Mikään ei kaduta niin kuin tekemättä jättäminen. Erityisesti se pätee näissä elämänvalinnoissa.

1. Roolin vetäminen.

Teeskenteletkö jatkuvasti olevasi jotain muuta kuin olet tehdäksesi vaikutuksen? Älä. Jos keskityt liian pitkään siihen, mitä muut sinusta ajattelevat, hukkaat aidoimman osan itseäsi. Älä pelkää muiden tuomiota - sydämessäsi tiedät, kuka olet ja mikä on sinulle hyväksi. Ei tarvitse olla täydellinen tehdäkseen vaikutuksen toisiin ihmisiin. Anna muiden vaikuttua siitä, miten upeasti tulet toimeen oman epätäydellisyytesi kanssa.

2. Unelmista luopuminen.
Annatko jonkun muun sanella, mikä elämässäsi on olennaista? Ovatko tavoitteesi omiasi vai ulkopuolelta annettuja? Elämän suurin haaste on oivaltaa, kuka oikeastaan on. Toiseksi isoin on olla onnellinen itsensä kanssa. Mieti siis, mitä sinä todella haluat. Joudutko joskus väittelyihin tai riitoihin muiden kanssa? Hyvä! Se tarkoittaa, että osaat pitää puolesi ja kulkea omaa polkuasi. Muut eivät ehkä aina ymmärrä valintojasi, mutta jos huomaat uppoutuvasi johonkin niin innokkaasti, että ajantajusi katoaa, tiedät tekeväsi ominta juttuasi.

3. Kielteiseen seuraan juuttuminen.
Varo marisijoiden ja valittajien seuraa. Ikävät ihmiset eivät voi vaikuttaa sinuun, ellet anna heille mahdollisuutta siihen. Muista, että negatiiviseen seuraan tyytyminen on valinta, ei velvollisuus. Vapauta itsesi ikävistä ihmisistä, ja pian löydät myötätuntoa, anteliaisuutta ja lämpöä vihan, ahneuden ja ahdistuksen sijaan.

4. Itsekäs käyttäytyminen.
Elämä, joka on täynnä hyviä tekoja ja valoisaa ajattelua on paras muistomerkki, jonka itsestään voi jättää. Ihmiset, joita inspiroit ja joita rakastat, tulevat muistamaan sinut aina. Jätä siis jälkesi toisten sydämiin. Se, mitä teet omaksi eduksesi, kuolee mukanasi. Se, mitä teet muiden hyväksi, säilyy.

5. Menneeseen jumiutuminen.
On luovuttava vanhasta, jotta voi tehdä tilaa uudelle. Mennyt on mennyttä, eikä koskaan palaa. Jos tiedostat tämän ja osaat suhtautua siihen oikein, rakennat itsellesi valoisaa tulevaisuutta.

6. Liian helpolla luovuttaminen.
Älä luovuta, vaikka asiat eivät heti sujuisi sinun piirustustesi mukaan. Ota opiksesi vastoinkäymisistä ja katso eteenpäin. Se, jolla on kärsivällisyyttä edetä vaikeissa asioissa pieni askel kerrallaan, voittaa lopulta.

7. Liiallinen päsmäröinti.
Elämää pitää elää, ei hallita. Joskus kannattaa ottaa rennosti ja antaa elämän tapahtua ilman jatkuvaa huolehtimista ja stressaamista. Hellitä vähän. Aina ei tarvitse tarkalleen tietää, minne polku vie. Tärkeintä on uskaltaa kulkea sitä rohkeasti.

8. Tyytyminen vähempään.
Uskalla tavoitella sitä, minkä ansaitset. Näe mahdollisuutesi avoimin silmin. Kurota rohkeasti korkealle.

9. Ikuinen sitkuttelu.
Luulemme aina, että meillä on enemmän aikaa kuin lopulta on. Tulee päivä, jolloin havahtuu ja huomaa, ettei asioihin, joista on aina haalveillut, ole enää mahdollisuutta. Siinä vaiheessa olet joko saavuttanut tavoitteesi tai sinulla on lista tekosyitä, miksi et ole saanut niitä aikaiseksi.

10. Laiskottelu ja vatulointi.
Maailma ei ole velkaa sinulle, sinä olet velkaa maailmalle. Tartu siis toimeen. Ota vastuu omasta elämästäsi, tartu sen ohjaksiin. Älä odottele jonkun tekevän jotakin jonakin päivänä. Se joku päivä on nyt. Se joku olet sinä.

 

Lähde: marcandangel.com
    

 

 

Älypuhelin on pahimmillaan parisuhteen kolmas pyörä. Jos toinen katoaa virtuaalimaailmaan silloinkin, kun pitäisi olla läsnä, hän on uskoton, sanoo Miikka Lundgren. 

