Lääketieteen tohtori ja gynekologi Pekka Venesmaa, 75, ei malta vielä jäädä eläkkeelle. Työssä hän kokee itsensä tärkeäksi.
Lounastunti on alkamassa. Pekka Venesmaa piipahtaa Stockmannille ostamaan tuoretta hirvenlihaa. Hän käy kotona lounaalla ja tulee takaisin työpaikalle.
On kaksi asiaa, jotka kuuluvat 75-vuotiaan gynekologin elämään joka päivä: työ ja kolmen ruokalajin illallinen.
Pekka ei muista, milloin jäi virallisesti eläkkeelle, joskus 2000-luvun alussa. Vuosi on unohtunut, sillä vaikka hän jäi eläkkeelle sairaalatyöstä, muu työ jatkui.
Pekka on työskennellyt samassa työpaikassa pian 45 vuotta ja tekee gynekologin työtään nyt 15–20 tuntia viikossa. Hän tulee työpaikalle Lääkärikeskus Aavaan joka arkipäivä, ja lauantaisin ja sunnuntaisin on usein etävastaanottoaikoja.
”Pienempiä ongelmia, kuten ehkäisypillereihin tai hormonikorvaushoitoihin liittyviä, voi hoitaa puhelimitse. Olen pitänyt etävastaanottoa mökilläkin.”
”Nykyisin pidän lyhyitä lomia. Minusta ne ovat paljon parempia.”
Työn ja vapaa-ajan välinen raja ei Pekalla ole ehdoton. Hän asuu vaimonsa Kaarinan kanssa viiden minuutin kävelymatkan päässä työpaikalta eikä ole moksiskaan, vaikka tulisi joulun aikaankin vastaanotolle vain yhden potilaan takia. Kotona tämä ymmärretään, sillä Kaarinakin tekee töitä, tutkii 1900-luvun alun Suomen historiaa.
Lomat ovat vuosien saatossa lyhentyneet. Pekan mielestä niin on hyvä.
”Aikaisemmin olin kesällä viisi viikkoa totaalisesti poissa työstä. Nykyisin pidän lyhyitä lomia. Minusta ne ovat paljon parempia. Pitkän loman jälkeen työnteko pitää melkein opetella uudestaan.”
”Kesällä tai juhlapyhinä, kun nuoremmilla on muuta tekemistä, minä ja saman ikäinen kollegani pyöritämme paikkaa. Eläkeläiset askaroivat.”
Hyvät raamit arkeen
Kun Pekka oli nuorempi, hän kuvitteli jäävänsä eläkkeelle 63-vuotiaana. Suunnitelmissa oli keskittyä sen jälkeen purjehdukseen ja pyöräilyyn.
Eläkeiän lähestyessä ajatus töiden lopettamisesta häipyi mielestä kokonaan.
”Koen, että olen joillekin ihmisille tarpeellinen. Se tunne on jokaiselle tärkeä.”
Töiden jatkamiseen Pekalla on monta syytä. Tärkein niistä on hyvä työyhteisö. Hyvää on myös se, että elämässä on säännöllisyyttä. Vaikka vastaanottoajat vaihtelevat, työ antaa arjelle raamit.
Lisäksi ovat potilaat.
”Koen, että olen joillekin ihmisille tarpeellinen. Se tunne on jokaiselle tärkeä.”
Pekka ei ole salannut puhelinnumeroaan, sillä asiakkaat saavat ottaa yhteyttä virka-aikojen ulkopuolellakin.
”On itsellenikin helpotus, kun vastaan potilaasta koko ajan. Silloin en jää miettimään, mitä potilaalle toimenpiteen jälkeen kävi. Se vasta unettomuutta aiheuttaisi.”
Työnteon lisäksi elämään kuuluu ruuanlaitto. Aikoinaan Pekka kirjoitti ruoka-aiheisia juttuja gynekologien jäsenlehteen. Nyt hän vetää kokkikursseja kollegoilleen.
