Palstalla toimitus parantaa maailmaa yksi epäkohta kerrallaan.

Ystäväni kävi vuosia sitten kehityskeskustelun miesystävänsä kanssa. Hän halusi antaa palautetta suhteen nykytilasta ja sopia tulevaisuuden tavoitteista, joihin hänen mielestään pitäisi kuulua muutto samaan osoitteeseen.

Minua ajatus parisuhteen kehityskeskustelusta nauratti, mutta työelämästä voisi napata kotikäyttöön välitilinpäätökset.

Inspiroiduin työkaverista, joka järjesti tilinpäätöslounaita: naisporukka kokoontui puolen vuoden välein pohtimaan, mitä kukin on saanut aikaan työn, rakkauden, kuntoilun ja rahan saralla. Perinne päättyi, kun kaverit hajaantuivat maailmalle.

Minä kokeilin yksityistä välitilinpäätöstä. Asetin tavoitteet vain kahden kuukauden päähän: liikuntaa kaksi kertaa viikossa, kiitos-sana käyttöön joka päivä ja ainakin kerran viikossa kotiin ennen kuutta. Liikunnan suhteen en onnistunut lainkaan, mutta kiitosta muistin jakaa vähän paremmin kuin ennen.

Sitten unohdin koko asian. Tänä talvena havahduin taas siihen, että elämäni on täyttynyt työstä ja nukkumisesta. Hankin kummilapsille joululahjat, mutta en vienyt nuorinta heistä joulusirkukseen. Jumpassa kävin ehkä ehkä viisi kertaa. Elokuviin pääsin, kun puoliso pakotti.

Onneksi uusi vuosi tuo mukanaan uuden mahdollisuuden. Maaliskuussa on taas aika tehdä välitilinpäätös ja katsoa, olenko käyttänyt aikaa asioihin, joita pidän oikeasti tärkeinä.

Kirjoittaja tuntee olonsa sitä kevyemmäksi, mitä useampaa sukupolvea hän mielessään kantaa.
Kirjoittaja tuntee olonsa sitä kevyemmäksi, mitä useampaa sukupolvea hän mielessään kantaa.

Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.

Väitetään, että vanhentuessaan ihminen tulee yhä enemmän omaksi itsekseen.

Minulle on käynyt päinvastoin. Täytän tänä kesänä 45 ja muutun koko ajan enemmän äidikseni, isäkseni, isosiskokseni, mammakseni ja mummukseni.

Parikymppisenä olin mielestäni kovinkin yksilöllinen – tai ainakin yritin olla.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän olen oma itseni. Se tuntuu yllättävän hyvältä.

Enää en. Vuosi vuodelta näen selvemmin, että käyttäydyn vieraiden ihmisten seurassa täsmälleen kuten äitini. Näen peilikuvastani nykyään myös äidin naururypyt ja tanssityylin. Otsastani on tullut isän otsa, vitseistäni isän vitsejä. Terävän nenäni olen perinyt mummultani. Mammaa minussa on tapa käveleskellä ympäri pihaa kädet selän takana. Kun hymyilen, näytän lasteni mielestä ihan siskoltani, en itseltäni. Ääneni on sekoitus äitiä ja siskoa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän olen oma itseni. Se tuntuu yllättävän hyvältä.

Kun ei tarvitse ottaa paineita siitä, että on oltava kamalan ainutlaatuinen, vapautuu olemaan, noh, oma itsensä.

Aamu-uinnin jälkeen voi paleltaa. Silloin kannattaa nostella hartioita, neuvoi mummi.
Aamu-uinnin jälkeen voi paleltaa. Silloin kannattaa nostella hartioita, neuvoi mummi.

Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.

”Paina peukaloa ja pikkurilliä tiukasti yhteen – molemmissa käsissä”, lapsi huudahti, kun olin aivastamaisillani. Ehkä säikähdin kimakkaa, yllättävää ääntä, mutta aivastus jäi tulematta. Tai sitten taika oli 8-vuotiaan neuvossa, jonka hän oli saanut mummiltaan.

Opin lapseltani myös kaksi tapaa päästä eroon hikasta. Kun hikka on tuloillaan, tulee toisen pitää käsiään hikottelevan korvilla ikään kuin kuppeina. Sinne menisi hikka. Toisessa tavassa roikutaan sängyltä pää alaspäin ja pidätetään samalla henkeä.

Lapsi on hyvillään, kun hänellä on vanhan kansan tietoa, jota minulla ei ole.

Välillä konsti auttaa, useimmiten ei. Lapsi on kuitenkin hyvillään, kun hänellä on vanhan kansan tietoa, jota minulla ei ole. Siksi kuuntelen lapseni mummilta saamia neuvoja tarkasti. Yksi toimii erityisen hyvin.

Jos alkaa palella, ratkaisu ei suinkaan ole juoksentelu, hypähtely ja lisävaatetus. Niiden sijaan alamme nostella olkapäitämme ylös rytmikkäästi. Samalla taitamme kämmenselät ranteiden kohdilta ylöspäin. Kyllä alkaa veri kiertää ja vilu ka­toaa. Teho on testattu niin talvella hiihtolenkillä kuin kesällä aamu-uinnin jälkeen.