Tässä sarjassa esitellään Kodin Kuvalehden lukijabloggaajia. 365 esinettä kevyempi elämä -blogia kirjoittaa Hanna, joka haluaa luopua joka päivä vähintään yhdestä tavarasta.
Hei Hanna, kerro jotain itsestäsi!
Olen Hanna Lahtinen, paikallislehden toimittaja Höytiän kylästä Keski-Suomesta. Olen asunut Höytiällä koko elämäni, vaikka nuorena en muuta halunnutkaan kuin muuttaa pois. Nyt olen oppinut viihtymään täällä, enkä haluaisi lähteä, vaikka voisinkin.
Asun yhdessä mieheni (esiintyy blogissa nimellä Insinööri), 8-vuotiaan tyttäreni sekä Urho-kissan kanssa. Kolme lasta edellisestä liitosta asuvat jo omillaan.
Harrastan yhdistystoimintaa ja olen hankevetäjänä paikallisen MLL:n Aikuisten oikeesti -hyvinvointihankkeessa. Hanke on tarkoitettu ruuhkavuosien kiireessä rämpiville vanhemmille.
Blogisi kertoo projektista, jossa luovut päivittäin yhdestä esineestä. Mistä moinen idea?
Idea syntyi lokakuussa 2015, kun tyhjensin äitini taloa tulevien vuokralaisten tieltä. Samalla äiti teki kuolemaa.
Vuonna 1931 syntynyt äitini ei ollut hamsteri pahimmasta päästä, mutta silti tavaraa oli paljon, ja kun melkein jokaiseen tavaraan liittyi jokin muisto tai mielleyhtymä, oli kaiken läpikäyminen melkoinen prosessi. Lopulta talo oli tyhjä: keittiön pöydällä oli vain pullo äidin lääkekonjakkia ja kaapissa Suomen lippu.
Sisareni soitti illalla sairaalasta ja kertoi, että äiti nukkuu ja hengittää pinnallisesti. Sanoin meneväni seuraavana aamuna katsomaan. Yöllä tuli puhelu, jossa hoitaja ilmoitti äidin kuolleen. Aamulla menin äidin talolle, vedin lipun puolitankoon ja konjakista siivut. Myöhemmin olen ajatellut, että samalla kun tyhjensin taloa, tein surutyötä äidin kuolemasta.
Miten päädyit bloggariksi?
Aiheesta syntyi blogi, koska halusin tutustua blogimaailmaan jonkin rajatun aiheen kautta. Työskentelen printtimediassa, joka on jollain tapaa auringonlaskun ala. Tulevaisuudessa voisin kirjoittaa jotain blogia aktiivisemmin, nyt postaaminen on jäänyt usein muiden kiireiden alle.
Mistä tavaroista luopuminen on ollut vaikeinta?
Vaikeinta on luopua huonekaluista, jotka isäni, pappani tai isopappani ovat tehneet. Vielä sitä ei onneksi tarvitse tehdä, mutta senkin aika on joskus.
Toivon, että joku lapsistani ottaisi itselleen esimerkiksi Niklapapan sivustavedettävän, joka toimii meillä tv-tasona. Sänky on niin lyhyt, että siinä ei voi nukkua, vaikka aikoinaan siinä on ilmeisesti tehty 14 lasta – tai kaksi toista tusinaa, kuten isäni sanoi. Tarina tulisi kaupan päälle.
Olet vähentänyt jo yli 200 tavaraa. Mihin ne kaikki ovat päätyneet?
Kirppari ja roskalavaryhmät ovat olleet parhaita. Odotan kesää ja peräkonttikirppiksiä, joissa olen ollut jonkinlaisena organisaattorina.
Projekti on vaikuttanut ostokäyttäytymiseeni, sillä ostan nykyään paljon harkitummin ja laadukkaampaa tavaraa. Karsiminen jatkuu, mutta uuden hankkiminen pysyy minimissä. Ostan mieluummin elämyksiä.
Vuoden mittainen projektisi on pian päättymässä. Mitä aiot seuraavaksi?
Olen miettinyt uutta blogia. Sain työn kautta tutustua erääseen menestyneeseen bloggariin ja opin paljon. 365 esinettä kevyempi elämä on ollut lähinnä terapiablogi itselleni, mutta seuraavan blogini osaan suunnitella paremmin. Sen aika on tosin vasta sitten kun aikaa on hiukan enemmän.
Mistä unelmoit?
Matkoista unelmoin aina. Insinööri on varannut elokuulle synttärimatkan, mutta en tiedä minne. Tärkeintä on lähteminen.