Päivän tärkein hetki on se, kun Pekka tekee illallisen itselleen ja Kaarinalle.
”Pääruuaksi teen vaikkapa ankan rintafileet. Ne on helppo laittaa. Sitten salaatti, ja jälkiruuaksi jäätelöä ja itse tehtyä hilloa päälle. Lautasen pitää olla kaunis, mutta en minä mistään piperryksestä silti tykkää.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b881043851z.1_20180125153134_000gec1mil3p.10.iptcstrip.jpg?itok=weXb8LMi)
Kevennä ja jatka töissä
Pekka miettii, että sekä kokkaus että gynekologia ovat käsityötä, ja käsillä tekeminen on kiinnostanut häntä aina. Hän oli kiinnostunut kirurgiasta ennen kuin suuntautui gynekologiaan. Sekin tarjosi leikkausmahdollisuuksia. Myöhemmin hän erikoistui gynekologiseen syöpäkirurgiaan.
”Aikoinaan olin Kuusamon kunnanlääkäri ja myöhemmin terveyskeskuslääkäri. Yleislääkärin tiedoillani olen pystynyt auttamaan myös muutamaa ikäistäni miestuttavaa. Pari heistä esittelee minut tutuilleen henkilökohtaisena gynekologinaan. Se herättää yleensä suurta hilpeyttä.”
Kun käsin kirjoitetuista potilaskorteista siirryttiin sähköisiin, Pekka kirjoitti jokaisesta potilaskortistaan yhteenvedon. Nyt hän näkee koneelta, että potilas on saattanut käydä vastaanotolla jo vuonna 1973.
Tuttujen potilaiden kanssa myös eläkeasiat tulevat puheeksi.
”Sanon heille, että jos on mahdollisuus keventää töissä, niin jatka työn tekemistä.”
”Jossain vaiheessa täytyy lopettaa.”
Eläkkeelle jääville potilaille Pekka suosittelee kielikursseja. Ne ovat hyvää aivovoimistelua ja tapa löytää uusia kavereita.
”Rohkaisen potilaitani siihen, etteivät he jäisi eläkkeellä tyhjän päälle ja kotiin vaan koettaisivat löytää yhteisöjä ja tekemistä.”
Pitkäaikaiset potilaat eivät oikein haluaisi päästää Pekkaa eläkkeelle. Sellainen ei vielä suunnitelmissa olekaan.
”Jos ei kummempia satu, aion olla töissä ainakin kolme vuotta. Sitten harkitsen uudestaan. Realiteetti on, että jossain vaiheessa täytyy lopettaa. Toivon, että edessä on vielä hyviä työvuosia.”
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 1/2018.
Pekan viikko
MAANANTAI: Seniorijumppa Suomalaisella Klubilla kello 9.40–10.40. Töissä klo 13–18.
TIISTAI: Aamulla taloyhtiön hallituksen kokous, jossa keskustelua putkiremontista. Töissä klo 15–17.
KESKIVIIKKO: Töissä klo 10–15. Gynekologisia tarkastuksia, pienkirurgisia toimenpiteitä.
TORSTAI: Töissä klo 9–11 ja 16–18. Kevyt lounas kotona: leipää, kahvia, jugurttia ja itse poimittuja marjoja.
PERJANTAI: Töissä klo 10–12. Hormonikorvaushoitopotilaita, ehkäisypillerireseptien uusimisia.
LAUANTAI: Etävastaanotto kotona klo 10 –10.30. Potilas on löytänyt kyhmyn rinnastaan – lähete mammografiaan.
SUNNUNTAI: Etävastaanotto kotona klo 11–11.30. Ruuan valmistaminen vieraille: siianmätiä ja saaristolaisleipää, kanipata ja riisipilahvi, vihreä salaatti, tarte tatin ja vaniljakastike.
