Kai Lehtinen on näyttelijä, ohjaaja ja kuuden lapsen isä.
Kai Lehtinen on näyttelijä, ohjaaja ja kuuden lapsen isä.

Kun tyttö lähti New Yorkiin au pairiksi, äiti meni perässä. Kotiin jääneet ottivat rennosti.

ON HUIMA HYPPÄYS lähteä pienestä kyläpahasesta vierailulle suureen miljoonakaupunkiin New Yorkiin. Sinne, au pairina olevaa tytärtämme katsomaan, meiltä vähän aikaa sitten lähti nainen, joka täällä asuu.

Matkalaukun sisällöstä suurin osa oli tuliaisia tyttärelle. Niitä, esimerkiksi villasukkia, oli väsätty pitkin syksyä. Koska matka ajoittui joulun alle, mukana oli myös iso rasiallinen perheen tekemiä ja koristelemia pipareita.

"Yritin vakuuttaa, että mitään epäterveellistä emme syö."

Kotiin jääville täytyi antaa selviytymisohjeet, ainakin lähtijän mielestä. Ruoka- ja siivoussuunnitelma kerrattiin ennen matkalle lähtöä. Omavalvontasuunnitelman toteutuminen huolestutti lentoon lähtijää vielä lentokentälläkin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Yritin vakuuttaa, että mitään epäterveellistä emme syö ja imurointi ja tiskaaminen suoritetaan päivittäin. Ilman muuta, huusin vielä perään, vaikka en edes kuullut, mikä viimeinen kysymys ennen turvatarkastusta oli. Tärkeintähän on, että matkalle voi lähteä kevyin mielin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

HUOLI TYTTÄREN PÄRJÄÄMISESTÄ hälveni, kun äiti itse paikan päällä tutustui tyttären isäntäperheeseen ja ystäviin. Manhattankaan ei kuulemma muutaman päivän jälkeen vaikuttanut enää niin suurelta ja pelottavalta kuin tyttären sinne lähtiessä.

Tytär ui suurkaupungissa kuin kala vedessä. Äidin piti vain yrittää pysyä vauhdissa mukana.

"Au pair -perheen äiti kertoi, että hän ei enää edes vilkaise tyttäremme huoneeseen."

Yhdestä tutusta tavastaan tytär ei ole luopunut suuressa maailmassakaan – nimittäin huoneensa siivoustyylistä. Au pair -perheen äiti kertoi, että hän ei enää edes vilkaise tyttäremme huoneeseen. Tämän voinee tulkita vain niin, että tytär on kotiutunut perheeseen hyvin.

Lähtö kotiin päin oli ollut äidille haikeaa. Saapuessa tyttären näkeminen oli itkettänyt, ja lähtiessä itketti taas.

Itsenäisyyspäivänä takaisin tullessa myös lentokoneessa oli ollut tunteikasta, kun 100-vuotiaan Suomen kunniaksi tarjoiltiin kuohuviiniä ja soitettiin suomalaista ikivihreää musiikkia. Kotiinpaluu oli siis erityisen juhlava.

AI, MITEN ME kotona sillä aikaa pärjäsimme? Täytyy myöntää, että rennosti.

Etenkin nuorimmalla tyttärellä piti vähän kiirettä päivää ennen äidin palaamista, jotta hän ehti korjata astiat pöytätasoilta, imuroida hiekat lat­tioilta ja pestä pyykkikasansa pois. Tai ainakin piilottaa ne tuoleilta ja lattialta.

Seurasin päivästä toiseen, missä vaiheessa tytär ottaa itseään niskasta kiinni. Ihan periaatteen vuoksi en alkanut korjata hänen jälkiään. Herätys tapahtui viime tipassa, mutta tapahtuipa sitten kuitenkin.

"Nipin napin saimme puhtaat paperit."

Mielestäni meillä oli suhteellisen siistiä maa­ilmanmatkaajan palatessa. Ei ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi siistiä, koska rätti alkoi heti heilua keittiönpöytää pitkin, ja lavuaarin reunatkin tarkastettiin.

Saimme kuitenkin nipin napin puhtaat paperit, ja nainen, joka meillä asuu, alkoi suunnitella jo seuraavan matkan varaamista.

Kotihommat ilmeisesti sujuvat melko hyvin ilman häntäkin. Olisikohan pitänyt jättää ne matot ravistamatta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla