Hei jännittäjä, sinun ei tarvitse "parantua" – jännittämisestä on jopa hyötyä

Pitäisi pitää puhe tai pyöräyttää pieni power point -esitys, kun se taas alkaa: suu kuivuu, kädet hikoavat ja sydän jyskyttää. Ääni alkaa väristä ja kaulalla helottavat punaiset läiskät. Apua, kaikki näkevät, miten hurjasti jännitän!

Kuulostaako tutulta? Et ole yksin. Jopa 70 prosenttia suomalaisista on joskus jännittänyt esiintymistä. Monet jännittävät erityisesti sitä, että muut huomaavat jännityksen.

"On poikkeuksellista, jos ihminen ei esiintyessään koskaan jännitä."

"Jännittämistä hävetään ja peitellään. Sitä pidetään häiriönä, vaikka jännittäminen on luonnollinen osa elämää. Pikemmin on poikkeuksellista, jos ihminen ei esiintyessään koskaan jännitä", sanoo psykologi, psykoterapeutti Minna Martin.

Usein jännittäjä vaatii itseltään liikaa. Taustalla voi myös olla ikäviä lapsuus- ja nuoruusiän kokemuksia. Asiaton huutelu tai harmittomaksi tarkoitettu palaute saattaa jäädä möröksi mieleen ja vaikuttaa esiintymistilanteisiin lopun ikää: "Muuten hyvä esitys, mutta kylläpä sinua jännitti!"

Jännittämisestä voi saada voimaa

Minna Martinilla on kuitenkin hyviä uutisia jännittäjille: normaalista jännittämisestä ei tarvitse parantua. Ei haittaa, että punastuu ja änkyttää. Aina oireet eivät edes näy ulospäin. Tavoitteena on oppia sietämään jännittämistään.

"Kun hyväksyy sen, että jännittää, lievittyvät myös oireet. Jännityksen jännittämisestäkin voi oppia eroon."

Jännittämisestä voi olla myös hyötyä. Sen voi muuttaa voimavaraksi. Kun ihminen jännittää esimerkiksi esiintyessä, hermostuminen kertoo siitä, että hän pitää kyseistä asiaa tärkeänä. Yhdentekeviä juttuja ei tarvitse hermoilla.

"Aivot saavat jännittäessä paremmin verta ja aistit terävöityvät."

"Jännittäminen on fyysisesti lähellä innostumista. Aivot saavat jännittäessä paremmin verta ja aistit terävöityvät. Kun jännitystä hienosäätää mielessään innostuksen puolelle, innostus tarttuu kuulijoihinkin. Esimerkiksi työhaastattelussa pienestä ylivireydestä on hyötyä. Jännittäessään ihminen on tosissaan, ja se huomataan", Minna Martin sanoo.

Jännittämistä voisi hänen mielestään suorastaan harjoitella. Ainakin siitä pitäisi puhua enemmän jo päiväkodeissa ja kouluissa. Lapset voisivat esimerkiksi miettiä, miltä jännittäminen tuntuu kehossa. Hävettävästä asiasta tulisi aivan tavallinen.

"Kun lapset harjoittelevat koulussa esiintymistä, heille voisi samalla opettaa hyvän yleisön tarvitsemia taitoja. Ikäviä kommenttejaan ei tarvitse huudella ääneen. 70 prosentilla sosiaalisten tilanteiden peloista kärsivistä nuorista on taustalla kiusaamista", Minna Martin sanoo.

Ole armollinen

Monen jännittäjän sisällä asuu taitava esiintyjä, joka voi oppia jopa pitämään esillä olosta, kunhan pahin jännäily tasoittuu esimerkiksi hengitysharjoituksilla. Joillakin helpottaa parhaiten reipas liikunta.

Joskus jännittäminen voi olla niin voimakasta, että se lähes lamaannuttaa. Jos opiskelija välttää kursseja, joissa joutuu esiintymään, kannattaa hakeutua ammattiauttajan puheille. Apua voi löytyä ryhmä- tai psykoterapiasta.

"Kaikkien ei tarvitse olla virtuoosimaisia yleisön viihdyttäjiä."

"Tärkeintä jännittämisestä kärsiville on tuntea myötätuntoa itseään kohtaan. Kaikkien ei tarvitse olla virtuoosimaisia yleisön viihdyttäjiä", Minna Martin sanoo.

"Opettele hyväksymään itsesi, niin jännittäminen ei tunnu enää niin isolta jutulta."

Hyvä keino on mennä asioiden edelle ja miettiä miltä tuntuu, kun jännittävä tilanne on jo ohitse. Power point -esitys sujuu sutjakammin, kun ajattelet nautinnollista olotilaa urakan jälkeen. Vaikka kädet vähän tärisisivät, saatat huomata, ettei se lopulta niin kauheaa ollutkaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2016.