Sokea Jonna, 37: ”Rakastuin mieheni ääneen”

Olet syntymästäsi asti sokea. Silti kirjoitit kirjan näkevien maailmasta. Onko sitä vaikea kuvitella?

"Kasvoin näkevien keskellä. Vanhempani lukivat minulle jo varhain ääneen satuja ja nuortenkirjoja. Minusta kasvoi armoton lukutoukka.

Koska kirjat ovat näkevien kirjoittamia, imen niistä visuaalisen maailman metkuja, kuten ilmeisiin ja katseisiin liittyviä ilmaisuja tyyliin hän vilkaisi naista murhaavasti, otsalle kohosi julmia ryppyjä. Jos en tiedä jotain tai unohdan, miltä jokin asia näyttää, kysyn joltakulta, useimmiten avomieheltäni."

Millaisia unia näet? Onko niissä kuvia?

"Unessa aistini toimivat samalla tavalla kuin hereilläkin. Erotan valon ja pimeän, joten niin on unissakin. Uneni perustuvat ennen muuta ääniin, tuntoaistiin ja erilaisiin tuntemuksiin. Painajaisissa on lähes aina mukana kammottavaa musiikkia."

Millaisiksi kuvittelet värit?

"Värit ovat minulle tärkeitä. Minulle alettiin kertoa niistä jo pienenä. Opin, että musta, punainen ja sininen pukevat minua. Värejä tehtiin tutuksi assosiaatioiden avulla: punainen on mansikka, tuli ja viini, sininen mustikka ja taivas, musta elegantti, tyylikäs, samettinen ja upea.

Minulle ei ole samantekevää, minkä värisiä vaatteita käytän. Ei myöskään se, miltä näytän. Käyn säännöllisesti kosmetologilla ottamassa kestovärin kulmiin ja ripsiin ja sävytän hiuksiani. Minulla on myös tatuointi, musta kissa."

Miten kiinnostuit avopuolisostasi, kun näköaisti ei ollut apuna?

"Olimme saksalaisen Christianin kanssa aluksi meilikavereita. Jokin hänen kirjeenvaihtoilmoituksessaan kiinnitti huomioni. Sitten skypetimme ja rakastuin hänen ääneensä! Se on niin ihana ääni, ettei toista samanlaista ole.

Christian on näkevä ja ammatiltaan arkkitehti. Berliinin-matkallani kävimme kahvilla kerran ja toisenkin. Livenä Chrisin ääni kuulosti vieläkin ihanammalta, hennolta ja vahvalta samanaikaisesti. Pian rakastuimme tulisesti. Jumaloin kultani ääntä, hänen ihanaa tuoksuaan, hänen kasvojaan.

On ihana halata, olla lähellä, nuuhkia ja silitellä. Pystyn haistamaan, koska Christian on väsynyt tai hyvällä tuulella. Väsyneenä hänen tuoksunsa tuo mieleen mannapuuron, hyväntuulisena hän tuoksuu myskiltä.

Jo parin päivän ero Chrisistä ottaa koville. Menemme aina samaan aikaan nukkumaan. Ilman pitkiä iltahaleja emme edes yritä nukahtaa. Jos toinen ei ole väsynyt sänkyyn mennessä, hän lukee, kunnes uni tulee. Vartalokontakti ja kosketukset ovat meille todella tärkeitä."

Sinulla on opaskoira ja kissa. Miten ne tulevat juttuun keskenään?

"Ike-koira ja Toivo-kissa ovat molemmat todella kilttejä. Ne ovat parhaat ystävät ja nukkuvatkin usein kylki kyljessä. En voisi kuvitella elämää ilman koiraa ja kissaa."

Mistä haaveilet?

”Christianin kanssa unelmoimme matkustelusta ja isoista häistä. Olemme pohjattoman uteliaita ja seikkailunhaluisia. Oma haaveeni on, että kirjani käännettäisiin vähintään saksaksi, englanniksi ja venäjäksi.

Keräilen intohimoisesti hajuvesiä. Omistan liki tuhat parfyymia ja haluaisin tuoda markkinoille nimikkotuoksuni. Elän tuoksuista, joten oma parfyymi olisi unelmien täyttymys. Siitä haaveesta en luovu."

Jonna Monosen esikoisromaani Hiljaa pimeässä (Nordbooks) ilmestyi lokakuussa 2015.