Avovedessä uiva Pia: ”Uidessa pääsen yhteyteen luonnon kanssa”

1. Veteen on mentävä harkiten.

Vaikka olen kokenut uimari, avovesi on eri asia kuin uimahalli. Aurinkoinen sää saattaa hetkessä muuttua sumuksi. Pohjaan on pitkä matka ja vedet ovat sameita. 

Turvallisuudesta on huolehdittava hyvin. Avoveteen ei voi lähteä juhannusfiiliksellä, että uinpa tuonne saareen. On oltava riittävästi taitoa ja kuntoa. 

Jos on vähänkin tuulta, uimaria on mahdoton nähdä. Kiinnitän aina vyötärölle pinkin uimarinpoijun. Se näkyy veneilijöille ja rannalle. Saan sinne myös talteen kännykkäni ja autonavaimet. Ja jos kramppi iskee jalkaan, poijun varassa voi huilata.

Tänä kesänä ostin märkäpuvun. En malttanut odottaa vesien lämpenemistä.

2. Perille on päästävä.

Vedessä voitan itseni. Vesi on mahtava luonnonvoima, villi  ja vapaa. Joka kerran, kun lähden uimaan, pelottaa vähän. Miksi ihmeessä haluan tuonne kylmään, tummaan ja kesyttömään veteen?

Rantaan päästyä mieltä askarruttanut asia on ratkaistu.

Kun olen uinut kahden tai kolmen kilometrin lenkkini, minut valtaa suuri tyydytys.

Vesi huuhtoo turhat karstat pääkopasta. Rantaan päästyä mieltä askarruttanut asia onkin ratkaistu.

Avovesiuinti on antanut minulle rohkeutta, jota pystyn hyödyntämään yrittäjän työssäni. Kun pyörittää start up -yritystä, jokainen päivä voi olla avovesiuintia, täynnä haasteita. Uidessa oppii, että perille on päästävä.

3. Olen osa luontoa.

Vesi on sukuvika. Isäni on ahkera sukeltaja, molemmat lapseni ovat kilpauimareita ja minä olen aina harrastanut kuntouintia. 

Avovesiuinnissa yhdistyvät rakastamani liikuntalaji ja luonto. Ei ole mitään ihanampaa kuin uida aurinkoisena kesäaamuna, kun ei kuulu muuta kuin veden ääniä. Omassa kuplassa oleminen on hyvin meditatiivista.

Uidessa pääsen yhteyteen luonnon kanssa tasa-arvoisena olentona. Kun kauhon vesirajassa, lähelleni tulevat koskelot ja joutsenet.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2015.