtä? Ei ihme, etteivät asiat etene toivotusti.

Jos vihaat työtäsi tai koet sen pollaa turruttavaksi, motivoituminen on ymmärrettävästi vaikeaa. 

4. Kirsi Kiireinen

Olet korviasi myöten entisissä hommissa, mutta pomo lappaa yllesi uutta projektia minkä kerkeää. Vatsanpohjassasi kipristelee enteellisesti ennen jokaista kokousta, koska tiedät palaverin tarkoittavan aina vain uusia tehtäviä.

Koska et tiedä, mistä päästä aloittaisit ruuhkan purkamisen, et saa tehdyksi oikeastaan mitään, ja kierre sen kun pahenee.

5. Viivi Viimetippainen

Taidat oikeasti uskoa, että teet parasta jälkeä selkä seinää vasten? Viivyttelet, vitkastelet ja teet kaikki muut hulluksi, ennen kuin armollisesti kannat kortesi kekoon yhteisessä projektissa.

Sinulla taisi olla opettaja, joka palkitsi sinut hyvillä numeroilla viime tingassa palautetuista töistä? Samalla hän loi sinulle elinikäisen harhan siitä, ettei sinun koskaan tarvitse ryhtyä mihinkään samassa aikataulussa muiden kanssa. 

Lähde: fastcompany.com

Kysely

Mikä vitkuttelijapersoona kuvaa sinua parhaiten?

Viivi Viimetippainen
Viivi Viimetippainen
43.4%
Tiina Täydellinen
Tiina Täydellinen
20.1%
Kirsi Kiireinen
Kirsi Kiireinen
15.5%
Piia Pelkuri
Piia Pelkuri
10.8%
Irina Ikävystynyt
Irina Ikävystynyt
10.0%
Ääniä yhteensä: 129

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.