Valehtelu saa aikaan ikävän olon – myös valehtelijalle itselleen. Niinpä hän saattaa paljastaa itsensä tahtomattaan, esimerkiksi näin.

1 ”Minä” katoaa puheesta

Kun ihminen valehtelee, hän vähentää minä-sanan käyttöä: hän ikään kuin ottaa välimatkaa valheeseen. Myöhästyneen on helpompaa sanoa, että ”siellä oli aivan hirveä ruuhka” kuin ”en lähtenyt liikkeelle ajoissa”.

2 Puhuja peittää suunsa

Valehteleminen tuntuu nololta, ja valhe tulee ulos suusta. Jos puhuja vetää kättä suunsa peitoksi, hän saattaa hyvinkin puhua palturia.

3 Tarinassa on liikaa yksityiskohtia

Luikurin laskija yrittää usein herättää luottamusta kertomalla yksityiskohtia, joita ei ole kysytty ja jotka eivät edes kuulu asiaan. Hän luo itselleen täydellistä alibia.

4 Puhuja jähmettyy äkkiä paikoilleen

Valhe vaatii keskittymistä, ja keskittynyt ihminen ei juuri liiku.

5 Liikaa eleitä, turhaa liikehdintää

Valehtelu ahdistaa, ja ahdistus voi tehdä puhujan levottomaksi. Tämä huitoo käsillään enemmän kuin tavallisesti tai puuhastelee joutavia: pyyhkii pölyjä puhtaalta pöydältä, hinkkaa silmälaseistaan olematonta tahraa.

6 Vastaus tulee kuin kaupan hyllyltä

Mitä teit viime perjantaina? Missä olit eilen illalla kuuden ja seitsemän välillä? Useimpien pitää miettiä hetki, ennen kuin osaa vastata. Jos ihmisellä on vastaus valmiina joka kysymykseen eikä hänen tarvitse jäädä miettimään, hän on mahdollisesti opetellut vastaukset ulkoa.

7 Puhuja toistelee sanojaan

Valehtelija voi jäädä toistelemaan sanojaan, aivan kuin hän yrittäisi vakuuttaa itsensäkin siitä, että hän puhuu totta. Toistelu antaa myös aikaa koota ajatuksia ja miettiä, mitä seuraavaksi sanoisi.

Lähteet: Business Insider, Lifehack.org, Real Simple