Lihavuudesta näytelmän tehnyt Raisa Omaheimo:
Raisa Omaheimo, 38, miettii, miksi kauniit, ihanat ja älykkäät naiset tärväävät koko elämänsä laihduttamiseen.  Omaheimo on Helsingin Takomo-teatterissa nähdyn Läski-monologin käsikirjoittaja ja esittäjä.
Raisa Omaheimo, 38, miettii, miksi kauniit, ihanat ja älykkäät naiset tärväävät koko elämänsä laihduttamiseen. Omaheimo on Helsingin Takomo-teatterissa nähdyn Läski-monologin käsikirjoittaja ja esittäjä.

"Lihavan ei pidä hävetä tai laihtua, vaan iloita ihanasta itsestään", sanoo teatterintekijä Raisa Omaheimo.

Lihava voi olla terve

Olen saanut lääkäriltä neuvoksi lähteä lenkille, vaikka olen mennyt vastaanotolle valittamaan yskää. Laihduttamista tuputetaan ratkaisuksi, olipa ongelma mikä tahansa.

Lihava ihminen voi olla liikunnallinen, hyväkuntoinen ja terve. Laiha ihminen voi olla huonossa kunnossa ja sairas.

Toki suuri määrä ylipainoa nostaa tiettyjen sairauksien riskiä, mutta niin nostavat myös liikkumattomuus, tupakointi tai huonot perintötekijät.

Vaate saa olla tiukka

Pukeuduin monta vuotta vain mustiin kaapuihin. Sellaisiahan ”isojen tyttöjen” vaateosastolla myydään, siellä liikkeen perimmäisessä nurkassa. Suurin osa suurten kokojen vaatteista tuntuu tähtäävän kehon peittämiseen.

Kun ostin ensimmäiset pillifarkut kahdeksan vuotta sitten, tuli ihana olo, että olenpa mahtavan näköinen.

Isokokoinenkin saa halutessaan pukeutua vartalonmyötäisiin asuihin. Tärkeintä on, että omissa vaatteissa on hyvä ja kaunis olla.

Bikinivartalon saa, kun on vartalo ja laittaa sen päälle bikinit.

Monet naiset odottavat laihtumista, jotta voisivat käyttää seksikkäitä alusvaatteita. Odotellessa saattaa kulua parikymmentä vuotta tai pahimmillaan koko elämä. Se on surullista. Jokaisen pitäisi voida ostaa mielettömät pitsihepenet, jos sellaisista tykkää.

Kaikki eivät halua muuttua

Televisiossa laihdutetaan: Suurin pudottaja! Rakas,sinusta on tullut pullukka! Missä ovat lehtijutut ja televisio-ohjelmat siitä, että joku ei laihtunut yhtään ja on tosi onnellinen? Tai tarinat ihmisistä, jotka lihoivat ja löysivät rakkauden?

Yhteiskunnallinen keskustelu pyörii lähinnä sen ympärillä, että lihavia opastetaan, kuinka he voivat laihtua. Lihavat ovat joko neuvojen, ohjeiden ja huolen kohteita tai vastuuttomia kansantalousmenojen tuottajia. Heiltä ei kysytä, mitä he tarvitsisivat voidakseen hyvin.

Laihtuminen on vaikeaa

Neuvot perunoiden kalorimäärästä eivät auta ketään. Kyllä jokainen suomalainen tietää, mikä on lautasmalli ja että ruisleipä on terveellistä.

Syömiseen liittyvä problematiikka on tosi monimutkaista. Laihduttamiseen tähtäävät pikaratkaisut tuottavat vain epäonnistumista ja häpeää. Sama tapa pudottaa painoa ei sovi kaikille.

Jokaisella on oikeus syödä kakunpala ja nauttia. On surullista, että työpaikan kahvipöydässä lietsotaan kimpassa syyllisyyttä repsahduksista ja vedetään kakku suuhun huulet mutrussa. Sitten syödään lounaalla kolme salaatinlehteä ja voivotellaan.

