Tuskallisten muistojen miettiminen stressaa, jäytää itsetuntoa ja ruokkii toivottomuutta. Näin pääset siitä irti.

Pyöriikö päässäsi aina sama levy? Pohdit tuttua ongelmaa uudelleen ja uudelleen. Suurentelet päässäsi epäonnistumisiasi. Mietit tilanteita, jotka mokasit, keskusteluja, joissa tuli valittua ne väärät sanat. Tai kenties palaat aina lapsuutesi kiusaamiskokemuksiin, nimittelyyn, häpeään ja väheksymiseen.

Tavasta kannattaa hankkiutua eroon: Itsetutkiskelu on joskus hyödyllistä, itsensä piinaaminen ei koskaan.

Tässä viisi hyvää vinkkiä siihen, miten lakkaat nakertamasta itsetuntoasi.

1. Tunnista tunteesi

Mitä enemmän ryvet pulmissasi, sitä todennäköisemmin juutut negatiivisen kehään, josta ulos pääseminen on vaikeaa. Tiedosta tapasi ajatella. Mieti, millaisina hetkinä sisäinen surkuttelijasi pääsee ääneen.

Mitä pikemmin hoksaat ajatustesi taas kerran vievän tuttuun suuntaan, sitä nopeammin voit päättää ajatella jotakin hyödyllisempää.

2. Mieti ratkaisuja

Ongelmien ajatteleminen ei auta, jos et aktivisesti etsi niihin ratkaisuja. Kysy itseltäsi, onko ikävälle ja mieltä vaivaavalle asialle tehtävissä jotakin. Yritä oppia erehdyksistäsi ja ratkaista ongelmiasi. Vain siten voit siirtyä eteenpäin.

3. Varaa kalenteriin huoliaika

Ota joka päivä vaikkapa parinkymmenen minuutin mittainen hetki, jolloin prosessoit vaikeita asioita. Pane tämä huoliaika vaikka tarkoituksellisesti näkyviin kalenteriisi. Kun huomaat märehtiväsi ja murehtivasi tämän aikaikkunan ulkopuolella, muistuta itseäsi päätöksestäsi.

Aikataulu auttaa asian työntämisessä pois mielestä ja estää sinua rankaisemasta itseäsi ikävillä ajatuksilla koko ajan.

4. Johdata ajatuksesi muualle

Se, että komennat itseäsi olemaan miettimättä ikäviä asioita, ei riitä. Saatat vain jumittaa niissä entistä enemmän.

Harhauta itseäsi esimerkiksi pysymällä kiireisenä: kuntoile, soita ystävälle, aloita kotona raivausprojekti. Se helpottaa pään siirtämistä toiselle taajuudelle eli ikävien ajatusten karkoittamista.

5. Harjoita mieltäsi

Mindfulness on avain hetkessä elämiseen. Kun olet täysin läsnä tässä ja nyt, menneet murheet kutistuvat ja niiden merkitys vähenee. Mielen harjoittaminen on taito, jonka voi opetella. Ajan myötä se vähentää menneiden murehtimista huomattavasti.

 

Lähde: psychologytoday.com

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.