Jännittämisestä ei tarvitse vapautua. Riittää, että sitä oppii sietämään.

Pitäisi pitää puhe tai pyöräyttää pieni power point -esitys, kun se taas alkaa: suu kuivuu, kädet hikoavat ja sydän jyskyttää. Ääni alkaa väristä ja kaulalla helottavat punaiset läiskät. Apua, kaikki näkevät, miten hurjasti jännitän!

Kuulostaako tutulta? Et ole yksin. Jopa 70 prosenttia suomalaisista on joskus jännittänyt esiintymistä. Monet jännittävät erityisesti sitä, että muut huomaavat jännityksen.

"On poikkeuksellista, jos ihminen ei esiintyessään koskaan jännitä."

"Jännittämistä hävetään ja peitellään. Sitä pidetään häiriönä, vaikka jännittäminen on luonnollinen osa elämää. Pikemmin on poikkeuksellista, jos ihminen ei esiintyessään koskaan jännitä", sanoo psykologi, psykoterapeutti Minna Martin.

Usein jännittäjä vaatii itseltään liikaa. Taustalla voi myös olla ikäviä lapsuus- ja nuoruusiän kokemuksia. Asiaton huutelu tai harmittomaksi tarkoitettu palaute saattaa jäädä möröksi mieleen ja vaikuttaa esiintymistilanteisiin lopun ikää: "Muuten hyvä esitys, mutta kylläpä sinua jännitti!"

Jännittämisestä voi saada voimaa

Minna Martinilla on kuitenkin hyviä uutisia jännittäjille: normaalista jännittämisestä ei tarvitse parantua. Ei haittaa, että punastuu ja änkyttää. Aina oireet eivät edes näy ulospäin. Tavoitteena on oppia sietämään jännittämistään.

"Kun hyväksyy sen, että jännittää, lievittyvät myös oireet. Jännityksen jännittämisestäkin voi oppia eroon."

Jännittämisestä voi olla myös hyötyä. Sen voi muuttaa voimavaraksi. Kun ihminen jännittää esimerkiksi esiintyessä, hermostuminen kertoo siitä, että hän pitää kyseistä asiaa tärkeänä. Yhdentekeviä juttuja ei tarvitse hermoilla.

"Aivot saavat jännittäessä paremmin verta ja aistit terävöityvät."

"Jännittäminen on fyysisesti lähellä innostumista. Aivot saavat jännittäessä paremmin verta ja aistit terävöityvät. Kun jännitystä hienosäätää mielessään innostuksen puolelle, innostus tarttuu kuulijoihinkin. Esimerkiksi työhaastattelussa pienestä ylivireydestä on hyötyä. Jännittäessään ihminen on tosissaan, ja se huomataan", Minna Martin sanoo.

Jännittämistä voisi hänen mielestään suorastaan harjoitella. Ainakin siitä pitäisi puhua enemmän jo päiväkodeissa ja kouluissa. Lapset voisivat esimerkiksi miettiä, miltä jännittäminen tuntuu kehossa. Hävettävästä asiasta tulisi aivan tavallinen.

"Kun lapset harjoittelevat koulussa esiintymistä, heille voisi samalla opettaa hyvän yleisön tarvitsemia taitoja. Ikäviä kommenttejaan ei tarvitse huudella ääneen. 70 prosentilla sosiaalisten tilanteiden peloista kärsivistä nuorista on taustalla kiusaamista", Minna Martin sanoo.

Ole armollinen

Monen jännittäjän sisällä asuu taitava esiintyjä, joka voi oppia jopa pitämään esillä olosta, kunhan pahin jännäily tasoittuu esimerkiksi hengitysharjoituksilla. Joillakin helpottaa parhaiten reipas liikunta.

Joskus jännittäminen voi olla niin voimakasta, että se lähes lamaannuttaa. Jos opiskelija välttää kursseja, joissa joutuu esiintymään, kannattaa hakeutua ammattiauttajan puheille. Apua voi löytyä ryhmä- tai psykoterapiasta.

"Kaikkien ei tarvitse olla virtuoosimaisia yleisön viihdyttäjiä."

"Tärkeintä jännittämisestä kärsiville on tuntea myötätuntoa itseään kohtaan. Kaikkien ei tarvitse olla virtuoosimaisia yleisön viihdyttäjiä", Minna Martin sanoo.

"Opettele hyväksymään itsesi, niin jännittäminen ei tunnu enää niin isolta jutulta."

Hyvä keino on mennä asioiden edelle ja miettiä miltä tuntuu, kun jännittävä tilanne on jo ohitse. Power point -esitys sujuu sutjakammin, kun ajattelet nautinnollista olotilaa urakan jälkeen. Vaikka kädet vähän tärisisivät, saatat huomata, ettei se lopulta niin kauheaa ollutkaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2016.

