Pysäköinninvalvoja Tiina Salonen tietää, että liikenteessä autoilija on mielestään aina oikeassa. Vahdissa-sarjassa turvallisuusalan ihmiset kertovat työstään.
Pysäköinnintarkastaja Tiina Salonen, 41, asuu Mikkelissä miehensä ja 9-vuotiaiden kaksostytärten kanssa. Vapaa-aika uppoaa omakotitalon remontoimiseen.
"Monilla on liian kiire, jotta he ehtisivät ostaa parkkilipun, ja osa kokeilee ihan tarkoituksella, ehtisikö hoitaa asiansa ilman pysäköintimaksua.
Sakon saaneilta asiakkailta tulee joskus suoraa huutoa kaiken maailman sanoilla. Naistarkastajana saan osakseni enemmän haukkuja kuin miespuoliset kollegat.
Tämän vahvistavat myös ennen minua alalla työskennelleet. Nykyään pyrimme tekemään töitä pareittain osaksi turvallisuussyistä.
Suunsoitto on vähentynyt jonkin verran sen jälkeen, kun saimme uuden virka-asun. Ehkä se tuo enemmän uskottavuutta.
Toisessa ääripäässä ovat asiakkaat, jotka kiittävät, että ilman meitä autot jätettäisiin mihin sattuu.
Autoilijat pysäköivät liian lähelle toista autoa eivätkä välitä, mahtuuko sen kuljettaja sisään.
EI MENE VIIKKOA, etten näkisi, miten autoilija meinaa ajaa jalankulkijan päälle suojatiellä. Kerran olin keskellä suojatietä, kun auto pysähtyi juuri ja juuri 30 sentin päähän minusta ja toinen sujahti selän takaa ohi. Silloin haukoin henkeäni.
Liikenteessä on paljon minä itte -ajattelua. Usein autoilijat pysäköivät liian lähelle toista autoa eivätkä välitä, mahtuuko sen kuljettaja sisään, kunhan vain itse mahtuu ulos.
Autojen koko on kasvanut, eivätkä parkkiruudut ole seuranneet perässä, mutta toisten autoja ei silti voi saartaa. Toisinaan ajetaan reteästi kahden ruudun keskelle, vaikka auto mahtuisi yhteenkin.
Parasta on, kun voin auttaa ihmisiä.
HAIN PYSÄKÖNNINTARKASTAJAKSI kolme vuotta sitten, koska halusin pois pesula-alalta. Työnkuva ei aina ole maailman palkitsevin, mutta jaksan, koska työkavereiden kanssa synkkaa niin hyvin. Jos jokin tilanne jää vaivaamaan, voin marmattaa sen saman tien kollegalle.
Suurin osa työstä on asiakaspalvelua, ihmisten neuvomista ja opastamista.
Pidän ulkotyöstä ja siitä, että saan hyötyliikuntaa. Kävelen työpäivän aikana helposti 15 kilometriä.
Parasta on, kun voin auttaa ihmisiä. Viime viikolla yhden invaluvalla ajavan miehen autosta tyhjeni rengas, ja autoin vaihtamaan sen. Hän oli niin iloinen ja kiitollinen!
Minulla on myös aina taskun pohjalla vaihtorahaa mittariin, jos joku juoksee viime hetkellä paikalle."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2015.
