Rakkaus löytyi netistä

Kaarina: Tyttärentyttäreni Minttu sen keksi: voisin löytää seuralaisen netistä. Mieheni oli kuollut kolme vuotta aiemmin. Minttu kirjoitti seuranhakutekstini ja oli hirveän kriittinen. Tekstissä oli ainakin toive tanssiharrastuksesta. Muistatko, Pekka, mitä muuta?

Pekka: Siinä kerrottiin, että osallistut tarvittaessa edustustehtäviin ja että harrastat matkustelua. Hienoinen arvoituksellisuus kiinnitti huomioni.

Kaarina: Yhteydenottoja tuli yllättävän paljon. ”Kyllä vauhtia riittää” erottui niin, että kiinnostuin.

Pekka: Aikansa kirjoittelimme nimettöminä, sitten vaihdoimme puhelinnumeroita. Katsoin netistä, että halvattu, tällähän on syntilista kuin nälkä­vuosi: kansanedustaja, kulttuuriministeri, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja paljon muuta.

Kaarina: Kun soitin ensimmäisen kerran, Pekka vastasi, että Pekka Puupää. Ajattelin, että taitaa olla huumori-ihmisiä. Puhuimme puoli tuntia ja nauroimme. Pekka pyysi käymään Muttilassa pien­tilallaan.

Pekka: Mietin, millaisen hienohelman tapaisin, mutta Kaarina onkin sydämellinen käytännön nainen.

Kaarina: Ensitapaamisella teetä juodessa huomasin heti, miten Pekalla oli kaikki järjestyksessä.

Pekka: Vähän liioittelee. Mutta verrattuna rouvaan, joka ei luopuisi mistään tavarasta...

Kaarina: Toisella kertaa Pekka soitti ja pyysi kaupunkikotiinsa käymään. Tuntui, että tässä on vähän enemmän kuin ihan vain arkea.

Pekka: Tässä iässä ei usko enää rakkauteen ensi­silmäyksellä. Vastahan opettelemme tuntemaan toista. Mutta kyllä sitä voi ja saapi höynähtää.

Kaarina: Pekalla on jekkumieltä, mutta hän on myös hyvä keskustelija. Lisäksi hän on kätevä. Hän on järjestänyt Vantaan-kodissani arkistojani niin, että välillä kysyn häneltä, mistä tavarani löytyvät. ”Vasen kaappi, keskihylly.”

Yhdessä on ollut hauskaa. Vain yhdestä asiasta on tullut sanomista: En osaa sitä nettiä. Minulla on aina ollut sihteeri. Pekka meinaa hermostua kanssani.

Pekka: Kerran naljailin tietokoneen käytöstä jotakin, ja Kaarina suuttui. ”Älä pottuile, neuvo!” hän ­sanoi. Se oli ihan oikein sanottu. 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2014.