Ylipainoinen, kehu itseäsi

Kun seisoin viime viikolla bussipysäkillä, tuntematon suomalaismies sanoi: "Sä olet tosi ruma ja läski". Näin on tapahtunut kymmeniä kertoja, eri ympäristöissä.

Viime vuosina nimittely on lisääntynyt. Sosiaaliseen mediaan tottuneet ihmiset kuvittelevat, että sananvapauden varjolla voi laukoa mitä tahansa.

Muutos voi alkaa vain omasta itsestä. Ensin jokainen voisi päättää lopettaa itsensä haukkumisen: onpa iso maha, näytänpä väsyneeltä.

Yritän tietoisesti kehua itseäni sekä yksin että kouluikäisen tyttäreni kuullen: olenpa sinnikäs, vahva ja mahtava. Kaikkien kehujen ei tarvitse liittyä ulkonäköön.

Ella L.

Lihavuudesta näytelmän tehnyt Raisa Omaheimo: "Jokainen on bikinikunnossa"

On aivan uskomatonta, miten ihmiset kuvittelevat olevansa oikeutettuja arvostelemaan toisten, ja vieläpä täysin vieraiden ihmisten ulkonäköä. Henkilökohtaisesti en koskaan ole törmännyt tällaiseen - vaikka en todellakaan pienikokoisimmasta päästä olekaan - mutta jatkuvasti kuulee samanlaisia tarinoita. Tosi inspiroiva teksti! Kiitos.
Lue kommentti
Teemu Keskisarjan mielestä mahdollisuus päästellä höyryjä keskusteluissa on ainoa hyvä asia, mitä internet on tuonut tullessaan.
Teemu Keskisarjan mielestä mahdollisuus päästellä höyryjä keskusteluissa on ainoa hyvä asia, mitä internet on tuonut tullessaan.

SUORAT SANAT. ”Mahdollisuus päästellä höyryjä keskusteluissa on ainoa hyvä asia, mitä internet on tuonut tullessaan. Jos pojankoltiaisilla olisi ollut vuonna 1918 sama mahdollisuus, he eivät olisi lähteneet lumiseen metsään ampumaan lähimmäisiään”, sanoo historioitsija Teemu Keskisarja.

Saamattomuus on onni.

”Suomessa ei ole ääriliikkeitä. Meillä on vain äärimmäistä liikkumattomuutta.

Monikulttuurisuuden puolesta puhujien ja maahanmuuttokriitikoiden ideologiset erot ovat vuonna 2018 paljon suurempia kuin punaisten ja valkoisten erot olivat vuonna 1918.

Silti meille ei tule uutta sisällissotaa. Se johtuu siitä, että suomalaiset vain vetelehtivät internetissä.”

Moni lähti sotaan seikkailemaan.

”1600- ja 1700-luvuilla suomalaiset tiesivät, mitä sota on. Siihen aikaan sota tuli kerran sukupolvessa. Kylät poltettiin, naiset raiskattiin ja iso osa nuorista miehistä katosi Keski­Eurooppaan kunnian kentille.

Vuoden 1918 suomalaiset tiesivät sodasta yhtä vähän kuin me nyt. Keskeinen tietolähde oli Vänrikki Stoolin tarinat, ja moni lähti pyssyilemään seikkailunhalusta, niin punaisten kuin valkoisten puolella. Ei sitä nuori ihminen tule ajatelleeksi, että siinä voi kuolla itsekin.

Suurinta osaa suomalaisista sota kiinnosti sen verran vähän, etteivät he lähteneet ammuskelemaan kummallekaan puolelle. He jäivät kotiin. Punakaarti ja valkoinen armeija saivat yhteensä liikkeelle alle puolet asekuntoisista miehistä.”

Vapaussota se oli.

”Paras nimi vuoden 1918 sodalle on vapaussota. Punaiset kaatuivat oman vapautensa puolesta siinä missä valkoisetkin. Sana vapaus toistui punaisten palopuheissa vähintään yhtä usein kuin valkoisten.

