Christel Vaenerberg rakastui 165-vuotiaaseen taloonsa ensi silmäyksellä. Sen kunnostamisen ohessa hän haluaa eroon turhasta omaisuudesta ja luopuu yhdestä tavarasta joka päivä.

Christel Vaenerberg tuli ensi kertaa Kouvolan Kääpälän kylään auttamaan ystävätärtään, joka oli ostanut sieltä vanhan kansakoulun.

Samana päivänä hän kuuli kyläkaupan omistajalta, että Kääpälässä on myytävänä kaksi taloa.

"En ollut mitenkään ostoaikeissa, mutta siitä alkoi vaistomaisesti etenevä tapahtumasarja. Töissäkin luotin aina intuitiooni", Christel kertoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christelin talo on Kääpälän kylän vanhin. Kyläläiset tuntevat sen alkuperäisten asukkaiden mukaan Peuhuna.
Christelin talo on Kääpälän kylän vanhin. Kyläläiset tuntevat sen alkuperäisten asukkaiden mukaan Peuhuna.

Kun silloinen Iittalan luova johtaja astui 1850-luvulla rakennetun huonokuntoisen rakennuksen kuistille, se oli menoa.

Talo muutti elämäni.

"Rakastuin kuistiin. Ajattelin, että minun on pakko saada talo."

Hän kuljeksi myös ympäristön honkametsissä ja ahkerana sienestäjänä hullaantui niihinkin.

Muistot löytyivät reppureissuilta

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, Christel seisoo talon keittiössä ja miettii, mitä tekisi lattialle, josta maali on hilseillyt irti. Lattia näyttää hienolta patinoituneena, joten voi olla, että se jää sellaiseksi.

Kaksi makuuhuonetta sen sijaan ovat valmiimpia ja huolella sisustettuja. Molemmissa on monta vanhaa lipastoa ja kaappia, jotka Christel on hankkinut nettihuutokaupoista tai saanut perintönä. Pyöreä sohvapöytä on peräisin isoisän lapsuudenkodista.

"Hämmästyin, kun kerran näin samanlaisen pöydän Svenska Teaternin lavastuksena. Siinä näytelmässä pöytä olikin parasta", Christel naurahtaa.

Ruotsalainen kaappi on 1800-luvulta, vaikka kaiverrus kertookin sen olevan vanhempi. Kaappi on hankittu Bukowskis Marketin kautta.
Ruotsalainen kaappi on 1800-luvulta, vaikka kaiverrus kertookin sen olevan vanhempi. Kaappi on hankittu Bukowskis Marketin kautta.

Christelin makuuhuoneessa on muistoja matkoilta: sängynpeitto Istanbulista ja kimono Kiotosta. Ennen talon ostoa Christel reissasi ystävättärensä kanssa reppu selässä muun muassa Japanissa, Vietnamissa, Albaniassa ja Etelä-Amerikassa.

Nyt matka-aika ja -rahat kuluvat Kääpälässä. Kunnostukseen menee vielä muutama vuosi, ehkä viisi.

"Talo muutti elämäni", Christel sanoo.

Asiat tehdään, kun huvittaa

Keittiön pöydällä on paperi, johon on ranskalaisilla viivoilla listattu vaadittavia töitä. Viikonloppuisin Christelin luokse tulevat poika ja tämän vaimo voivat valita siitä itselleen mieluisan tehtävän.

"Teemme, kun huvittaa. Emme tee, jos ei huvita. Ensi keväänä on isoimmat asiat tehty", Christel pohtii.

Christel ei halunnut talostaan museota. Hän valitsi keittiöön ruotsalaisen tapetin 1970-luvulta.
Christel ei halunnut talostaan museota. Hän valitsi keittiöön ruotsalaisen tapetin 1970-luvulta.

Vaenerberg työskenteli pitkään Iittala-konsernissa. Hän vastasi muun muassa brändistä ja markkinoinnista, mutta suurimman osan ajasta hän teki tuotekehitystyötä ja toimi yrityksen luovana johtajana.

Vuonna 1989 hän sai Arabialla idean tuoda markkinoille muumiastioita ensi kertaa 1950-luvun jälkeen. Hän hankki niihin oikeudet ja kävi Tove Janssonin kotona hyväksyttämässä mallit, jotka Tove Slotte oli maalannut alkuperäisteosten pohjalta. Taiteilija saattoi tarjota kymmeneltä aamulla bourbonia ja sipsejä.

