Jos Erja Lyytisellä on jokin hätä, hän kääntyy yleensä ensin isänsä puoleen. ”En ole neuvonut Erjaa tai kysellyt suoraan jaksamisesta”, Matti sanoo.
ERJA: ”Lempeä. Sellainen minun isäni on.
Isä ei ole koskaan puskenut minua mihinkään suuntaan. En ole ikinä kokenut, että isä olisi pettynyt minuun. Häneltä olen saanut vain kehuja, enkä muista koskaan kuulleeni häneltä kritiikkiä. Vaikka jokin asia olisi mennyt huonosti, isä ei lyttää. Silloin hän vain toteaa, että ensi kerralla sitten taas uudestaan.
Lapsena olin isän tyttö ja paloin innosta aina, kun isä karautti työpäivän jälkeen oranssilla Skodalla omakotitalomme pihaan. Minua ja isää yhdisti rakkaus urheiluun. Rakastin istua jalkapallokentän laidalla ja seurata, kuinka isä kuljetti palloa. Isän treenien jälkeen kävimme joskus kahdestaan vanilja-suklaatikkujäätelöllä.
Kun aloin harrastaa juoksemista ja myöhemmin 7-vuotiaana viulunsoittoa, isän rooli oli toimia kuljettajana. Muistan edelleen, kuinka ihanalta tuntui istua lämpimään autoon koulun jälkeen. Isä oli pakannut mukaan eväät, yleensä mehutetran ja banaanin. Autossa emme jutelleet syvällisiä, kuulumisia vain, ja se oli hyvä juuri niin. Isä osoitti rakkauttaan teoilla, ei niinkään sanoilla.
”Keikkailemaan lähtö vauvojen ollessa pieniä oli taloudellisesti järkevää.”
Jos minulla on jokin hätä, käännyn yleensä ensimmäisenä juuri isän puoleen.
Kun sain vuonna 2014 kaksoset, fyysinen palautuminen raskaudesta kesti pitkään. Silti palasin keikkailemaan, kun vauvat olivat parikuisia. Se oli taloudellisesti järkevää.
Vanhempani auttoivat paljon kaksosten hoidossa. Silloin tajusin, kuinka hyvä isäni oli myös niissä jutuissa. Häneltä sujuivat vaipanvaihdot ja muut askareet. Se ei ole itsestäänselvyys, kun puhutaan hänen sukupolvensa miehistä.”
”Erja oli sopivasti ärhäkkä lapsi, jonka tunnetiloja ei tarvinnut arvailla.”
MATTI: ”Erja oli pienikokoinen ja sopivasti ärhäkkä lapsi. Hän erosi veljistään siinä mielessä, että kun joku sai hänet suuttumaan, ovenkarmit tärähtelivät. Temperamenttia löytyi, mutta pidin sitä vain hyvänä asiana. Hänen tunnetilojaan ei tarvinnut arvailla.
Erja oli 15-vuotias, kun näin hänet olohuoneen sohvalla kitara kädessään soittamassa ja laulamassa kappaletta Suudelmin suljetut kirjeet. Hän oli harjoitellut kitaran kanssa itsekseen. Minä olin että perkele, lähdet meidän bändimme mukaan keikoille. Siitä se sitten lähti, Erjan soittoura.
Samalla lavalla soittaminen tuntui luonnolliselta. Erjan puolesta ei tarvinnut jännittää. Tyttö kyllä tiesi, mitä teki.
”Hirveästi en ole henkseleitä paukutellut.”
Emme koskaan puhuneet siitä, että Erja tähtää ammattimuusikoksi. Hän sai jo minun ja Marja-Annelin kanssa nähdä, mitä muusikon arki on: kovaa työtä. Jatkuvaa reissaamista, hotellihuone-elämää ja epävarmuutta.
Erjan menestys on ollut hieno juttu, sitä ei voi kieltää. On siinä ollut ihmettelemistä, kun oma tyttö valitaan maailman parhaiden kitaristien joukkoon. Mutta hirveästi en ole henkseleitä paukutellut. Se ei vaan kuulu tyyliini.
”Säälitti, kun Erjan piti synnytyksen jälkeen lähteä niin aikaisin tien päälle.”
Olin vähän huolissani Erjasta silloin, kun hänen ja hänen silloisen puolisonsa kaksoset olivat pieniä. Synnytys oli hankala, ja sen jälkeen Erja oli hetken niin kipeä, ettei meinannut saada vaatteita päälleen. Pojat syntyivät tammikuussa ja kiertue alkoi maaliskuussa. Säälittihän se, kun hänen piti lähteä niin aikaisin tien päälle.
En lähtenyt neuvomaan Erjaa tai kysellyt suoraan jaksamisesta. Sen sijaan autoimme vauvojen kanssa niin paljon kuin pystyimme. Menimme vaimon kanssa junalla Helsinkiin yleensä viikoksi kerrallaan. Sen verran kovaa hommaa kaksosten hoitaminen oli, että vaimo nukahti aina paluumatkalla junaan.”
Erja Lyytinen ja Matti-isä kertovat suhteestaan Kodin Kuvalehden 7/2024 Perhekuvioita-jutussa. Mitä isä teki, kun Erja lapsena ilmoitti, että hän lopettaa soittamisen? Mitä teini-ikäinen Erja ajatteli vanhemmistaan, jotka keikkailivat bändinsä kanssa? Miten isän vanheneminen vaikuttaa Erjaan? Mikä helpottaa Erjan oloa silloin, kun häntä pelottaa isän menettäminen? Mitä Erja haluaa tehdä kasikymppisenä? Lue koko tarina Kodin Kuvalehdestä! Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Kitaristi ja hänen isänsä
Erja Lyytinen on 47-vuotias muusikko, joka on valittu maailman parhaiden blueskitaristien joukkoon. Erja asuu Helsingissä 10-vuotiaiden kaksospoikiensa kanssa ja harrastaa kuntosalia, uimista ja vaeltamista. Syksyllä hän julkaisi viimeisimmän eli 18. albuminsa Diamonds on the Road. Erja esiintyy keväällä levyn nimeä kantavalla kiertueella Suomessa, Australiassa, Ranskassa ja Britanniassa.
Matti Lyytinen on 82-vuotias eläköitynyt mittariasentaja, joka asuu vaimonsa Marja-Annelin kanssa Kuopiossa. Heillä on kolme aikuista lasta: Marko, 50, Erja, 47, ja Mika, 45. Matti harrastaa jumppaamista, lenkkeilyä ja hiihtämistä. Hän on soittanut kitaraa ja laulanut bändissä nimeltä Marja-Anneli yhtyeineen, solistina Matti.
