Anestesiahoitaja Laura Muttonen-Laakso tekee töitä enimmäkseen iltaisin ja öisin. Hän on oppinut nukkumaan työvuorojensa mukaan.
"Teen omasta halustani enimmäkseen ilta- ja yövuoroja. Näin minulle kertyy enemmän vapaapäiviä, jotka voin viettää kaksivuotiaan nuorimmaisemme kanssa, eikä hänen tarvitse mennä päiväkotiin.
Olen tehnyt yövuoroja 18-vuotiaasta asti ja tottunut niihin. Leikkaussalissa ei ole ikkunoita, joten en edes näe, onko yö vai päivä.
Yövuoro alkaa puoli kahdeksan, yhdeksän välillä illalla ja päättyy puoli kahdeksalta aamulla.
Yövuoron jälkeen käyttäydyin kuin olisi ilta.
VÄSYMYS ISKEE yövuorossa suden hetkellä kolmen ja viiden välissä.
Nuorena join silloin energiajuomia. Niistä tulikin tunniksi hirveän energiseksi, ja teki mieli siivota sairaalan liinavaatekaappi. Energiapiikin jälkeen seurasi aina väsymys.
Ennen tilasimme joskus yövuoroon pizzaa, nyt riittää salaatti. Yövuorossa ei kannata syödä raskaasti, sillä se väsyttää.
Nykyään juonkin vain vihreää teetä. Tsemppaamme kollegoiden kanssa toisiamme ja mietimme jotain hauskaa, mikä vie ajatukset pois kellosta.
Yövuoron jälkeen menen kotiin ja käyttäydyn kuin olisi ilta. Teen ’iltapalaa’, harjaan hampaat ja menen nukkumaan.
Päivällä uni ei ole yhtä syvää kuin yöllä. En nuku kovin pitkään, yleensä neljästä kuuteen tuntia. Nuorin on silloin päiväkodissa ja isommat koulussa. Korvatulppia en tarvitse, pimennysverhot kyllä.
Väsymys pakottaa toimimaan kuin hidastetusti.
HANKALINTA ON, KUN usean yövuoron jälkeen pitäisi palata päivärytmiin.
Ensimmäinen valvottu päivä on raskas. Väsymys pakottaa toimimaan kuin hidastetusti. Välillä minun täytyy miettiä, mitä olinkaan tekemässä. Tyyny houkuttelisi, mutta torkkuja pidemmät unet hankaloittavat yöunta.
Niinä päivinä en edes yritä tehdä mitään vaativaa. Lähinnä keksin tekemistä, joka estää nukahtamasta. Lämmitän puu-uunia tai teen ruokaa, joka vaatii vahtimista.
Ennen yövuoroputkea olen esivalmistellut ruuat ja tehnyt isommat siivoukset. Silti arki täytyy pyörittää, lämmittää ruoka ja käydä kaupassa. Koko päivän odotan vain, että pääsen nukkumaan.
Illalla uni ei aina tule. Kymmeneltä saatan olla ihan pirteä.
Minä jopa nautin yötyöstä.
ONNEKSI UNIVAIKEUDET menevät ohi.
Jos töissä on ollut vaikeita tilanteita, ne vaikuttavat uneen. Päivystävänä anestesiahoitajana rankimpia ovat hätäsektiot, joissa äidillä tai vauvalla ei kaikki mene hyvin. Levottoman yön jälkeen olen valmiiksi väsynyt.
Tällä alalla kaikki haluavat kokeilla yötyötä. Mietityttää, pystyykö valvomaan, säilyykö ammattitaito erityisolosuhteissa.
Kaikille tämä ei sovi. Yhdelle tulee valvomisesta sydämentykytystä, ja toinen ei opi nukkumaan päivällä.
Minä jopa nautin yötyöstä. Sen pieni jännitys sopii minulle."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 3/2016.
Tällainen on Lauran univiikko
Lauantai
Menen nukkumaan kello 9 yövuoron jälkeen. Havahdun lasten ääniin, mutta nukahdan taas.
Herään 13.30 tokkuraisena, mutta piristyn illaksi. Töihin menen taas 19.30.
Sunnuntai
Menen nukkumaan kello 8 heti kotiin päästyäni. En edes syö mitään. Nukahdan heti, vaikka lapset touhuavat ympärillä.
Herään kello 14 nälkään ja lähden töihin 19.30.
Maanantai
Aamuisen iltapalan jälkeen nukahdan kello 9. Näen outoja unia.
Nousen kello 14 ärtyneenä ja vietän illan lasten kanssa. Töihin kello 21.
Tiistai
Menen nukkumaan vasta kello 11, koska edessä on aamuvuoroja. Herään 14.30 ja hoidan kotia.
Illan olen pirteä. Katson sängyssä pari tuntia televisiota ja luen kirjaa, nukahdan keskiyöllä.
Keskiviikko
Herätyskello soi kello 7. Olen todella väsynyt.
Puuhailen nuorimmaisen kanssa ja otan kahden tunnin päiväunet. Silti väsyttää. Uniaika koittaa kello 23.
Torstai
Herään kellon pirinään kello 7. Olo on normaali. Valvon 22.30:een asti.
Perjantai
Herätys kello 6, tavallinen työpäivä ja kiireettömiä leikkauksia. Menen nukkumaan 22.30.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
