Lastenkirjailija Oili Tanninen, 81:

Oili Tanninen, 81, asui melkein neljännesvuosisadan ulkomailla miehensä Aarne Tannisen työn vuoksi. Tässä sarjassa naiset kertovat, mikä vanhana kaduttaa.

"Esikoisemme Maija oli neljä kuukautta, kun muutimme Moskovaan. Aarne oli saanut työn kirjeenvaihtajana. Silloin elettiin vuotta 1958.

Minusta oli mielenkiintoista muuttaa Neuvostoliittoon. Olin kyllästynyt työhöni Arabian taideteollisella osastolla. Ei minua kiinnostanut pätkääkään kuvioida kahvikuppeja tai tehdä taidetta aikuisille. 

Moskovassa aloin tehdä kirjaa Maijalle. Kustantamo innostui siitä. Kirjasta tuli Miiru menee kalaan, ensimmäinen lastenkirjani.

Leikkikehän sisälle päätyivät keittolevy, Aarne ja kirjoituskone.

JOUDUIMME MOSKOVASSA asumaan pitkään hotellissa, koska Suomen ja Neuvostoliiton välit olivat yöpakkasten takia huonot. Suurlähetystö toimitti sinne leikkikehän. Loppujen lopuksi kehän sisälle päätyivät keittolevy, Aarne ja kirjoituskone. Maija riehui ympäri huonetta. 

Kävin Jämsässä synnyttämässä toisen tyttäremme Kaisan.

Moskovassa meillä oli kotiapulaisena paikallinen Lidia. Hänen kanssaan hoidimme vuorotellen lapsia ja jonotimme ruokaa. Iltaisin talo oli täynnä naapurin naisia ja lapset kylpivät yhdessä.

Lontoossa tein Nunnu-kirjojen pompulapuut. Jotkut sanoivat, ettei sellaisia ole, mutta kyllä on, Hampstead Heathilla. Tytöt kiipeilivät puissa ja etsivät koloja, joissa Nunnu voisi asua. 

Washingtonissa asuimme 14 vuotta. Siellä aloin kasvissyöjäksi terveyteni vuoksi. Eikä minun tehnyt mieli lihaa, sillä piirsin eläimiä.

Yleisradio säästi vuokrakuluissa ja osti talon, jossa asuimme kaksi viimeistä vuotta. Talossa oli kymmenen huonetta, emmekä edes ehtineet käyttää niitä kaikkia.

Onneksi Maijan perhe tuli meille asumaan joksikin aikaa. Meillä oli sitten sellainen kolhoosi.

Meillä on aina ollut Aarnen kanssa hyvä systeemi. Kumpikin tekee sitä, mitä osaa.

Vieläkin minä kokkaan ja pesen pyykkiä, Aarne siivoaa, käy kaupassa ja auttaa ruuanlaitossa.

Kaiken piti tapahtua hirveän äkkiä.

ON OLLUT HIENOA saada asua ulkomailla. Olisin kuitenkin tullut hulluksi, ellen olisi voinut tehdä kuvia ja kirjoittaa.

Oli aina selvää, että minusta tulee taiteilija. Olin ainoa lapsi ja kulutin aikaani keksimällä stooreja ja piirtämällä. Pommisuojassakin piirsin. Silloin unohdin muun eikä minua pelottanut niin paljon.

Nyt sairastelu on tehnyt työnteon vaikeaksi. Tekniikkani vaati kärsivällisyyttä, sillä leikkasin ja liimasin paperia. Joskus katselen jotain ja pohdin, miten sen voisi tehdä kuvaksi. Sitten muistan, etten voikaan.

Ei se maailmanloppu ole. Olen jo tehnyt niin paljon. 

Jokaisen pitää tehdä virheensä, ja kai niistä sitten oppii. 

Ainakaan kukaan muu ei voi sanoa, miten pitäisi toimia. Minä en kyllä varmaan ole ottanut opiksi virheistäni.

Nuorta itseäni kehottaisin olemaan kärsivällisempi. Kaiken piti tapahtua hirveän äkkiä. Ehkä monet sairautenikin ovat johtuneet siitä, että hiillyin niin nopeasti."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14–15/2014.

Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. ”Urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs”, Satu Kunnari sanoo.

Lentopalloilija Olli Kunnarin sopimus puolalaisen joukkueen kanssa oli allekirjoitusta vaille valmis. Elettiin vuotta 2011, ja perhe oli asunut ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta.

Ollin ja hänen vaimonsa Satu Kunnarin esikoinen oli aloittamassa esikoulun, ja pariskunta oli päättänyt, että Satu ja lapset muuttava Suomeen. Ollin oli määrä jäädä vielä vuodeksi Puolaan.

”Yksin valvoessani päätin, että aamulla soitan managerilleni ja sanon, etten jatka ulkomailla pelaamista, vaan lähden perheen kanssa Suomeen”, Olli kertoo.

Taustalla oli vaimon uupumus. 

”Kun saimme esikoisemme, pelasin Ranskassa. Satu oli paljon vauvan kanssa yksin kotona, koska minulla oli pelimatkoja.”

Tukiverkkoa perheellä ei juuri ollut.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa.”

”Vähitellen ulkomailla asumisesta katosi uutuuden viehätys. Lasten syntymän jälkeen arki ammatti­urheilijan vaimona osoitti rankkuutensa”, Satu kertoo.

Etenkin syksy 2009 oli raskas.

”Joulun alla olin tullut lasten kanssa lomalle Suomeen. Tyttärellämme oli ollut viikkokausia kuumetta, korvatulehduksia ja antibioottikuureja. Lopulta hänelle puhkesi keuhkokuume, ja hänet kiidätettiin Tampereelle sairaalaan. Poika jäi vanhemmilleni, ja minä valvoin tyttären rinnalla sairaalassa.”

Kun lapsi pääsi sairaalasta, Satu sai pahoja rytmihäiriöitä. Niiden syyksi paljastui sydänlihastulehdus.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa. Kun en enää jaksanut vastata ystävien puheluihin, tiesin, että minun on haettava apua.”

Olli lensi Sadun luokse, vaikka pystyi viipymään vain muutaman päivän.

”Olin helpottunut, että sydänoireet helpottivat. Ajattelin, että masennuksesta selvitään kyllä. Sadun sairastumisen jälkeen perheen merkitys kasvoi entisestään.”

Keväällä Satu alkoi voida jo paremmin, ja perhe palasi Ollin luokse. Terapiassa Satu kävi Suomessa vielä vuoden ajan.

”Olli on tehnyt aina uraansa liittyvät päätökset itsenäisesti, ja minusta niin pitääkin olla. Olemme toki keskustelleet asioista, mutta urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs. En haluaisi, että Olli olisi minulle katkera tai sanoisi, että olisi mennyt, mutta minä en päästänyt.”

Miten arki muuttui, kun koko perhe muutti Suomeen? Kumpi hermostuu herkemmin, Olli vai Satu? Milloin Satu ilmoitti, että Ollista tulee hänen aviomiehensä? Lue Sadun ja Ollin koko tarina Kodin Kuvalehdestä 18/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. Kun Satu uupui, Olli valitsi Suomen ja perheen.

Olli: Muistan valvotun yön keväällä 2011. Olimme asuneet ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta. Pelaan työkseni lentopalloa, ja muutimme aina sen mukaan, missä joukkueessa pelasin. Poikamme oli aloittamassa esikoulun, ja olimme päättäneet, että Satu ja lapset muuttavat Suomeen...