Itsekritiikki ei ole aina sama asia kuin perfektionismi. ”Ongelma ei ole se, että asettaa riman korkealle, vaan se, mitä tapahtuu, kun jää riman alle”, sanoo työterveyspsykologi Ronnie Grandell.
Itsekritiikki ei ole aina sama asia kuin perfektionismi. ”Ongelma ei ole se, että asettaa riman korkealle, vaan se, mitä tapahtuu, kun jää riman alle”, sanoo työterveyspsykologi Ronnie Grandell.

Liiallinen itsekritiikki voi rajoittaa elämää. ”Kun kritisoi itseään, on koko ajan stressitilassa”, sanoo psykologi Ronnie Grandell.

Tekisi mieli aloittaa jooga, mutta enpä taida. Olen kuitenkin jäykempi kuin kaikki muut.

Tästä ei tule ikinä mitään. Miksi suostuin koko projektiin?

Kuka nyt minusta tykkäisi? Turha edes yrittää löytää ketään.

Jos lauseet kuulostavat tutuilta, itsekritiikki saattaa vierailla usein ajatuksissasi.

”Tutkimusten mukaan 80 prosenttia ihmisistä kohtelee itseään ankarammin kuin ystävää”, sanoo Irti itsekritiikistä -kirjan kirjoittanut työterveyspsykologi Ronnie Grandell.

Hänen mukaansa itsekritiikkiä on kahdenlaista: rakentavaa oman toiminnan arviointia ja ankaraa itsensä soimaamista. Ensin mainitusta on hyötyä, jälkimmäisestä ei.

”On tärkeä tiedostaa, että itsekritiikki on inhimillistä. Kaikki kokevat sitä, toiset voimakkaammin kuin toiset. Piirteessä ei ole mitään outoa. Se on vain merkki siitä, että on inhimillinen ja välittää jostain”, Grandell sanoo.

Jännitämme, koska välitämme

Liialliseen itsekriittisyyteen on saattanut oppia, jos on kasvanut ympäristössä, jossa on vaadittu paljon ja suhtauduttu epäonnistumisiin ankarasti.

”Hyvin usein itsekritiikki iskee, kun mokaamme jotain, mikä on meille tärkeää.”

Myös turvaton kasvuympäristö voi altistaa ankarille ajatuksille. Jos ei ole saanut lapsena tarpeeksi lämpöä ja rakkautta, voi olla vaikeaa osoittaa sitä itselleen aikuisena.

Liika itsekriittisyys ei vaadi silti lapsuuden traumaa iskeäkseen. Se voi vaivata ketä tahansa.

”Hyvin usein itsekritiikki iskee, kun mokaamme jotain, mikä on meille tärkeää ja mistä välitämme”, Ronnie Grandell sanoo.

Hän käyttää esimerkkinä kymmeniä miljoonia levyjä myynyttä Barbara Streisandia, joka keikkaili New Yorkin Central Parkissa 1960-luvulla.

”Hän unohti tuolla keikalla muutaman sanan. Se oli hänelle niin kova paikka, ettei hän esiintynyt sen jälkeen 27 vuoteen.”

Grandellin mukaan tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi itsekritiikki on niin haitallista: se voi estää ihmistä tekemästä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä.

Hyvin itsekriittinen ihminen saattaa haaveilla vaikka pianonsoiton aloittamisesta, mutta ajatella sitten, että antaa olla, olisin kuitenkin surkea.  Syntyy haitallinen kehä: kun asioita jättää tekemättä, niiden tekeminen käy usein entistä vaikeammaksi.

”Ihminen voi välittää niin paljon, että ei halua asioiden menevän pieleen.”

Joskus itsekriittisyys estää hakemasta kiinnostavaa työpaikkaa tai aloittamasta uutta harrastusta. Jos ihmissuhteet ovat olleet vaikeita, ihminen voi ajatella, ettei löydä koskaan ketään, joten turha edes yrittää.

”Idean ampuu alas ennen kuin sitä on edes pohtinut realistisesti.”

”Kun kritisoi itseään, on koko ajan stressitilassa.”

Usein kritiikki alkaa kaihertaa, kun tekee virheen töissä, tai joskus jo ennen kuin on päässyt uuden homman alkuun. Ei tästä tule kuitenkaan mitään, soimaava ääni sanoo.

”Silloin on tuskallista tehdä töitä.”

Maailma ei kaadu virheeseen

Kriittisyydestä voi oppia eroon, kunhan sen tunnistaa. Grandellin mukaan taipumus liialliseen itsekritiikkiin on tärkeä tiedostaa, koska sillä on yhteys masennukseen, sosiaaliseen ahdistukseen, syömishäiriöihin ja kovaan stressiin ja uupumukseen.

