Petra Olli teki vuosia kaikkensa, jotta hänestä tulisi maailman paras naispainija. Unelma toteutui, mutta yksinäisyys kasvoi liian suureksi.
Molskin laidalla Petra Olli, 27, letittää ranskalaisen letin. Sitten hän on valmis opettamaan Petra Junior Teamin teini-ikäisille tytöille sitä, missä on ollut maailman paras.
Puikkaus oli Petran tavaramerkki. 20 vuotta hän harjoitteli samoja kainalon alta taakse menemisiä ja nilkkaan kiepsahtamisia.
”Tuntitolkulla ja vuositolkulla samaa. Tylsää puurtamista, mutta sitten se on siellä selkärangassa.”
Tämän kesän olympialaiset eivät suuremmin Petra Ollia kiinnosta. Suomalaisten painia hän katsoo, muita lajeja välillä.
Edellisten kesäolympialaisten aikaan tilanne oli ihan toinen. Kesällä 2016 Petra täytti 22 vuotta ja oli Rion kisoissa Suomen suurimpia mitalitoivoja.
”Välillä minusta tehtiin olympiavoittajaa ennen yhtäkään ottelua. Olin paininut MM-kisoissa hemmetin hyvin ja itsellä oli kova halu menestyä. Sitten heitetään päälle muiden odotukset. Valehtelisin, jos väittäisin, että siitä ei tullut paineita.”
Tavoite olympiamitalista kaatui kuudessa minuutissa selvään tappioon välieräottelussa. Se oli valtava järkytys ja pettymys.
”Olin alkanut mitata omaa arvoani mitalien perusteella. Mitäs arvoa minulla on, jos petän odotukset.”
”Jälkeenpäin ymmärrän, että olin alkanut mitata omaa arvoani mitalien perusteella. Kun tuon mitaleja, kaikki saavat juhlia, mutta mitäs arvoa minulla on, jos petän odotukset.”
Olympiakomitean kautta oli aina tarjolla psyykkistä valmennusta. Petra tiesi, että sitä saisi, mutta ei halunnut.
”Olin peruspohjalainen. Pärjään yksin, teen yksin, en tarvitse apua. Olin liian kovapäinen. Jälkeenpäin ajatellen psyykkistä valmennusta olisi varmasti kannattanut kokeilla.”
”Kun painin lopettamisen jälkeen olin tyhjän päällä, moni sanoi, että aika auttaa. En uskonut. Mutta kyllä se auttaa. On jo pitkään päivät kirkastuneet.”/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882142254z.1_20210610175343_000gln4bfr9n.30.iptcstrip.jpg?itok=t1oJA0Ci)
Jälki, joka minusta jää
Enimmillään Petra oli leireillä ulkomailla yli kolmanneksen vuodesta. Päivät hän harjoitteli kovaa, iltaisin kuunteli suomalaista iskelmää.
Petra oli liian yksin ja kantoi paineita liikaa yksin.
Oli vaikea selittää muille, miltä tuntuu, kun vieras venäläinen valmentaja huutaa kurkku suorana eikä itse ymmärrä siitä sanaakaan.
Kun Siperiassa on ulkona 45 astetta pakkasta ja sisälläkin niin kylmä, että pitää nukkua talvivaatteet päällä.
Kun näkee viikkojen leirien aikana Mongoliassa vain lentokentän, painisalin, majoituspaikan ja ympärillä vuoret.
Vuonna 2018 unelma toteutui. Petra voitti kultaa ensin EM-kisoissa, sitten MM-kisoissa.
”Olen jättänyt jälkeni suomalaiseen urheiluhistoriaan, ja sitä saavutusta ei mikään vie pois.”
Selostaja tv:ssä julisti Petra Ollin tehneen suomalaista painihistoriaa ja 21 vuoden odotuksen päättyneen – niin kauan oli edellisestä painin maailmanmestaruudesta. Petra nimettiin vuoden parhaaksi naispainijaksi maailmassa.
”Se tuntui silloin ja tuntuu yhä hienolta. Olen jättänyt jälkeni suomalaiseen urheiluhistoriaan, ja sitä saavutusta ei mikään vie pois”, Petra sanoo.
Mieluiten kotihiiri
Ei ole hikipukua ikävä.
Ei ole juoksuvetoja ikävä.
Ei ole leirejä ikävä.
Ei ole painonpudotukseen liittyvää hemmetinmoista vedenjuontia ikävä.
Uran lopettamisesta on nyt vuosi ja neljä kuukautta.
”Tuntuu mukavalta, kun en suhtaudu asioihin ja itteeni enää niin ankarasti. On tietynlaista rauhallisuutta. Viihdyn kotona, olen oikein kotihiiri”, Petra sanoo.
”Liekki painia kohtaan oli tosi vahva. Kun se sammui, se elämänvaihe on nyt ohi, takana."
Miksi Petra valitsi lajikseen juuri painin? Milloin Petran isä itki kuin vesiputous, ja kenen kanssa Petra ei malta olla painimatta? Miksi Petra meni Big Brother -ohjelmaan, ja mitä päätöksiä hän teki BB-taloon mennessään? Mitä Petra nyt tekee ja mitä suunnitelmia on tulevaisuudelle? Lue henkilöjuttu Petra Ollista Kodin Kuvalehdestä 12/2021 tai tilaajana digilehdistä.
