Irina Havinmaa, 51, kertoo, miltä migreeni tuntuu. Kyseessä ei ole pieni päänsärky vaan lamauttava kipu, joka kaataa päiviksi sänkyyn.
”Ikävintä on vähättely. Ne, jotka sanovat, että sehän on vain päänsärkyä, eivät ymmärrä mitään. Migreeni on pahimmillaan lamauttava sairaus. Tehokaskin ihminen on täysin pois pelistä, kun kohtaus iskee.
Migreenikohtaukseni alkoivat 11-vuotiaana. Silloin migreenistä ei osattu vielä puhua. Kouluterveydenhoitaja määräsi lääkkeeksi aspiriinia ja käski syödä paremman aamupalan.
Raskaimmalta tuntui, että kivusta huolimatta minulta odotettiin sataprosenttista suoriutumista ja reippautta, läksyjen ja kotitöiden tekemistä.
Nykyään migreenikohtaukseni yllättävät yleensä aamuneljältä. Niitä tulee vaihtelevasti. Välillä saattaa olla viikkokin väliä, toisinaan kipu kestää kolme viikkoa putkeen.
”Palelen ja hikoilen yhtä aikaa.”
Jokaisen migreeni on erilainen. Minulla kohtaus tuntuu fyysisesti voimakkaana kipuna vasemmalla ohimolla. Palelen ja hikoilen yhtä aikaa voimakkaasti. Tuntuu kuin koko vasen puoli puutuisi. Kyyneleet valuvat.
Oikeiden sanojen löytäminen ja selkeiden lauseiden muodostaminen on vaikeaa. Voin pahoin ja vapisen. Olen täysin petipotilas.
Joskus voimakkaat lääkkeet auttavat, välillä on lähdettävä terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä olen jo vanha tuttu.
Olen ollut kymmeniä kertoja tiputuksessa, koska kova kipu saa oksentamaan suun kautta otetut lääkkeet.
Hoitajat terveyskeskuksessa ovat upeita, myötätuntoisia ja ammattitaitoisia, mutta lääkäreillä on valitettavasti toisinaan liian iso ego.
Eräs kysyi kerran, että mikäs teitä vaivaa. Kun sanoin, että migreeni, hän tokaisi: 'no jos te kerran tiedätte, mikä teillä on, niin mitä te tänne tulette'.
Muistan sanat vieläkin, vaikka olin tuohon aikaan noin 25-vuotias. Nuori kun olin, en uskaltanut sanoa mitään, vaan lähdin itkien kivun kanssa kotiin.
”Tuntuu, että tuotan muille pettymyksen.”
Migreenissä ei ole kyse vain fyysisestä kivusta. Kipu lamauttaa myös henkisesti. Tuntuu siltä, että joudun tuottamaan pettymyksen, enkä täytä minulle asetettuja odotuksia. Ehkä kyseessä on jokin kiltin tytön syndrooma?
Migreeni ei kysele, koska mahdollisesti saisi saapua. Kohtaus on iskenyt juhlaillallisilla ja matkoilla. Jotkut lasten päiväkodin tai koulun juhlat ovat jääneet migreenin takia. Se harmittaa, koska kyseessä on lapsille tärkeä asia.
Sanotaan, että migreeni tulee kun on oikein stressaavaa. Ehkä näin, mutta aina asiat eivät suju, kuten voisi kuvitella.
Kevään työkiireissä tein 12-tuntisia työpäiviä. Samaan aikana äitini oli saattohoidossa, joten illalla työkokousten jälkeen menin äidin viereen valomaan tai lattialle patjalle nukkumaan.
Viikon valvomisten jälkeen äitini nukkui pois ja minä vaihdoin työpaikkaa sekä järjestelin siinä sivussa äidin hautajaisia ja perunkirjoituksen. Koko sinä aikana minulla ei ollut kertaakaan migreeniä!
Se oli suoranainen ihme.
”Katkera en ole.”
Migreeni pelottaa. Pohdin joka kerran kohtauksen keskellä, että jonain päivänä en enää selviä tästä särystä ja saan aivoinfarktin tai jokin suoni katkeaa päästä kovan kivun seurauksena.
Pelkään sairastuvani migreenin vuoksi johonkin neurologiseen sairauteen tai menettäväni muuten työkykyni. Pidän työstäni isännöitsijänä, enkä tahtoisi luopua siitä.
Jopa oma puoliso saattaa olla täysin ymmärtämätön siitä kivusta, mitä migreenin aikana kokee. Vähättely tekee tästä sairaudesta ja minusta näkymättömän. Syyllistäminenkään ei auta.
Kunpa ihmiset ymmärtäisivät, että kyseessä on vaikea ja jopa invalidisoiva sairaus!
Katkera en ole. Minulla on migreeni ja ilman olisi parempi, mutta ymmärrän myös sen, ettei elämä aina mene käsikirjoituksen mukaan.
Yritän elää tässä hetkessä.
En ole oikeastaan koskaan ajatellut asiaa niin, että olisin menettänyt jotakin migreenin takia. Olen voinut tehdä kaiken, mikä on tarkoitettu.”