Lisäksi liika itsensä kritisointi nostaa stressitasoja kehossa.

”Kun kritisoi itseään, on koko ajan uhka- ja stressitilassa. Harva huomaa sitä itse ennen kuin joku muu huomauttaa.”

1. Tunnista

Itsekritiikkiin voi puuttua vain havaitsemalla sen. Yksi tapa on tarkkailla, millaisia ajatuksia päässä liikkuu, ja kuunnella niiden sävyä. Onko sävy kannustava vai soimaava? Sätitkö itseäsi jokaisesta virheestä? Ajatteletko usein, ettet pysty johonkin, koska olet huonompi kuin muut?

”Itsekritiikki on kuin cd, joka soi päässä kerta toisensa jälkeen. Usein samat ajatukset toistuvat eri tilanteissa”, Grandell sanoo.

2. Ota etäisyyttä

Itsekritiikki on kuin pyörre, joka imaisee mukaansa. Kun itsensä mollaamisen tunnistaa, voi astua hetkeksi pois pahimmasta pyörteestä ja tarkkailla itseään ulkopuolelta.

Grandell kannustaa nimeämään itsekritiikin humoristisesti tai myötätuntoisesti. Kun mollaaminen seuraavan kerran alkaa, voi vain todeta, että siellä se Reiska taas huutelee.

3. Keskity hengittämään

Kun kritisoi itseään, stressihormonien eritys kiihtyy. Syvähengitys laskee stressitasoja ja rauhoittaa ravaavan mielen hetkeksi.

”Kun keho rauhoittuu, mielikin rauhoittuu”, Grandell sanoo.

4. Ajattele lämminhenkistä, myötätuntoista, viisasta ihmistä

Turvahahmo voi olla kuka tahansa: mummi, ystävä, Buddha tai vaikka oma koira.

”Lämpimät ja uhkaavat kokemukset eivät mahdu samaan aikaan mieleen.”

Kun itsekritiikki iskee, kuvittele myötätuntoinen hahmo mukaan tilanteeseen. Mitä hän sanoisi? Millä äänenpainolla? Hän tuskin olisi yhtä ankara kuin itse olet.

”Lämpimät ja uhkaavat kokemukset eivät mahdu samaan aikaan mieleen.”

5. Tee, vaikka nolottaisi

Itsekritiikkiä on joskus mahdotonta vaientaa kokonaan. Kun Ronnie Grandell kirjoitti ensimmäistä kirjaansa, hänen itsekritiikkinsä väitti, ettei kukaan halua lukea sitä. Hän jatkoi silti kirjoittamista.

Tekeminen on tärkeää, koska vain niin saa myönteisiä kokemuksia: tajuaa, että ei se niin huonosti mennytkään, tai jos meni, ei maailma siihen kaatunut.

”Kun olin nuori muusikko ja keikalla ensimmäisen bändini kanssa, yksi soittovirhe oli katastrofi. Kun esiinnyin enemmän, tajusin, että harvempi huomaa virheitä, ja jos huomaa, harvoin kukaan on moksiskaan. Keikka voi olla hyvä, vaikka tekisi muutaman virheen.”

Oletko onnistunut voittamaan itsekritiikkisi?

Vastaa alla olevaan kyselyyn ja kerro tarinasi. Vastauksia voidaan käyttää nimettöminä Kodin Kuvalehden verkkojutussa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.
Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen, muistuttaa sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

Yksin jääminen voi saada ajatukset synkiksi: olen yksin, koska olen huono. Jos itsensä ja muut oppii näkemään eri tavalla, se voi tuoda apua myös yksinäisyyteen, asiantuntija sanoo.

Yksinäisyys voi koskettaa ketä vain: uudelle paikkakunnalle muuttanutta lasta, läheisensä menettänyttä vanhusta tai menestynyttä yritysjohtajaa, jolla on paljon ihmisiä ympärillään.

Oli yksinäisyyden syy mikä tahansa, yksinäisyyteen liittyy usein negatiivista ajattelua itsestä ja muista, sanoo sosiaalipsykologi Maria Rakkolainen.

”Ikävät tunteet tekevät meille suodattimen, jonka kautta tulkitsemme sosiaalisia tilanteita.”

Yksinäisyys ja ulkopuolelle jääminen voivat saada tuntemaan, että syy yksinäisyyteen olisi itsessä: minä olen jotenkin huono ja siksi muutkaan eivät halua olla kanssani. Sosiaalisista tilanteistakaan ei välttämättä ole apua yksinäisyyteen, jos ajattelee muiden olevan liian toisenlaisia tai uskoo, että toiset suhtautuvat itseen kriittisesti.

”Ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta.”

”Vaikka surusta tai ulkopuolisuuden tunteesta puhuisi läheiselle, ulkopuolisen voi olla vaikea tavoittaa yksinäisyyden tunnetta. Silloin voi tulla tunne, että minussa itsessäni on jokin vika, kun en pääse tästä asiasta yli tai kuulu joukkoon”, Rakkolainen sanoo.

Rakkolainen työskentelee projektikoordinaattorina HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa. Hän on ollut mukana luomassa mallia, jossa pureudutaan yksinäisyyden tuottamiin kielteisiin ajatuksiin.

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen”, Rakkolainen sanoo.

Siksi jokaisen olisi tärkeä voida tuntea, että asialle voi tehdä jotain.

”Eikä omaa elämää tarvitse seurata sivusta.”

Itseään voi oppia arvostamaan

Itsensä ja muut voi opetella näkemään positiivisemmassa valossa pienin askelin. Yksi ensimmäisistä asioista on selvittää itselleen, mitä itse oikeastaan haluaisi tapahtuvan, Rakkolainen sanoo.

”Monesti voi olla, että yksinäisenä oma elämä tuntuu ulkopuoliselta. Siksi olisi tärkeä miettiä, mitä juuri minä halua elämältä”, Rakkolainen sanoo.

Asioita voi listata vaikka paperille. Tärkeintä Rakkolaisen mukaan on, että pohtii, millainen ihminen itse on. Pidänkö liikunnasta, musiikista vai lukemisesta? Mitä tykkäisin tehdä töiden jälkeen tai muuna vapaana aikana? Ketä haluaisin nähdä?

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää ja millaisia muutoksia elämäänsä haluaisi, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Kun itselle on selvää, millaisista asioista pitää, niiden pariin on helpompi hakeutua.

Arkeaan voi myös tietoisesti suunnitella sellaiseksi, että se pienin askelin alkaisi muistuttaa enemmän sellaista elämää ja sosiaalisia suhteita, joita itselleen toivoisi. Itselleen voi asettaa tavoitteeksi, että tällä viikolla viestittelyn sijasta voisinkin soittaa kaverille tai lähteä kotoa käymään kirjastossa tai kahvilassa.

”Kun käyttäytymistä muuttaa ei-yksinäiseen suuntaan, ajattelu ja tunteetkin alkavat lieventyä.”

Pienten onnistumisten jälkeen itsearvostuskin voi kasvaa.

Oikeutettuja tunteita

Monet HelsinkiMission luomaan hankkeeseen osallistuvat opettelevat sitä, kuinka voisi itse viestiä muille kaipaavansa seuraa, Rakkolainen kertoo. Kun uudelle tuttavuudelle sanoo ”olipa kiva tavata”, toisen on helpompi vastata ”niin oli, nähdään joskus uudestaan”.

”Jokainen tietää sen, että jos on huono päivä, saatamme viestiä vihamielisesti muille ja kuitenkin toivoa, että joku tulisi ja kysyisi miten menee. Sitten voi tulla tunne, että kukaan ei tule, vaikka on omalla käytöksellään viestinyt, että jättäkää rauhaan.”

Sama efekti voi syntyä yksinäisyyden tuomasta pahasta olosta.

Rakkolainen muistuttaa, että ihmiset tuntevat usein oikeutetusti jäävänsä ulkopuolelle. Se voi tuntua murskaavalta ja tuottaa pettymyksiä, joista on vaikea ponnistella eteenpäin. Hän kuitenkin muistuttaa, että yksinäisyys ei määrittele ihmistä. Se ei esimerkiksi kerro omista taidoista.

Yksinäisyyttä voivat ennaltaehkäistä kaikki.

”Yksinäisyys ei liity osaamiseen tai sosiaalisiin taitoihin. Usein ihmisillä on ihan hyvät taidot kuunnella ja olla vastavuoroisia.”

Jos yksinäisyys on jatkunut pitkään tai tunteesta ei muutoin tunnu pääsevän irti, Rakkolainen muistuttaa ammattiavun tärkeydestä. Jokainen tarvitsee muita ihmisiä, joille puhua ja purkaa tunteitaan.

Yksinäisyys on myös yhteisöllinen asia, Rakkolainen sanoo: sitä voidaan ennaltaehkäistä, ja siitä ovat vastuussa kaikki.

