Vilkas Virva ja rauhallinen Elina ovat olleet ystäviä vuosikymmeniä. Jälkeenpäin naurattaa sekin talvi-ilta, jolloin Elina ilmestyi Virvan kynnykselle uikkareissa.
Toimistosihteeri Virva Ruuska, 57, ja eläkeiläinen Elina Taskila, 68, ovat olleet ystäviä vuodesta 1988. Molemmilla on kolme lasta ja he asuvat Äänekoskella noin kilometrin päässä toisistaan. Näin ystävyydestä kertoo Virva:
"1980-luvulla toimin silloisen Suolahden kaupungin asuntosihteerin alaisena kanslistina. Tehtäviini kuului muun muassa kaupungin vuokra-asuntojen välitys. Yhtenä päivänä toimistoon otti yhteyttä Elina, joka oli saanut seudulta työtä ja tarvitsi asunnon.
Pian hän muutti lapsineen samaan taloon, jossa itse asuin. Siitä alkoi pitkä ystävyytemme.
Lasten ollessa pieniä se oli perheystävyyttä – hoidimme vuoroon toistemme lapsia ja Elina auttoi minua ja silloista miestäni omakotitalomme raksalla.
Sittemmin lapset ovat aikuistuneet, on eletty läpi muuttoja ja eroja, mutta ystävyys on säilynyt. Välillä olemme nähneet harvemmin, nyt taas viime aikoina tiiviimmin.
"Ovikello soi ja kynnykseltä löytyi märkä ja viluinen ystävä."
Minä olen helposti leimahtava ex-tempore-ihminen, Elinassa taas on hienoa hänen vankkumaton rauhallisuutensa.
Yhtenä iltana 1990-luvulla Elina onnistui loksauttamaan avantouintipaikan pukukopin oven ulkopuolelta lukkoon. Hän jäi pakkaseen pelkissä sukissa ja märässä uimapuvussa. Elinahan ei tästä lannistunut, vaan käveli meille. Asuimme sattumoisin lähellä uimapaikkaa.
Yllätys oli melkoinen, kun ovikello soi ja kynnykseltä löytyi märkä ja viluinen ystävä. Onneksi olemme samankokoiset. Elina sai heti lämmintä päälle.
"Viime vuonna kävimme Turkissa."
Avioeroni jälkeen viikonloppuisin laittelimme usein yhdessä ruokaa. Mikäs sen mukavampaa kuin lueskella lehtiä ruuan jälkeen parivuoteella pötkötellen ja artikkeleista jutellen. Minä olen herkkä nukahtamaan ja usein siinäkin tilanteessa uni yllätti. Herätessäni löysin lapun: "Lähdin kotiin". Elina oli hiipinyt ulos minua herättämättä. Sellainen Elina on, lämmin ihminen. Hän ottaa muiden tunteet huomioon.
Nykyään asumme molemmat yksin. Kutsumme toisiamme syömään, käymme yhdessä bingossa, tansseissa, elokuvissa ja sauvakävelyillä. Viime vuonna kävimme yhdessä Turkissa. Marjastamme ja sienestämme, Elina on autellut mökillänikin. Joskus kippaamme viiniä yhdessä.
Elina on yrittänyt houkutella minua kanssaan netin treffipalstoille, mutta siihen en ole vielä ryhtynyt. Pitäisi varmaan rohkaistua. Ei kukaan tule kotoa hakemaan."
