Häpeä voi lannistaa, vaikka se ei ole omaa syytä.
Häpeä voi lannistaa, vaikka se ei ole omaa syytä.

Turhaan häpeään auttaa vain puhe. Toinen ihminen voi näyttää, ettei syy ollutkaan sinussa.

Olin vain kymmenvuotias, mutta vieläkin muisto nostaa punan poskille:

Istumme koulun ruokalassa, syömme välipalaa. Koulun suosituin tyttö istuu vieressäni omaa lanttuviipalettaan mutustamassa.

Äkkiä hän kääntyy, vetäytyy kauemmaksi ja sanoo: "Onko sun pakko olla siinä? Sä haiset."

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kaikki nauravat. Opettaja istuu pöydän päässä. Näyttää kuin häntäkin naurattaisi. Minua ei naurata vaan hävettää niin, että haluaisin haihtua ilmaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miksi juuri minä häpeän? Minullehan tässä tehdään vääryyttä.

Tiedän koko ajan, että jokin menee nyt väärin. Miksi juuri minä häpeän? Minullehan tässä tehdään vääryyttä.

Häpäiseminen on täsmäase

Häpeätutkija Ben Malisen mukaan turha häpeä johtuu usein herkkyydestä. Koska herkkyys näkyy ulospäin, herkkä lapsi on helppo kohde niille, jotka haluavat häpäistä. Hänet valitaan joukkueisiin viimeisenä. Välitunneilla hän jää yksin, koska on liian ujo tekemään tuttavuutta tai liian kiltti suojellakseen itseään.

"Yksinäistä on turvallisempaa kiusata kuin sellaista, jolla on kavereita puolustamassa", Ben Malinen toteaa.

Häpäiseminen on kiusaajan täsmäase myös aikuisena. Tässä yksi klassikko: "Ettekö te aio lainkaan tehdä lapsia? Olisi teidänkin korkea aika lopettaa biletys ja aikuistua!"

Kun ilkeät sanat osuvat kipeään kohtaan, kiusattu kokee tulleensa paljastetuksi. Ja häpeää.

Vaatii kovaa työtä, ennen kuin syyllistetty oppii muuttamaan ajatteluaan.

Syyllistetty syyllistyy

Nolaamiseen suostuu helpommin, jos on kokenut sitä jo lapsena omassa perheessään.

"Jos vanhemmat kasvattavat mollaamalla ja syyllistämällä, lapsi oppii ottamaan syyn itselleen. Hän tuntee, että ei ansaitse parempaa. Pahimmillaan vanhemmat antavat ymmärtää, etteivät edes halunneet lapsen syntyvän", Ben Malinen kertoo.

Vaatii kovaa työtä, ennen kuin syyllistetty oppii muuttamaan ajatteluaan.

"Itsetunnon pitää olla kunnossa, jotta jaksaisi nousta vastustamaan väärää kohtelua ja sanomaan, että minua ei kohdella näin."

Nöyryyttämisestä voi olla vaikea kertoa kenellekään.

Turha häpeä voi myös olla seurausta pitkään jatkuneesta nöyryytyksestä. Ihmiselle on rankinta joutua avuttomaksi: nöyryytetyksi niin, ettei pysty puolustamaan itseään. Sellaisesta on vaikeaa edes kertoa kenellekään.

Jos nöyryytetty pääsee puhumaan tapahtuneesta heti, hän toipuu paremmin. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä varmemmin hän alkaa hakea syytä itsestään. Puhuminen palauttaa mieleen nöyryytyksen tunteen.

"Olen työskennellyt pakolaisten parissa Afrikassa ja nähnyt, miten häpeä voi lannistaa toimintakyvyttömäksi. Kun nöyryyttäminen jatkuu eikä puolustautuminen auta, ihminen alistuu ajattelemaan, että tämä on minun osani; minä ansaitsen tämän", Ben Malinen sanoo.

Puhu, puhu, puhu

Joskus käy niin, että väärin kohdeltu kääntää häpeän vahvuudeksi. Hän päättää näyttää kiusaajilleen ja alkaakin pärjätä hyvin. Ben Malisen mukaan siinä on vaaransa. Kiusattu voi keskittyä suorittamiseen niin vahvasti, ettei lopulta muista, kenelle ja mitä lähti näyttämään.

Vahvaksi ajatellulla ei ehkä ole ketään, johon turvautua.

"Usein se kostautuu keski-iässä. Pärjääjä väsyy työssään ja tuntee, että elämä meni ohi. Läheiset ovat tottuneet siihen, että hän on aina vahva ja kannattelee toisia. Kun hän itse voi huonosti, hänellä ei ole ketään, johon turvautua."

On tuskallista myöntää muille, että on erottunut joukosta häpäistäväksi. Puhuminen on kuitenkin ainoa tapa päästä irti häpeästä. Puhu ystävälle, ammattiauttajalle, kenelle hyvänsä, kunhan puhut.

"Prosessi voi viedä vuosia, mutta se on ainoa keino saada ulkopuolista näkökulmaa. Toinen ihminen auttaa huomaamaan, ettei syy ollutkaan minussa. En olekaan huono. Minua kohdeltiin väärin."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 23/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla