Oletko hyvä äiti tai isä? Nämä 12 piirrettä kertovat, että olet.

1. Olet pysynyt uskollisena itsellesi.

Et ole muuttunut lasten kanssa ihan eri ihmiseksi kuin ennen. Vaikka elämä muuttuukin vanhempana kovin toiseksi, omia kiinnostuksen kohteita ja intohimoja ei kannata hylätä. Löydät edelleen aikaa tehdä niitä asioita, joista saat iloa ja elinvoimaa. Vaikka sitten harvoin.

2. Et marise marttyyrina.

Osaat tunnistaa hetket, jolloin väsymys alkaa mennä överiksi ja olisit valmis syyttämään muita vaikka mistä. Lasten ei pidä joutua kuuntelemaan äidin tai isän nurinaa siitä, kuinka kaikki menee nyt ihan huonosti ja ehkä vielä heidän takiaan. Osaat nähdä tarpeesi ja levätä.

3. Et yritä olla täydellinen.

Kukaan ei sitä ole. Ylipäätään elämässä täydellisyyden tavoittelu on huono idea, etkä olet sortunut siihen myöskään äitinä tai isänä. Elämä on sotkuista ja täynnä yllätyksiä, lasten kanssa paljon entistäkin enemmän. Ymmärrät, että virheet kuuluvat ihmisen elämään, eikä kaikkea voi ikinä kontrolloida.

4. Osaat olla tuntematta syyllisyyttä.

Syyllisyyden tunteita on tarjolla vanhemmalle vaikka mistä ja vaikka kuinka usein: lapselle tulee kieltämisestä paha mieli, kotiin pitäisi ehtiä ajoissa ja töitäkin tehdä vielä lisää. Olet päättänyt toimia niin kuin toimit ja unohtaa syyllisyydet. Enimmäkseen pysyt tässä päätöksessä hyvin: tiedät, että teet parhaasi.

5. Olet kärsivällinen.

Tämänkin voit allekirjoittaa ainakin enimmäkseen. Tottakai hermo menee joskus, mutta olet opetellut hillitsemään itsesi. Lapset ovat lapsia, sanot itsellesi. Vanhemmuus opettaa kärsivällisyyttä.

6. Kuuntelet lastasi.

Välillä lapsilla on niin kamalasti asiaa, että sitä ei meinaa millään jaksaa. Yrität kuitenkin varta vasten pysähtyä kuuntelemaan aina kun voit. Ei neuvomaan vaan kuuntelemaan.

7. Olet lapsesi äiti tai isä etkä kaveri.

Osaat ja haluat asettaa lapsellesi rajoja ja sääntöjä. Kurin pitäminen ei ole kivaa, mutta harrastat sitä silti. Et anna lapsesi päättää jatkuvasti tai neuvottele hänen kanssaan ihan kaikesta.

8. Opetat lastasi tyytymään vähempään.

Et osta jatkuvasti uusia leluja tai kaikkea, mitä lapsesi pyytää. Opetat samalla, että onni ei tule tavaroista eikä kaikkea tarvitse omistaa. Opetat lasta arvostamaan vanhaa tavaraa, lainaamista ja korjaamista.

9. Et painosta lasta.

Kannustat ja rohkaiset, mutta annat lapsesi pystyä siihen mihin hän pystyy. Lapsesi osaaminen koulussa ja harrastuksissa riittää sinulle: ylisuorittaminen tai sen vaatiminen ei tee ketään onnelliseksi. Et myöskään pyri täyttämään lapsesi kautta omia unelmiasi.

10. Vahvistat lapsesi itsetuntoa.

Et nakerra sitä vähättelyllä, alistamisella tai muulla tavalla. Sen sijaan osoitat, että arvostat ja rakastat häntä. Samalla opetat lasta arvostamaan ja rakastamaan itsekin itseään. Hyvä itsetunto on parhaimpia asioita, mitä kasvattamalla voi lapsessa tukea.

11. Opetat lapselle itseluottamusta.

Et ole joka välissä auttamassa ja tekemässä asioita lapsen puolesta. Annat pienenkin lapsen yrittää ja opetella itse. Kannustat ja kehut, vaikka suoritus ei olisi kovinkaan mahtava. Tiedät, että ilman yrittämistä ei koskaan opi eikä tule itsenäistymään. Hillitset halusi olla koko ajan tarpeen.

12. Pidät lastesi kanssa hauskaa.

Muistat varta vasten irtautua arkisesta kieltämisen, kurinpidon ja kotitöiden vyörystä. Keksit kivoja yhteisiä asioita lasten kanssa ja näet asioita hauskassa valossa. Rentoutuminen kuuluu pysyvästi elämääsi ja samalla opetat sitä myös lapsille. Lasten kanssa olet oppinut näkemään maailman entistä ihmeellisempänä paikkana.

Lähde: zenhabits.com

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.