”Meillä on vähän liikaa hyväksytty sitä, että koulun pihalla ja työpaikoilla joku voi istua yksin viikosta, jopa vuodesta toiseen. Se on kuitenkin ilmiö, jolle voi tehdä jotain. Lähtökohtana tulisi olla se, että tutustuisimme kaikenlaisiin ihmisiin. Se avartaa omaakin maailmaa, kun tutustuu ja ottaa uusia ihmisiä mukaan asioihin.”

 

Vierailija

”Ketään ei ole tuomittu yksinäisyyteen” – itsetuntemuksesta on apua, jos haluat saada enemmän seuraa

Suvaitsemattomia, ahdasmielisiä ihmisiä on paljon ja he usein osoittavat ovea vähänkin erilaisille ihmisille. Joskus alla on mielenterveysongelmiakin. Tämä näkyy työpaikoilla ja vapaa-ajalla. Jos osattaisiin ymmärtää erilaisia ihmisiä, ehkä omakin maailma avartuisi siinä samalla. Kaikkien ei tarvitse pitää samoista asioista, eikä olla kaikesta samaa mieltä. Kannattaisi pysähtyä miettimään, onko oikeasti ymmärtänyt ihmisten sanomisia oikein, ettei vain tylysti siirtäisi ihmisiä syrjään. Sitä...
Lue kommentti
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.
Yksinolo tekee hyvää. Hyvinvointi lisääntyy, kun tutustuu itseensä ajan kanssa.

Sinkkuus ei ole kaikille välivaihe, mutta se voi olla myös kasvun vaihe. Se kasvattaa niin itsetuntemusta, onnellisuutta kuin sosiaalisia verkostoja.  

Yhä suurempi osa ihmisistä kautta maailman asuu yksin. Sinkkuus on kansainvälinen ilmiö, joka on yleistynyt myös Suomessa: meillä on tällä hetkellä yli miljoona yksineläjää.

Vuonna 2015 tilastolaitos Eurostat julkaisi vertailun, jonka mukaan lapsettomien sinkkunaisten suhteellinen osuus oli Suomessa EU-maiden suurin. Myös sinkkumiesten kotitalouksia oli Suomessa EU:n keskiarvoa enemmän.

Vaikka sinkkuus on yhä yleisempää, siitä saatetaan edelleen puhua ”välivaiheena” – aikana, jolloin etsitään ja löydetään uusi parisuhde.  

88 prosenttia sinkuista arvosti eniten omaa aikaa.

Sinkkujen kirjo on kuitenkin monimuotoisempi: He voivat olla eronneita lapsettomia, yksinhuoltajia, leskiä. He voivat olla ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä yksin.

He voivat olla myös ihmisiä, jotka eivät etsi aktiivisesti parisuhdetta tai koe elävänsä väliaikaista vaihetta, josta pitäisi pyrkiä pois. 

Omaa aikaa ja itsetuntemusta

Mitä sinkkuudesta voi saada? Millaista on onnellinen ja täysipainoinen sinkkuus?

Väestöliitto kysyi syksyllä 2016 I love me -messuilla 140 sinkulta, mitä he arvostavat eniten sinkkuelämässään. 88 prosenttia arvosti eniten omaa aikaa. 81 prosenttia kertoi pitävänsä arvossa vapautta. 

Kun on yksin, ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin.

Kun sinkkuuden myötä omaa aikaa on enemmän, sen voi myös käyttää helposti mielekkäisiin asioihin – juuri sellaisiin, jotka ovat omasta mielestä kiinnostavia. Yksin ollessa voi rauhassa miettiä, millainen on ja mitä haluaa elämältään, sanoo psykologi Jaana Ojanen Väestöliitosta.

”Kun on yksin, voi keskittyä oman elämänsä rakentamiseen eikä tarvitse koko ajan olla huomioimassa toista. Ajatukset eivät ole kiinnittyneenä parisuhteeseen vaan omiin elämänarvoihin ja toimiin, jotka vievät kohti omia tavoitteita.”

Hyvinvointi lisääntyy ja elämänlaatu kohenee, kun oppii tietämään, mistä todella pitää ja mikä tekee hyvää itselle. Toiset nauttivat siitä, että saavat olla itsekseen kotona ja katsoa lempiohjelmiaan, toiset haluavat viilettää seuraelämässä. 

Sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita

Monet löytävät sinkkuna elämäänsä uusia kiinnostuksen kohteita, intohimoja ja lempiharrastuksia. He osallistuvat kokkauskursseille, menevät tanssitunnille tai alkavat juosta maratoneja.  

Ratkaisevaa on, miten itse kukin kokee yksin olemisensa: tuntuuko se vapaudelta vai yksinäisyydeltä. 

