”Miksi uupuminen on työntekijän oma vika, vaikka töitä vain on liikaa?” lukijamme pohtii. Onko sinusta helppo sanoa ”ei” ja lähteä ajoissa töistä kotiin?
Opettele sanomaan ”ei”. Vedä omat rajasi. Huolehdi jaksamisestasi. Älä anna itsesi uupua. Ole terveesti itsekäs.
Näin ohjeistetaan, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Joskus tuntuu, että työelämä on jatkuvaa taistelua riittämättömyyden tunnetta ja uupumista vastaan. Taistelua, jota jokainen käy yksin.
Itseapuoppaiden mantra kuuluu: Jos et itse pidä rajoistasi kiinni, ei sitä kukaan muukaan tee puolestasi.
En ymmärrä, kuinka lukuisten tehostamiskierrosten ja uusien vaatimusten jälkeen pystyisin tekemään kaikki työni työajalla, puhumattakaan siitä, että jatkuvasti olisi oltava vain entistä tehokkaampi ja uudistumiskykyisempi.
Pitäisi olla yli-ihminen vastatakseen näihin vaateisiin. Siksi teen salaa töitä vapaa-ajallani, jotta en paljastaisi omaa ”tehottomuuttani”. Pidemmän päälle siitä seuraa uupumus, jota on sitten helppo pitää yksilön omana heikkoutena. Olisi pitänyt itsestään huolta!
Opettelen kovasti sanomaan ”ei” ja lopettamaan salaisten (ja ilmaisten) ylitöiden tekemisen, mutta pelkään saavani vain hankalan työntekijän maineen ja potkut seuraavalla vähennyskierroksella.
Eikö hyvän työnantajan kuuluisi huolehtia työntekijöidensä jaksamisesta? Miksi kaikki on kuitenkin käytännössä aina yksilön itsensä vastuulla? Miten ihmeessä tämän kulttuurin saisi muuttumaan?
Pelokas
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Kommentoi alle tai lähetä sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com
