Joskus luopuminen on viisainta, mitä voit tehdä. Tässä viisi asiaa, jotka voit lopettaa heti.

1. Lakkaa lukemasta meilejä iltaisin

Jos vastaat työsähköposteihin puoliltaöin, annat pomollesi tai työkavereillesi luvan tunkeutua vapaa-aikaasi. Aseta itsellesi rajat ja noudata niitä. Oikeasti vapaa vapaa-aika lataa akkujasi (ja tekee siis sinusta tehokkaamman työntekijän).

2. Lakkaa haukkumasta itseäsi

Saiko ystäväsi uuden työpaikan, mutta sinä et? Uskotko, että se johtuu siitä, että hän on ääliö? Ajattelisitko noin ystävästäsi jos tilanne olis päinvastainen?

Lakkaa arvostelemasta itseäsi. Siitä ei ole mitään hyötyä, mutta se vie energiaa ja lamaannuttaa sinut.

Käytä energiaa mieluummin itsesi kehittämiseen kuin itsesi moittimiseen. Kohtele itseäsi edes yhtä lempeästi kuin ystävääsi. 

3. Lakkaa keskittymästä kielteiseen

Ihminen huomaa helpommin negatiiviset asiat kuin positiiviset. Evoluution kannalta se on järkevää, mutta nykyihmisen mielen kannalta tuhoisaa. 

Lakkaa siis listaamasta, mikä kaikki on vialla työpaikallasi. Yritä sen sijaan keksiä asioita, jotka toimivat ja keskity niitä. Muutos asenteessasi ja lopulta mielialassasi on valtava.

4. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin

Onnistuiko projektisi paremmin kuin kollegan projekti? Mainitsiko pomo sinut infossa ainoana tiimistäsi? Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin, vaikka se tuntuisi hyvältä. Se vie huomion siitä, mitä oikeasti haluat tehdä.

Valitse tavoitteet, joihin pääseminen tekee sinut onnelliseksi, älä niitä, joita ajattelet muiden haluavan saavuttaa.

5. Lakkaa peittelemästä vikojasi

Kukaan ei ole hyvä kaikessa. Ellet pyydä apua kun sitä tarvitset, olet tehoton ja tuhlaat resursseja. Kun keskityt peittelemään heikkouksiasi, luot lisäksi epäluottamuksen ilmapiiriä. Se on merkittävä este yhteistyölle.

Lähde: Fast Company

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Raakaa peliä

Jopa 20 prosenttia isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa – ”Miksi en kelpaa mummoksi?”

Minunkin siskon tytär sanoi, että mummo (siis äitini) on inhottava, koska hän on lihava ja tyhmä. Lapsen mielestä mummonsa on tyhmä, koska ei ymmärrä nuorten käyttämiä sanoja eikä osaa käyttää älypuhelinta. Mummo kyllä käyttää vanhan tyyppistä kännykkää. Siskoni lapset eivät kyllä ole yhteydessä isänsä äitinkään. Molemmat heidän isoisät ovat jo kuolleet. Olen ihmetellyt, eivätkö lapset ole kiinnostuneita isovanhemmistaan.
Lue kommentti

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.