Punaisille vapaus tarkoitti, että saadaan olla vapaana työpaikalla ja kansanvalta toimii kunnissa ja kaupungeissa. Puheissa kuului työväenluokan vapaus, leipä ja rauha, ihan tätä normaalia vallankumouskamaa.”

Johtajat halusivat sotaa.

”Vapaussodan osapuolilla ei ollut järeitä erimielisyyksiä varsinaisista asioista. Molempien mielestä itsenäisyys oli hyvä asia, oli kiva saada leipää ja hyvä, jos tehtaat taas käynnistyisivät. Porvaritkin olivat taipuvaisia ajattelemaan, että maata pitää myöhemmin jakaa torppareillekin.

Sota syttyi, koska niin moni johtajista halusi sitä sodan itsensä vuoksi. Punapäälliköt halusivat tehdä vallankumouksen niin kuin bolsevikit Pietarissa, vaikka he olivat saaneet kaikki vaatimuksensa läpi jo marraskuun suurlakossa 1917. Valkoisella puolella jääkärit ja tsaarin upseerit ajattelivat uraansa.

Kyllä monet rivimiehistäkin hyppäsivät vapaaehtoisesti liekkeihin, mutta johtajissa rauhantahto oli äärimmäisen vähäistä. Niin se on aina. Sotilaiden homma on sotiminen, ja sotia syttyy harvoin. Moni ei pääse sotimaan kertaakaan uransa aikana.

Mitä Mannerheim ja 500 muuta suomalaista tsaarin upseeria olisivat tehneet, jos punakaartit ja suojeluskunnat olisivat riisuutuneet aseista tammikuussa 1918? Ei heillä olisi ollut mitään hommaa. Sotilaiden homma on sotiminen.”

Nälkä oli pahin sotarikos.

”Ihmisten tappaminen nälkään leireillä oli vuoden 1918 pahin sotarikos. Siellä kuoli 13 500 ihmistä, paljon enemmän kuin teloituksissa. Kyse ei ollut yhdestä kostonkiihkoisesta hetkestä, vaan tappaminen jatkui monta kuukautta. Siitä olivat vastuussa kaikki tasot poliitikoista virkamiehiin ja sotilaisiin.

Nälkään tappaminen oli paitsi kostonhimoa myös kaikkein julminta virkamiehen välinpitämättömyyttä. Ruokapakettien toimittaminen vangeille kiellettiin monen kuukauden ajan käsittämättömillä perusteilla.

Vangeille ei järjestetty edes puhdasta vettä, vaikka joka leirin lähistöllä oli kaivoja, järviä ja jokia. Vartijat olisivat voineet panna luottovangit kiikuttamaan leiriin korennolla niin paljon vettä kuin tarvittiin.

Silkkaa rääkkäämistä se oli.”

Höyryt pitää päästellä.

”Mahdollisuus päästellä höyryjä keskusteluissa on ainoa hyvä asia, mitä internet on tuonut tullessaan.

Jos pojankoltiaisilla olisi ollut vuonna 1918 sama mahdollisuus, he eivät olisi lähteneet lumiseen metsään ampumaan lähimmäisiään.

Muuta hyvää internetissä ei sitten olekaan. Se vie ihmiseltä hirveästi työ- ja vapaa-aikaa, jonka voisi kanavoida johonkin hyödylliseen.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 4/2018.

 

Teemu Keskisarja

46-vuotias historioitsija asuu Helsingissä ja valmistelee syksyllä ilmestyvää kirjaansa Aleksis Kivestä. Hänen mottonsa on: ”Muuten olen sitä mieltä, että internet on tuhottava.”

Isovanhempi ei voi päättää lapsen kasvatuksesta eikä hänen tarvitse.

Vanhemmat luovat säännöt.

Monissa perheissä on erimielisyyksiä siitä, voiko lapsella olla eri säännöt mummolassa ja kotona. Vastaus on, että voi ja ei voi.

