Kukaan ei ole täydellinen, mutta kun omat viat hyväksyy, itsestä on helpompi pitää. Psykologian professori Susan Krauss Whitbourne auttaa sinut alkuun.

Itsetuntosi on hyvä, jos hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet etkä vain sellaisena kuin haluaisit tulevaisuudessa olla. Itsensä hyväksyvä ihminen osaa suhteellistaa: vikasi eivät tee huonoa ihmistä, mutta niistä voi oppia.

Sekä huonojen että hyvien puolien hyväksyminen itsessä tekee hyvää mielenterveydelle, kirjoittaa psykologian professori Susan Krauss Whitbourne blogissaan Psychology Today -lehden sivuilla. Hän listasi kymmenen askelta lempeämpään oloon.

1. Lakkaa pelkäämästä epäonnistumista

On hyvä taito osata tarkastella omia vikoja kriittisesti ja hyväksyen. Älä mieti, että mokasit taas. Mieti, että ensi kerralla menee jo paremmin. Silloin et vaivu itseinhoon.

2. Nauti onnistumisista

Kun olet hoitanut jonkin homman hienosti, älä pelkää myöntää sitä. Pieniäkin onnistumisia voi juhlia. Jos puoliso tai lapsi kehuu valmistamaasi ruokaa, pysähdy hetkeksi ja anna kehun painua mieleesi. 

3. Huomaa peilistä kauniskin

Mahaan on ehkä kertynyt ylimääräistä, mutta entäpä kauniit silmäsi tai kiiltävä tukkasi? Keskitymme liian usein "vikoihin", vaikka voisimme havahtua huomaamaan myös hyvät puolemme.

4. Mene treffeille itsesi kanssa

Mene elokuviin, konserttiin tai illalliselle lempiravintolaasi. Vietä aikaa yksin ja ole läsnä hetkessä omine ajatuksinesi.

5. Ole kärsivällinen

Muutos ei tapahdu hetkessä. Et ole ehkä niin urheilullinen kuin haluaisit olla, mutta se on ihan ok. Anna itsellesi aikaa. Jos huomaat koko ajan piiskaavasi itseäsi väliin jääneen lenkin takia, madalla tavoitettasi.

6. Unohda ulkonäkösi

Yritä viettää päivä meikittä tai loju koko sunnuntai pyjamassa. Mieti, miltä sinusta tuntuu olla itsesi kanssa ilman, että mietit koko ajan, mitä joku muu sinusta ajattelee.

7. Älä vatvo mennyttä

Saatat harmitella ystävälle sanottuja rumia sanoja, mutta et saa niitä enää takaisin. Älä siis vello menneisyydessä. Ota opiksesi ja yritä vaikka (vielä kerran) pyytää anteeksi.

8. Lakkaa vertailemasta

Kun itsetunto on alimmillaan, ajattelet helposti, että kaikki muut ovat parempia ja kauniimpia kuin sinä. Jep, joku tutuistasi on varmasti sinua etevämpi leipoja tai juoksija, mutta mitä sitten? Se ei tee sinusta huonompaa ihmistä. Kaikilla on vahvuutensa – ja heikkoutensa.

9. Nauti persoonastasi

Mieti, mistä piirteistä et pidä itsessäsi. Oletko mielestäsi kömpelö, liian jahkaileva tai suorapuheinen? Selvä. Muista sitten, että se ei tarkoita, että olisit arvoton.

10. Tykkää itsestäsi mahdollisimman paljon

Harva on itseensä täysin tyytyväinen koko ajan, mutta ehkä voit vähitellen oppia pitämään suurimmasta osasta luonteenpiirteitäsi ja ulkonäköäsi.

 

Lähde: Psychology Today

Utelias ja innostunut
Seuraa 
Liittynyt28.7.2016

Olet tosi jees! Paranna itsetuntoasi näillä kymmenellä keinolla

Meidän tulisi mahdollisuuksien mukaan opetella ratkaisemaan ongelmamme, sillä ne antavat meille luottamusta itseemme, saamiseemme ja kykyymme kehittyä ja kasvaa.
Lue kommentti

Olen loputtoman kiinnostunut kehittämisestä ja utelias hakemaan ylivoimaisiltakin vaikuttaviin ongelmiin ratkaisuja. Uskon, että asenne vaikuttaa kaikkeen. Jos uskomme, että löydämme ratkaisuja elämämme ongelmiin, me löydämme.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.