Vajaa kolmasosa KK:n kyselyn vastaajista välttelee tietoisesti kosketuksi tulemista. Se on suomalainen ilmiö, uskoo asiantuntija.
”Olen introvertti, ja oma reviiri on minulle hyvin tärkeä. Omaa puolisoa ja tytärtä halaan kyllä usein. Kampaajalla käyn, mutta päähieronta on minusta todella epämiellyttävää, ja ajatus hierojalle menemisestä on ihan kammottava”, kertoo 35-vuotias nainen.
Hän on yksi niistä Kodin Kuvalehden kyselyn vastaajista, jotka välttelevät tietoisesti kosketuksi tulemista.
Vastaajille epämukavaa kosketusta on monenlaista: puolitutun tai tuntemattoman halaus, liian lähelle tuleva myyjä, joillekin myös kampaaja- tai hierojakäynti.
Se, miltä kosketus tuntuu, riippuu aina tilanteesta, muistuttaa kosketusta tutkinut kulttuuriantropologi Taina Kinnunen. Ei ole yhdentekevää, missä, miten ja kuka koskee.
”Kosketus on kykyä vaikuttaa ja tulla vaikutetuksi”, Kinnunen sanoo.
”Me olemme erikoinen kansa, kosketusta välttelevä kulttuuri.”
Se, miten reagoimme kosketukseen, on pitkän oppimisen tulosta. Kinnunen uskoo, että kosketuksen kammoaminen on Suomessa yleisempää kuin monessa muussa maassa.
”Me olemme erikoinen kansa, kosketusta välttelevä kulttuuri. Uskon, että Suomessa on epätavallisen paljon ihmisiä, jotka kokevat kosketuksen vieraaksi.”
Lapsuuden malli vaikuttaa
Vajaa kolmasosa kyselyn vastaajista välttelee kosketuksi tulemista tietoisesti. 37 prosenttia ei esimerkiksi pyydä apua rintaliiviostoksilla, koska ei halua myyjän koskevan heihin.
”Rintaliiviostokset on tosi henkilökohtainen asia enkä halua sovituskoppiin muita. Tämä liittyy myös tyytymättömyyteen omasta vartalosta. Nykyään tämä on vähemmän kiusallista luin nuorempana, kun oli itsekriittisempi”, 37-vuotias nainen kertoo.
Kosketuksen vierastamiseen on monia syitä. Yhdellä on suuri oman tilan tarve, toinen on kasvanut perheessä, jossa ei ole juuri koskettu. Luonnekin vaikuttaa: jotkut ovat luontaisesti avoimempia kuin toiset.
”Toiset ovat lähtökohtaisesti luottavaisempia. Jos on oppinut välttelemään, välttelee silloinkin, kun toista tarvitsee.”
Kosketuskammon syyt ovat usein tiedostamattomia. Keho saattaa reagoida ennen kuin mieli ehtii mukaan.
”Joskus taustalla on se, ettei ihminen ole saanut lapsena tarpeeksi syliä”, Taina Kinnunen sanoo.
Läheisyys vaatii luottamusta
Tutkimusten mukaan Suomessa on moniin muihin kulttuureihin verrattuna paljon ihmisiä, joilla on välttelevä kiintymyssuhde. He ovat varhaislapsuudessaan oppineet luottamaan itseensä hoivaajaan turvautumisen sijaan. Tätä mallia toistetaan helposti aikuisuudessa.
”Toiset ovat lähtökohtaisesti luottavaisempia. Jos on oppinut välttelemään, välttelee silloinkin, kun toista tarvitsee”, Kinnunen sanoo.
Moni KK:n kyselyn vastaajista kokee kosketuksen miellyttäväksi vasta, kun toiseen on syntynyt luottamus.
