”On itsekästä ja lapsellista väittää, etteikö omia tunteitaan voi opetella hallitsemaan paremmin. Ihminen muuttuu, jos haluaa. Ilmeisesti puolisoni ei halua ja minä haluan häntä sen takia koko ajan vähemmän”, lukijamme kirjoittaa.
Tällainen minä olen enkä muuksi muutu. Ai että inhoan tuota lausetta, jonka kuulen aivan liian usein vaimoni suusta. Suoraan sanottuna en pidä hänen tylystä asenteestaan yhtään ja se tekee minut jopa epätoivoiseksi. En jaksaisi kuluttaa elämääni ihmisen kanssa, joka tiuskii, mököttää ja ankeuttaa kotimme ilmapiiriä aivan liian usein sen mukaan, mistä päin tuuli sattuu puhaltamaan ja kenkä puristamaan. Miksi ei voi edes yrittää olla mukavampi?
Mielestäni jokaisen vastuulla on yrittää pitää yllä rakentavaa tunnelmaa ja hillitä omia kiukunpurkauksia, halua purkaa negatiivisia tunteita muihin ihmisiin. Ei tarvitse olla pakosti positiivinen ja aina hyvällä tuulella, mutta voisiko opetella ystävällisempää kommunikaatiota ja jopa anteeksipyytämistä?
Tietenkin näin korona-aikana omaakin pinnaa kiristää tavallista useammin, mutta en silti ajattele, että voisin ärtyneenä käyttäytyä ihan miten sattuu muita kohtaan. On itsekästä ja lapsellista väittää, etteikö omia tunteitaan voi opetella hallitsemaan paremmin. Ihminen muuttuu, jos haluaa ja pitää sitä tärkeänä. Ilmeisesti puolisoni ei halua ja minä haluan häntä sen takia koko ajan vähemmän. Vuosikausien turha yrittäminen turhauttaa ja ajaa meitä erilleen. Kunpa hän ymmärtäisi tämän.
Arvon minäkin ansaitsen
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com
