Kuule nuori Pirkko,
Jos ei muisteltaisi menneitä? Jos puhuttaisiinkin tästä päivästä ja jopa tulevasta?
Kun alan kertoa urastani, lähden heti rönsyilemään. Olihan siellä kaikenlaista: kauneuskilpailut, laulaminen, elokuvat, teatteri, monta intohimoa. Ei elämääni voi tiivistää. Se ei kerta kaikkiaan ole mahdollista.
Minusta tämä päivä on paljon kiinnostavampi. Huominen kiinnostaa vielä enemmän.
Ei vanheneminen ole sarja luopumisia.
Tulin juuri kosmetologilta. Illalla on jooga. Olen 86-vuotias, totta. Se ei tarkoita, että elämä olisi takanapäin. Ei vanheneminen ole sarja luopumisia.
Mielenkiintoisimmat roolini olen saanut eläkeiässä. Saan esiintyä edelleen. 76-vuotiaana löysin uuden rakkauden. Spagaatin voin tehdä vaikka saman tien, olen syntymänotkea, venytetty ja vanutettu.
Sen voisin nuoruuteen huikata, että mukavasti sinun Pirkko urallasi käy, kun vain pääset tuosta ujoudestasi. Opit seisomaan omilla jaloillasi. Vielä hienompaakin tapahtuu: saat tyttären ja pitkän avioliiton. Jäät leskeksi, mutta toivut suuresta surustasi hiljalleen. Elämääsi tulee vielä toinenkin hyvä mies.
Arki on tärkeämpää kuin juhla, sen olen ymmärtänyt.
Arki on tärkeämpää kuin juhla, sen olen ymmärtänyt. Minä ja Göran aloitamme nykyään päivät aamujumpalla. Göranin poika Alexander hommasi meille korona-aikana kotiin kuntopyörän, voimistelukuminauhoja ja muuta. Kun Göran näyttää esimerkkiä, en kehtaa jäädä laiskottelemaan.
Sitten menemme kauppaan, yhdessä sinnekin. Yritämme terveyden takia ostaa kalaa kaksi kertaa viikossa. Minä teen ruuan. Kun on syöty, mies kiittää aina, että teen maailman parasta ruokaa.
Sitten katsomme mukavaa sarjaa televisiosta, viimeksi Rantahotellia. Uutisia seuraamme joka välissä. Jossakin rakosessa yritämme ehtiä tehdä töitä.
Joka ilta sanomme Göranin kanssa toisillemme: kiitos, kun olet olemassa.
On hyvä, että olen uskaltanut sanoa elämässä kyllä.
Nuorena tuntui, että vuosia on edessä loputtomasti. Nyt minulla ei ole kauheasti enää aikaa. Haluaisin niin nähdä, mihin tämä maailma menee ja mitä lapsenlapsille tapahtuu, mutta näinkin on hyvä.
On hyvä, että olen uskaltanut sanoa elämässä kyllä. Kyllä työtarjouksille, kyllä rakkaudelle, kyllä uusille joogamuodoille.
Kuules nuori Pirkko, kun et enää taivu spagaattiin, voit siirtyä seniorijoogaan. Sitä paitsi kuka nyt kaiken aikaa tahtoisi päällään seistä. Seiso sitten vaikka käsilläsi. Älä tyydy tylsyyteen.
Pirkko
Pirkko Mannolan lisäksi kirjeen nuorelle itselleen kirjoittivat entiset Miss Suomet Pirjo Laitila, Tuula Portin ja Merja Varvikko. Mihin elämä heidät kuljetti, ja mitä se opetti? Minkälaisia terveisiä he haluavat menneisyyteen lähettää? Voit lukea kaikki kirjeet Kodin Kuvalehdestä 22/2025. Tilaajana voit lukea kaikki kirjeet myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