”Vieras on vieras. Tuttuun minulla on jonkinlainen kiintymys tai pitkäaikainen tunteminen. Itselleni on helppo halata ja koskea, mutta saatan äkkiseltään itse kavahtaa toisen koskettamista. Oman miehen kosketus on tärkeää, ja kosken häntä paljon. Silti en kestä, että hänkään koskee koko ajan tai pitkään silittää. Se alkaa tuntua kipuna”, eräs vastaajista sanoo.
Traumasta voi päästä yli
Kosketuksella on tutkitusti monia hyvää tekeviä vaikutuksia: se tuottaa mielihyvähormoni oksitosiinia, vahvistaa itsetuntoa, lievittää stressiä ja on tapa kommunikoida.
Alun perin kosketus on ollut elinehto.
”Kosketuksella luodaan lauman yhteenkuuluvuutta. Se on ollut eloonjäämisen kannalta välttämätöntä”, Kinnunen sanoo.
Vaikka kosketus on monella tapaa hyödyllistä, kaikki eivät reagoi siihen samalla tavalla.
”Jos keho ei ole tottunut kosketukseen, hyvän olon hormonien sijaan stressihormoni kortisoli voi aktivoitua. Kosketus voi tuntua niin vieraalta.”
Hyvä ihmissuhde voi auttaa vastaanottamaan hellää kosketusta.
Joskus kosketuskammon taustalla on jokin traumaattinen kokemus.
”Jos ihminen on kokenut esimerkiksi hyväksikäyttöä, hän saattaa päättää, ettei kukaan koske häneen enää koskaan ilman selkeitä sääntöjä.”
Joskus traumasta pääsee yli. Esimerkiksi hyvä ihmissuhde voi auttaa vastaanottamaan hellää kosketusta.
Kinnunen käyttää esimerkkinä Espanjasta pelastamaansa rescuekoiraa. Ennen kuin hän otti sen, koira juoksi tarhalla puoli vuotta kaikkia karkuun. Se ei antanut kenenkään koskea.
”Nykyään se oikein kerjää hyvää kosketusta ja alkaa heti tökkiä minua, jos lopetan rapsuttamisen. Ihmisenkin keho voidaan ohjelmoida uusiksi hyvien kokemusten kautta.”
Miksi kosketusta kartellaan? Lukijat kertovat
- ”Vaistoan heti ihmisestä, haluanko halata häntä vai en. En osaa selittää, mikä siihen vaikuttaa. Kampaaja on ollut sama 30 vuotta ja kosmetologikin kymmeniä vuosia. Kun henkilöön on tutustunut, ei kosketus haittaa.” Nainen, 53
- ”Haluan olla itse se, joka koskettaa toista. Yllättävä halaus tai kosketus voi tuntua epämiellyttävältä, koska en ole varautunut siihen. Yleensä pidän kosketuksesta, jos se on lempeä ja tiedän odottaa sitä, esimerkiksi kampaajalla.” Nainen, 40
- ”Kotona ei minua oikein koskaan halattu. En vain ole tottunut siihen, että vieras tai edes puolituttu tulee iholle.” Nainen, 36
- ”Hieronta on jotenkin liian intiimiä. En pidä siitä, että vieras ihminen hieroo. Varsinkaan päätä. Hiuksia saa harjata ja näpelöidä, siitä tykkään. Tutun ihmisen kosketus ärsyttää, jos vaikka istutaan vierekkäin ja toisen kyynärpää tai käsivarsi hipsuttaa tahattomasti.” Nainen, 43
- ”Tarvitsen henkilökohtaista tilaa, rauhaa. Turha fyysinen kontakti vieraiden kanssa tuntuu tunnelilta, jota en halua itsekään toisille aiheuttaa. Esimerkiksi halaaminen tervehtiessä on kiusallista, jos ilahtumisen tunne kohtaamisesta ei ole aitoa. Syvät tunteet harvoin kohdistuvat ventovieraisiin, joten fyysinen kontaktikaan ei ole tarpeen. Kosketus kuuluu läheisille. Esimerkiksi lasten kanssa fyysinen läheisyys on jatkuvaa, silittelyä ja sylissä pitämistä.” Nainen, 50
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
