Työmatkan voi käyttää ihan toisinkin kuin autossa tai bussissa istuen. Johanna Castrénille töihin juokseminen on paras tapa harrastaa liikuntaa.
”Juokseminen tai käveleminen on valtavan hyvä alku työpäivälle. Matkan aikana voi käydä mielessä läpi päivän tehtäviä tai raivata mielestä asioita, joita ei halua tuoda töihin.
Juoksun jälkeen tartun myös töihini energisemmin. Jos en ole liikkunut aamulla yhtään ja saanut fyysistä koneistoa käyntiin, olen jäykkä ja nuuduksissa. Ajatuksetkin ovat silloin hitaampia ja puuroisempia.
En koe olevani vahva aamuihminen. Olen joutunut opettelemaan aamuliikuntaa. Minulle aamu on kuitenkin paras aika liikkua varsinkin silloin, kun töissä on kiirettä. Iltapäivästä työpäivä helposti venyy, ja kohta sen jälkeen pitääkin jo käydä kaupassa. Työn ja perheen ohella olisi muuten hankala irrottaa aikaa lenkkeihin, arkisin tunnit loppuvat kesken.
Aloitin nykyisessä työssäni Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun lääkärinä vuonna 2008. Samalla työmatkani kasvoi viiteen kilometriin. Siitä lähtien olen säännöllisesti hyödyntänyt työmatkani juoksemiseen. Juoksulenkiksi viisi kilometriä on mielestäni liian vähän, joten pidennän lenkin yleensä 7–10 kilometriin. Se on helppoa, sillä juoksen Helsingin Keskuspuiston läpi tai Pikku-Huopalahden ja Seurasaaren rantareittejä.
"Juoksun voi korvata kävelylläkin. Pääasia on, että liikkuu."
Idea taisi lähteä siitä, kun kuulin Alexander Stubbin harrastavan liikuntaa tunnin päivässä. Se tuntui hurjalta, mutta päätin kokeilla. Nykyisin harrastan liikuntaa noin kymmenen tuntia viikossa. Juoksen työmatkani suuntaan tai toiseen kolmesta neljään kertaa viikossa, muina kertoina kävelen tai tulen osan matkaa bussilla.
Juoksun voi korvata lyhyemmälläkin kävelyllä. Pääasia on, että liikkuu.
Kävellen työmatkaani menee 50 minuuttia, juosten teen 45 minuutin tai tunnin lenkin. Tunnissa ehdin juosta hyvän lenkin ja käydä suihkussa ennen kuin pitää olla skarppina palaverissa. Olen silloin paljon virkeämpi kuin jos kiirehdin bussiin ja yritän herätellä itseäni kahvilla.
"Olisi raskasta joutua aloittamaan juoksu joka kevät uudestaan."
Kerran viikossa tuon isomman satsin vaihtovaatteita töihin. Siten en joudu kantamaan juoksurepussa paljon tavaraa. Välillä olen tosin juossut kannettavan tietokoneenkin kanssa.
Juoksen ympäri vuoden, koska minusta olisi kamalan raskasta joutua aloittamaan juoksu joka kevät uudestaan. Eihän juokseminen marraskuisena sateisena aamuna ole kovin luontevaa, mutta kertaakaan ei ole jälkeenpäin harmittanut. Yli kymmenellä pakkasasteella en kuitenkaan juokse.
Töihin juoksemisen tekee helpommaksi se, että työpaikallani on hyvät suihkutilat ja pukuhuone. Lisäksi työkaverini ovat poikkeuksellisen aktiivista porukkaa: aika moni juoksee, pyöräilee tai kävelee töihin ja talvella joskus joku jopa hiihtää sinne. Työilmapiiri kannustaa liikkumaan.”
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2015.
Johanna Castrén on 49-vuotias lääkäri, joka asuu Helsingin Töölössä miehensä ja 18- ja 15-vuotiaiden lastensa kanssa. Johanna juoksee mielellään metsäpolkuja pitkin.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