Lapsi kyllä tottuu siihen, että eri ihmisten kanssa asiat tehdään eri tavalla, mutta isovanhempien pitää kunnioittaa lapsen vanhempien sääntöjä. Ne voivat olla perheelle tärkeitä, vaikka tuntuisivat isovanhemmasta vähäpätöisiltä.

Jos lapsi viettää usein aikaa isovanhemman kanssa, on selkeää, että säännöt ovat samat.

Yleisimmät riidanaiheet vanhempien ja isovanhempien välillä liittyvät rutiineihin. Mitä lapsi syö ja miten ulkoilee? Moneltako mennään nukkumaan ja paljonko katsellaan televisiota?

Jos lapsi viettää usein aikaa isovanhemman kanssa, on selkeää, että säännöt ovat samat. Jos taas mummola on kaukana ja tapaamisia harvoin, voi säännöistäkin ehkä joustaa enemmän.

Reviirille astuminen sytyttää sodat.

Kun sukuun syntyy lapsi, kaikkien roolit muuttuvat. Isovanhemmuuteen kohdistuu puolin ja toisin paljon odotuksia. Jotkut vanhemmat suunnittelevat kysymättä isovanhemmalle roolin lapsen hoitajana tai päiväkodista hakijana. Jotkut isovanhemmat taas odottavat innolla vauvaa mutta pettyvät, jos eivät saa osallistua tämän elämään niin paljon kuin haluaisivat.

Ongelmia syntyy, jos toiveista ei keskustella avoimesti. Jo raskausaikana olisi hyödyllistä pitää perhepalaveri ja suunnitella tulevaa.

Vanhemmille on annettava tilaa olla sellaisia vanhempia kuin itse haluavat.

On tärkeää, että lapsiperheiden vanhemmat muistavat antaa kiitosta siitä, että isovanhemmat osallistuvat lastenhoitoon. Isovanhempien on hyvä muistaa, ettei kukaan halua vanhemmuuteensa neuvoja kysymättä. Vaikka tarkoitus olisi hyvä ja isovanhempi haluaisi jakaa kokemustaan, on vanhemmille annettava tilaa olla sellaisia vanhempia kuin itse haluavat.

Kun isovanhempi haluaa auttaa, kannattaa kysyä vanhemmilta, millaista apua he tarvitsevat. Ei ole välttämättä järkevää ostaa lapsenlapselle vaatteita kysymättä. Parasta on tarjota omaa aikaa ja elämyksiä tai antaa rahaa, jotta perhe voi itse tehdä tarpeelliset hankinnat.

Isovanhemman kannattaa opetella nauttimaan siitä, ettei hän ole päävastuussa. Nyt on mahdollisuus säännöstellä lastenhoitoon käytettyä aikaa ja nauttia elämästä muuallakin. Koko perhe ahdistuu, jos isovanhemmuudesta tulee ainoa elämänsisältö.

Välit punnitaan erotilanteessa.

Isovanhemmuuden perusta rakennetaan pikkulapsivaiheessa. Kun suhde pieneen lapseen ja tämän vanhempiin toimii hyvin, on isovanhemmuus myönteistä myöhemminkin.

Erotilanteet koettelevat isovanhemmuutta, ja välirikkoja tapahtuu paljon. Vanhempien pitäisi muistaa, että lapsella on oikeus kaikkiin isovanhempiinsa.

Olen itsekin mummo ja ylpeä siitä, että välit ex-miniään ovat säilyneet kunnossa, vaikka lapsiperheessä tuli ero. Sovimme miniän kanssa, että hän saa aina kysyä hoitoapua ja minä saan sanoa, milloin minulle sopii ja milloin ei.

Hyväksy muutos.

Pariviikkoiselle vauvalle juotettiin ennen appelsiinimehua eikä tullut kuuloonkaan, että syömään opeteltaisiin sotkemalla ja sitä kutsuttaisiin sormiruokailuksi.

Isovanhemman on hyvä päivittää itsensä tähän päivään lastenhoitoasioissa. Siitä, miten tehtiin ennen ja miten tehdään nyt, voi saada aikaan kiinnostavan keskustelun lapsen vanhempien kanssa.