Ensin keitetään kahvit ja kuppiin lurautetaan kuohukerma. Sitten puhutaan.
Minna Ruolanto, 41, on tuntenut Martan, 93, aina. Tiivis yhteydenpito alkoi parikymmentä vuotta sitten. Minna kertoo:
"Kun omat isovanhempani kuolivat, en halunnut päästää Marttaa ja hänen nyt jo edesmennyttä miestään Erkkiä elämästäni. Martta on kuulunut aina perheeseeni isäni suvun kautta. Nuorempana poikkesin heillä silloin tällöin kahville ja lähettelin kortteja.
Lähes 20 vuotta sitten ystävyytemme Martan ja Erkin kanssa muuttui läheisemmäksi. Viehätyin heidän aitoudestaan ja läsnäolostaan. Viisaudesta, ja siitä tavasta nähdä maailmaa, mitä vanhemmilla ihmisillä on. Aika heidän seurassaan kului ja kuluu edelleen siivillä.
Martta elää tätä päivää ja hetkeä. Historia on minusta aikalaiskokemuksena hurjan kiinnostavaa, joten joskus kyselen häneltä sota-ajoista. Siitä sitten siirrymme sujuvasti sen aamun sanomalehteen. Silloin tällöin katsomme vanhoja valokuvia. Martta osaa kertoa minunkin isovanhemmista.
Kuuntelen, mitä Martalla on kielen päällä. En muista, milloin Martta olisi valittanut.
"Haluamme aina kuulla, mitä toisella on sanottavana."
Yhteistä meissä on kunnioitus ihmisyyttä kohtaan. Ja se, että toinen haluaa aina kuulla, mitä toisella on sanottavana.
Martta on asunut Hyvinkäällä samassa talossa 65 vuotta. Ystävyydessämme kaikki kiteytyy tuon asunnon kahvipöydän ympärille. Emme ikinä katso telkkaria vaan kurvaan eteisestä suoraan keittiöön. Martta on kotoisin Helsingistä ja hän istuu pian sodan jälkeen Stockmannilta ostamassaan keinutuolissa, minä istun pöydän toiselle puolella.
Kun Erkki vielä eli, istuimme pöydän ääressä kolmistaan ja Erkki oli se, joka keitti kahvit. Nyt kahvit keitän minä, mutta Erkki on edelleen läsnä puheessamme. Kahvin juomme kuohukermalla vanhoista ohutreunaisista ruusukupeista.
Yhteydenpitomme on tiivistä. Martta sanoo aina, että soita sinä, kun sinulla on kiire. Lähetän myös kortteja. Sekä kotoani Porvoosta että reissuilta. Jos asuisimme lähempänä toisiamme, näkisimme useammin.
Martta on paras osoitus siitä, että ikä on vain numero. Hänestä tulee mieleen Pauli Hanhiniemen laulu Aika ei kulu, vaan sitä kertyy."