Tutkimusten mukaan uskottomuus on erojen yleisin yksittäinen syy.
Tutkimusten mukaan uskottomuus on erojen yleisin yksittäinen syy.

Harva suomalaisista hyväksyy syrjähypyt, eikä uskottoman ole välttämättä helppo tunnustaa edes itselleen, että hän pettää puolisoaan. Siksi hän turvautuu usein ajatusrakennelmiin, joilla hän perustelee ja oikeuttaa salasuhteet.

Pettäminen ei ole yleistynyt, vaikka julkisesta keskustelusta voisi usein toisin päätellä. Päinvastoin: Finsex-tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat hyvin parisuhdeuskollista kansaa. Asenteet ovat itse asiassa tiukentuneet ja uskottomuus vähentynyt 2000-luvulla. Harva hyväksyy syrjähypyt.

Nykyisessä parisuhteessa ainakin kerran on pettänyt 18 prosenttia miehistä ja 11 prosenttia naisista, tietokirjailija Tuija Säteri kertoo. Finsex-tutkimuksen mukaan pettäjämiehillä on yleensä ollut useampia vieraita seksipartnereita, kun taas puolisoaan pettäneillä naisilla on useimmiten ollut vain yksi salarakas.

Ihmisen ei ole välttämättä helppo tunnustaa edes itselleen, että hän pettää puolisoaan. Hän voikin turvautua ajatusrakennelmiin, joilla hän perustelee ja oikeuttaa salaiset suhteet itselleen, Säteri sanoo.

Säteri perehtyi neljän vuoden ajan aiheeseen tutkimalla, millaisena uskottomuus näyttäytyy netin keskustelupalstoilla.

”Vaikka pettäjän omatunto kolkuttaisi, hän ei aina lopeta. Hän voi uskoa, että omaan pettämiseen on perusteet ja oikeutus.”

Säterin tuoreen Pettäminen, salarakkaus ja uskottomuus – pimeät parisuhteet internetin aikakaudella -tietokirjan (Aula & Co) perusteella pettäjillä on useita tapoja perustella uskottomuutensa.

Tässä neljä yleistä pettäjän selitystä:

1. ”Ei ole tarkoitus loukata ketään.”

”Uskoton voi ajatella, että jos puoliso ei tiedä mitään, hän ei voi loukkaantua”, Säteri sanoo.

Jos uskoo näin, voi olla on vaikea ymmärtää kumppanin tunteita uskottomuuden paljastuessa.

”Monella näyttäisi heti käryn jälkeen olevan vajavainen ymmärrys siitä, kuinka syvästi uskottomuus kumppania loukkasi”, Säteri sanoo.

Tutkimusten mukaan useimmat parit haluavat pelastaa liittonsa ja yrittävät yhdessä korjata luottamuksen.

Uskottomuuden paljastuminen on melkein aina sokki petetylle. Paljastuminen aiheuttaa usein parisuhdekriisin, joka näkyy luottamuspulana ja epävarmuutena. Ylipääseminen vaatii aikaa ja asian käsittelyä, molempien sitoutumista liiton uudelleenrakentamiseen.

Tutkimusten mukaan useimmat parit haluavat pelastaa liittonsa ja yrittävät yhdessä korjata luottamuksen. Mutta uskottomuus voi myös rikkoa suhteen lopullisesti. Uskottomuus onkin erojen yleisin yksittäinen syy.

2. ”Elämä ei ole mustavalkoista.”

Moni pettäjä kirjoittaa Säterin mukaan netissä, ettei elämä ole mustavalkoista.

 ”Osa uskottomista kirjoittaa jopa vastustavansa uskottomuutta, mutta että omassa elämässä on nyt väliaikainen poikkeus. Omassa elämässä on sillä hetkellä jotain poikkeavaa, jonka vuoksi uskollisuusperiaate ei päde”, Säteri kertoo.

Suurin osa ensikertalaisista katuu ja häpeää ”mokaansa”, johon alkoholilla on yleensä ollut osuutta. Tilaisuus on tehnyt varkaan tai vienyt mukanaan.

”Pettämisestä kirjoitetaan usein itsestä pois osoittavalla tavalla: ajauduin, sorruin, tunteet veivät”, Säteri sanoo.

”Mihin tahansa omaan selitysmalliin on helppo uskoa, kun ei kysy petetyn kumppanin mielipidettä.”

Hairahduksen lisäksi päätös olla uskoton voi olla myös hidas prosessi, jossa oma ajatusmaailma muuttuu ajan kanssa. Pettämisestä voi tulla kerta kerran jälkeen helpompaa.

”Uskottomuuskierteessä etenevän ihmisen moraali näyttää venyvän kuin kuminauha. Omat pettämiset on helppo oikeuttaa luomalla itse moraalinsa ajattelurakenteita. Mihin tahansa omaan selitysmalliin on helppo uskoa, kun ei kysy petetyn kumppanin mielipidettä.”

