Millainen on hyvä perheenäiti? Tätä Kodin Kuvalehti kysyi 44 vuotta sitten, ja tätä kysyimme nyt uudelleen, samoin sanoin.

Nyt äänestäjien mielestä kaikkein tärkein hyvän perheenäidin piirre on, että hän pysyy ajan tasalla! Tätä äänesti äidin tärkeäksi ominaisuudeksi 83 prosenttia vastaajista.

Vielä vuonna 1971 tärkeimpänä perheenäidin ominaisuutena pidettiin säästäväisyyttä: jopa 93 prosenttia vastaajista arvosti silloin eniten tarkkaa markkaa. Säästäväisyys sai edelleen sekin kannatusta: sitä pidettiin toiseksi tärkeimpänä perheenäidin ominaisuutena. 

Selvää pudotusta 1970-lukuun verrattuna oli huolellisuuden ja ahkeruuden odotuksissa. Niitä perheenäidiltä odotti 1970-luvulla 87 prosenttia vastaajista. Nyt huolellisuutta arvostaa enää 65 prosenttia ja ahkeruutta 60 prosenttia. Ei siis hätää, jos välillä menee laiskottelun puolelle!

Hyvin vähässä arvossa vielä 1970-luvulla oli "työssäkäynti kodinhoidon ohella". 44 vuodessa se on muuttunut tavalliseksi asiaksi ja kuuluu 61 prosentin mielestä hyvän perheenäidin elämään.

Kokkauksen suosiosta voisi luulla ruuanlaiton olevan toiveista kärkisijoilla. Äideiltä ei kuitenkaan enää odoteta samanlaista panosta keittiössä kuin ennen. Vielä 1970-luvulla yhdeksän kymmenestä katsoi, että hyvä äiti valmistaa itse ateriat ja on hyvä kokki. Edelleenkin aterioiden tekemistä toivoo äidiltä kolme viidestä.

Entä saako perheenäiti pitää huolta itsestään ja olla mukavuudenhaluinen? Vuonna 1971 mukavuudenhalua paheksuttiin: sellainen äiti sai olla vain 16 prosentin mielestä. Nyt joka toinen sanoo, että mukavuudenhaluisuus on äidin ominaisuutena ok.

Uhrautumista perheen hyväksi toivottiin äideiltä ennen enemmän kuin nyt. Nytkin joka neljäs katsoo, että äidin pitää huolehtia perheestään enemmän kuin itsestään. Muutama vuosikymmen sitten tätä mieltä oli kolme viidestä vastaajasta.

Koska kyselyn vaihtoehdot olivat 1970-luvun hengen mukaisia, tarjosimme  vielä tilaisuuden kertoa myös omin sanoin, millainen on hyvä perheenäiti. Lue tästä ajatuksia!

Kyselyyn osallistui maaliskuussa 2015 KK:n nettisivuilla 263 henkilöä.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.