Monet saattavat kokea yhteiskunnallista painetta parisuhteen perustamiseen. Mieleen saattaa hiipiä pelko, että ilman parisuhdetta ja perhettä voi jäädä sosiaalisten ympyröiden ulkopuolelle. 

Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää.

Amerikkalaiset tutkijat Natalia Sarkisian ja Naomi Gerstel ovat kuitenkin todistaneet päinvastaista: sinkkuus lisää sosiaalisia suhteita. Heidän tutkimustensa mukaan sinkut olivat useammin yhteydessä sosiaalisiin verkostoihinsa kuin naimisissa olevat ja saivat ja tarjosivat näille myös apua enemmän kuin naimisissa olevat.

”Tärkeää on, että löytää itselleen sopivan tavan elää eikä pakota itseään mihinkään muottiin. Mitä levollisempi on sinkkuutensa kanssa, sitä helpompi on sietää ympäriltä tulevaa painetta perustaa parisuhde”, Ojanen sanoo.

Aiemmat ihmissuhteet vaikuttavat meihin

Se miten sinkkuuden kokee, liittyy onnellisuuden käsitteeseen. Ojasen mukaan onnellisuus riippuu paljon siitä, mitä itse toivoo ja tarvitsee.

”Tutkimukset viittaavat siihen, että parisuhde ja ylipäänsä yhteys ihmisiin lisää onnellisuutta. Uskon, että ihmisellä on sisäänrakennettu tarve olla yhteydessä toiseen ihmiseen. Toki se yhteys voi olla ystävyyttäkin.”

Joskus on jopa parempi olla yksin.

Kaikki eivät välttämättä kaipaa parisuhdetta. Merkitystä on myös sillä, kuinka ihminen on kokenut aiemmat ihmissuhteet. 

”Joillekin parisuhde saattaa herättää vaikeita tunteita. Ihminen on voinut myös ajautua kerta toisensa jälkeen itselleen haitallisiin parisuhteisiin, ja silloin voi jopa olla parempi olla yksin”, sanoo Ojanen.

Ole aktiivinen

Eronneille sinkuille Ojanen suosittelee, että eroprosessin käy läpi kaikessa rauhassa. On tärkeää pohtia syitä, joiden vuoksi parisuhteeseen ryhtyi, ja niitä, jotka ajoivat eroon. Ihminen toistaa helposti samoja vuorovaikutusmalleja, jos ei pysähdy niiden äärelle.

”Eron prosessointi on tärkeää, jotta voi välttää samat karikot paremmin ja tunnistaa haitallisia kuvioita, joihin mahdollisesti hakeutuu tiedostamattaan.”

Kipeiden tunteiden äärelle joutuminen voi olla hedelmällinen prosessi.

Jos on joutunut tahtomattaan sinkuksi, elämästä kannattaa pyrkiä aktiivisesti tekemään mielekkäämpää. Hyvänolontunnetta saa monista muistakin asioista kuin parisuhteesta, muistuttaa Ojanen. 

”Jos sinkkuus tulee omalle kohdalle yllättäen ja tahtomatta, on normaalia kokea ahdistusta ja masennusta. On hyvä hakeutua ystävien ja sukulaisten seuraan, mutta toisaalta täytyy antaa myös tunteiden tulla. Kipeimpien tunteiden äärelle joutuminen voi olla sekä vaikea että hyvin hedelmällinen prosessi.”

Tasapainoinen tietää, mitä tarvitsee

Sinkku on itse vastuussa hyvinvoinnistaan. Kun elämänsä pystyy rakentamaan mielekkääksi, on uuden parisuhteenkin rakentaminen on helpompaa – jos sellaisen vielä haluaa. 

”Kun on saavuttanut itsensä kanssa tasapainon, se on parisuhteellekin paljon parempi lähtökohta kuin sellainen tilanne, jossa vastuuta hyvinvoinnista ja onnellisuudesta vieritetään kumppanille”, sanoo Ojanen. 

Ilman parisuhdettakin voi elää onnellista elämää.

Hyvinvointiin vaikuttaa myös elämäntilanne. On esimerkiksi paljon leskiä tai eronneita, jotka eivät enää jaksa etsiä kumppania tai eivät enää halua parisuhteeseen. On ihmisiä, jotka ovat jo saaneet elää ja kokea elämänsä rakkauden ja tyytyvät siihen. Tilanteen hyväksyminen helpottaa.

”On täysin mahdollista, että ihminen hyväksyy sen, ettei parisuhdetta enää ole ja elää silti onnellista elämää tai elää tavallaan sen surun kanssa”, toteaa Ojanen. 

”Tosin eihän sitä ikinä tiedä, vaikka vielä kahdeksankymppisenäkin rakastuisi uudelleen!”