Uskoton voi perustella toimintaansa myös niin, että salasuhteen avulla hän jaksaa liittoaan ja arkeaan – että hän on itse asiassa jopa parempi tyyppi kotona.

3. ”Kerranhan täällä vain eletään.”

Nettikeskusteluissa viljellään Säterin mukaan kliseisiä ajatelmia, kuten ”jokaisella on oikeus elää omaa elämääns䐔. Uskottomalle salasuhde voi olla kutkuttava ja koukuttava irtiotto arjesta.

Pieni osa on Säterin mukaan tapapettäjiä, joilla voi olla ikään kuin kaksi eri persoonallisuutta: rehtinä pidetty kotiminä ja peliminä.

”Tapa- tai sarjapettäjä toimii puolisonsa selän takana ilman tunnontuskia. Tapapettäjä voi elää vuosikausia kaksoiselämää, hänellä voi olla monia sala- tai irtosuhteita. Pettäminen on hänelle kuin elämäntapa ja joillekin jopa riippuvuuden kaltainen koukku.”

4. ”Tarvitsen seksiä enemmän kuin puolisoni.”

”On pinttynyt käsitys, että uskottomuus johtuisi huonosta tai ongelmallisesta parisuhteesta. Joskus näin onkin”, Säteri sanoo.

 Seksi on nettikeskusteluissa yleisin perustelu uskottomuuteen.

”Osa väittää, että ihmiset eivät olisi biologisesti yksiavioisia. Se on silti mielipide, ei tieteellinen totuus.”

”Pettäjät puolustautuvat  usein sillä, että pariseksissä on ongelmia ja että puoliso on niihin syypää. Moni kirjoittaa, että on hyväksyttävää pettää, jos oma puoliso haluaisi seksiä itseä vähemmän tai torjuisi.”

Joidenkin mielestä uskottomuus jopa kuuluu lajiominaisuuksiimme.

”Osa väittää, että ihmiset eivät olisi biologisesti yksiavioisia. Se on silti mielipide, ei tieteellinen totuus, ja yksiavioisesti eläviä ihmisiä on enemmän kuin monisuhteisia. Yksiavioisuus voidaan myös ymmärtää monin eri tavoin”, Säteri sanoo.

5. ”Tämä on oma asiani eikä koske lapsiani!”

Säterin mukaan uskottomat eivät juuri osallistu netin uskottomuuskeskusteluihin, jotka koskevat lapsia.

”Kun uskottomuus on yhä piilossa, asian ei käsitetä liittyvän lapsiin. Ajatus siitä, että lapset edes välillisesti kärsisivät, voi kai olla liian tuskallinen. Jos uskottomat osallistuvat lapsikeskusteluihin, he kirjoittavat, että tämä asia ei koske lapsia millään tavalla.”

”Lapsi voi syyllistää itseäänkin eikä välttämättä puhu kenellekään pahoinvoinnistaan.”

Säterin mukaan netin keskustelupalstoilta kuitenkin selviää, että lapset pohtivat vanhempiensa salattuja suhteita.

”Jo varhaisnuoret voivat kirjoittaa nettiin esimerkiksi siitä, että he ovat nähneet vanhempiensa intiimiviestintää tai tietävät salasuhteesta. Se on rankka kokemus lapselle. Lapsi voi syyllistää itseäänkin eikä välttämättä puhu kenellekään pahoinvoinnistaan.”

Moni avautuu keskustelupalstoilla vielä aikuisenakin siitä, millaisen muiston vanhempien parisuhdekriisi jätti.

”Yleensä uskottoman ja kolmannen osapuolen ei ole tarkoitus loukata ketään. Silti uskottomuus voi aiheuttaa kärsimystä sekä osallisten että heidän läheistensä elämään. Sen riskin pettäjä aina ottaa.”

Lue lisää aiheesta. Pääset lukemaan jutun, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen.

 

 

 

Tutkimusten mukaan valtaosa pareista yrittää korjata liittonsa, kun uskottomuus ensi kerran paljastuu.
Tutkimusten mukaan valtaosa pareista yrittää korjata liittonsa, kun uskottomuus ensi kerran paljastuu.

Uskottomuus on iso kriisi, mutta suurin osa pareista haluaa pelastaa liittonsa. ”Kriisit päättyvät aina lopulta ja voivat johtaa entistä parempaan elämään”, asiantuntija sanoo.

Kaikki pettävät – tai ainakin tosi monet. Näin kuulee usein väitettävän, mutta itse asiassa enemmistö suomalaisista on hyvin parisuhdeuskollisia. Miehistä 18 prosenttia on pettänyt nykyistä kumppaniaan, naisista 11, kertoo Finsex-tutkimus. Asenteet ovat tiukentuneet ja uskottomuus vähentynyt...