Susanna Vuosmaa tietää, kenen kanssa jakaa ilot ja surut. Yhdeksän naisen ystäväporukkaan voi aina luottaa.

Henkilöstöpäällikkö Susanna Vuosmaa, 39,  on tuntenut ystäväporukkansa lapsesta asti. Hän tapaa ystäviään useimmiten ravintoloissa: Deli Café Maya Helsingin Punavuoressa on yksi porukan lempipaikoista. 

"Täytän tänä vuonna 40, ja tiedän, ketkä ainakin kutsun juhlimaan kanssani. Uskomattoman hienon ystäväporukkamme: Kipan, Annan, Sallan, Steffin, Tuiren, Niinan, Tiinan ja Annan pikkusiskon Ullan. Ullaa lukuunottamatta olemme kaikki syntyneet vuonna 1976, joten kekkereitä on vuoden mittaan luvassa useammat.

Olemme kaikki kotoisin Espoosta, ja olemme pitäneet yhtä koulusta asti, ala- ja yläasteelta tai viimeistään lukiosta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Elämä on vienyt meitä eri poluille. Osa on sinkkuja, osa perheellisiä ja ammattejakin on laidasta laitaan, tulkista ja juristista lastenhoitajaan. Titteleillä tai statuksella ei ole ystäväporukassamme mitään merkitystä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Välillä näemme kaikki yhdessä, toisinaan vain parin kolmen naisen kesken."

Moni meistä on ristiin toistensa lasten kummi, minäkin olen Tuiren tyttären ja Niinan pojan kummitäti. 

Minulla ei ole lapsia, ja usein näkemistemme käytännön järjestelyistä, kuten ravintolapöydän varaamisesta, vastaan minä. Organisaattorin rooli sopii minulle oikein hyvin, minulla on enemmän aikaa käytettävissä kuin lapsiperheiden äideillä.

Välillä näemme kaikki yhdessä, toisinaan vain parin kolmen naisen kesken. Hiljattain olimme kaikki yhdessä sunnuntaibrunssilla, pian lähdemme parin naisen kanssa päiväristeilylle Tallinnaan. Suunnitelmissa on myös blinien syönti ravintola Saslikissa Helsingissä. Milloin mitenkin, sääntöjä tai kiveen hakattuja perinteitä meillä ei ole.

"Ystäväni olivat läsnä juuri silloin kuin heitä eniten tarvitsin."

Ystävyytemme arvon ja syvyyden huomasin erityisesti, kun mieheni pari vuotta sitten sairastui äkillisesti. Arki mullistui, pelko ja huoli tulivat aivan puun takaa.

Soitin ystävilleni heti, ja he olivat alusta asti tukenani. Jo se auttoi, kun joku heistä soitti kyselläkseen, miten jaksamme ja kuinka minua voisi auttaa. He olivat läsnä juuri silloin kuin heitä eniten tarvitsin. En unohda sitä ikinä.

Ystävyys ei kuitenkaan saa olla pelkkää hädän jakamista. Iloisempina aikoina höpsöttelemme, lähdemme vaikka yhdessä juomaan pari lasia skumppaa. Jo tieto edessä olevasta ystävien tapaamisesta tuo huulilleni hymyn."

Sisältö jatkuu mainoksen alla