En halua tehdä tähän maahan enää uusia esineitä.

Kun Christelille monien organisaatiomuutosten jälkeen tarjottiin lähtöpaketti Iittalalta kesällä 2012, hän lähti ensi töikseen Kääpälään. Talo oli hänen henkireikänsä. Christel luki siellä McKinseyn talousraportteja ja perehtyi sosiaaliseen mediaan.

"Kolmeen kuukauteen en käynyt Helsingissä. Kun mietin, mihin ryhtyisin, yhdestä asiasta olin varma. En tekisi tähän maahan enää uusia esineitä. Siksi digitaalinen palvelutuote on kiva juttu."

Nyt Christel työskentelee startup-yrityksessä. Vaikka työ on Helsingissä, hän tekee paljon etätyötä ja pystyy asumaan Kääpälässä.

Hirsiseinät ja lankkulattiat luovat tunnelman

Kun Kääpälän keittiön ovesta astuu sisään tupaan, edessä on upea näky: lähes 60-neliöisessä salissa on tummat hirsiseinät ja leveät vanhat lankkulattiat. Tuntuu kuin aika olisi pysähtynyt johonkin menneisyyden hetkeen. Salin perällä on vanha pirttipöytä penkkeineen ja eri puolilla salia on hyvällä maulla valittuja vanhoja esineitä keinutuoleista kauniisti sorvattuun talttavasaraan.

"Tämän salin takia tein lopullisen ostopäätöksen heinäkuussa 2009", Christel sanoo.

Kaunis tupa on vielä työn alla. Ikkunoita korjataan juuri, joten osa lepää vielä seinää vasten.
Kaunis tupa on vielä työn alla. Ikkunoita korjataan juuri, joten osa lepää vielä seinää vasten.

Maapohja lattian alla on kunnostettu ja huonot lankut korvattu uusilla. Tänä vuonna korjataan salin suuri valkoinen uuni, joka on osittain sortunut. Piipun muuraaminen on pian työn alla.

"Nuohooja sanoi, ettei muuraaminen onnistu. Ensimmäinen muurarikin sanoi, ettei onnistu. Perinnekirvesmies sanoi, että onnistuu."

Talon kunnostus on vaatinut paljon perinnekorjaajan neuvoja, osaavien nikkarien työtunteja sekä tutkimustyötä. Christel kävi aluksi uusavuttomille tarkoitetun työväenopiston kurssin.

"Opin erottamaan poranterät, liimaamaan ja tekemään jiirisaumoja. Nykyisin rakastan rautakauppoja."

Kaiken pitäisi olla katoavaa

Kun Christel työskenteli Iittalassa, hänen tehtävänään oli tuottaa tavaraa. Sitä kertyi kotiinkin. Enimmillään hänellä oli yli 400 juomalasia. Nyt hänen tavoitteensa on vähentää kotoa joka päivä yksi esine, vuodessa 365. Se on vaikeaa, sillä samalla esineitä myös tulee. Pari viikkoa sitten ystävätär toi mukanaan pienen pöydän kuistille.

"Olen kieltänyt ihmisiä tuomasta tavaraa. Ilahdun aina, kun jokin esine menee rikki. Kaiken pitäisi olla katoavaa, joko vatsaan tai kompostoitavaksi."

Huippukuntoisen puuhellan Christel hankki Billnäsistä keräilijältä. Sillä lämpiävät tiskivedet.
Huippukuntoisen puuhellan Christel hankki Billnäsistä keräilijältä. Sillä lämpiävät tiskivedet.

Kaikesta Christel ei silti henno luopua. Makuuhuoneessa on lipasto, jonka pintaan hänen poikansa Max kirjoitti lapsena nimensä.

"Et sä voi lapsuuttani myydä", poika sanoi äidilleen.

Lipasto jäi.

 

Fakta:

Koti: 1850-luvulla rakennettu hirsitalo Kääpälän kylässä Kouvolassa, 158 neliötä.
Asukkaat: Business Development Manager Christel Vaenerberg, 60. Perheeseen kuuluvat poika Max, Maxin vaimo Saara, lapsenlapset Esther ja Knut sekä ulkomailla asuva Johanna-tytär ja tämän mies.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2016.

Sisältö jatkuu mainoksen alla