Puolisolla on puhelin kädessä ruokapöydässä. Hän istuu koneella koko illan, joka ilta. Juttelusta ei tule mitään, kun silmät tapittavat ruutua. Hän ei näe eikä kuule minua.

Suunnilleen näin asiakas kertoo psykoterapeutti Miikka Lundgrenille. Tämä on kuullut samankaltaisen tarinan monta kertaa.

”Oman kokemukseni mukaan uskottomuus on yleisin syy hakeutua paripsykoterapiaan, mutta uskottomia ei olla vain ihmissuhteiden kautta.”

Uskottomuutta on se, että unohtaa toisen olemassaolon. Ettei enää välitä. Että antaa lähes kaiken aikansa ja kiinnostuksensa kolmannelle osapuolelle.

Pelkästään työlle.

Ainoastaan harrastamiselle.

Tai sosiaaliselle medialle.

Mobiililaitteelle saa olla mustasukkainen

Liittyipä uskottomuus mihin tahansa, se loukkaa ja satuttaa. Tietysti.

Harvemmin uskottomuudesta puhuttaessa käytetään sanaa ”häpeä”. Häpeä on kuitenkin Miikka Lundgrenin mukaan olennainen osa uskottomuuden kokemusta.

”Pari jakaa yhteisen häpeän, kumpikin omalta kantiltaan. He ovat kohdanneet asian, jonka eivät voineet kuvitella tapahtuvan, kun alttarilla vannottiin ikuista rakkautta.”

Silloin uskottiin, että yhteistä puhuttavaa ja tekemistä riittää loputtomiin. Ettei kumpikaan vetäydy virtuaalimaailmaan. Miksi vetäytyisi, kun on mahdollisuus olla yhdessä.

Voiko arki tarjota puolisolle enää mitään yhtä mielenkiintoista kuin loputon virtuaalimaailma?

Sitten yhtäkkiä huomaakin olevansa tilanteessa, jossa on mustasukkainen mobiililaitteelle!

”Ulkopuolisuuden ja kolmantena pyöränä olemisen tunteet voivat olla musertavia.”

Esimerkiksi tällaisia:

Kuulen, kun puolison Facebook piippaa ilmoittaessaan uusista viesteistä. Täytän tiskikonetta. Alkaa itkettää, vaikka tyhmäähän se on. Ei tämä arkinen elämä – ja arkinen minä! – voi tarjota puolisolle enää mitään yhtä mielenkiintoista kuin loputon virtuaalimaailma.

Päivitänkö Facea vai kysynkö, mitä kuuluu?

Kaikki roikkuvat päivittäin somessa, ainakin melkein.

”Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa. Roikkumisesta tulee uhka parisuhteelle vasta, kun toinen katoaa virtuaalimaailmaan silloinkin, kun pitäisi olla läsnä ja älylaitteesta tulee suhteen kolmas pyörä”, Miikka Lundgren sanoo.

Lundgrenin mukaan someen saatetaan paeta ahdistusta.

”Uskottomuus, tavasta riippumatta, johtuu siitä, että parisuhteesta nousevaa ahdistuneisuutta ei pystytä jakamaan kumppanin kanssa, vaan se puretaan kolmanteen.”

Jos pitäisi puhua jostakin tärkeästä (vaikkapa suhteen tilasta!), on houkuttelevampaa klikata auki vielä yksi verkkosivu.

Joskus on helpompi keksiä Facebookiin nokkela päivitys kuin kysyä, mitä toiselle ihan oikeasti kuuluu – ja kuunnella vastausta, joka ei välttämättä ole mieluinen.

Loukkaantuminen täytyy sanoa ääneen

Tunnen olevani tylsä, kun ei seura kelpaa. Mutta vielä enemmän tunnen olevani turhan valittaja ja vainoharhainen. Sehän on vain älypuhelin!

Itsensä saa tuntea loukatuksi, jos kumppanin huomio on jatkuvasti toisaalla, Miikka Lundgren sanoo.

Uskottomuudella voidaan ravistella rakkautta toiselta.

Mutta tunne pitää myös sanoa ääneen.

”Uskottomuudella voi yrittää myös ravistella rakkautta toiselta, joskus tietämättään, vaikka se ei hyvä keino olekaan.”

”Pettäjälle on tärkeää tietää, miten petetty reagoi asiaan.”

Entä, jos kysyisikin siltä vähän kumarassa ruudun ääressä istuvalta ihmiseltä, että jutellaanko. Ihan varovasti.

Asiat ehkä muuttuvat. Ehkä eivät.

Hokkuspokkustemppuja ei ole

Tässä vaiheessa artikkelia pitäisi kenties luvata jotakin rohkaisevaa, tai kirjoittaa vinkkilista siitä, miten suhteen saa taas saman tien toimimaan.

Toinen ei voi tietää, kuinka loukkaa, jos toinen ei kerro.

Sellainen olisi kuitenkin huijausta. Lundgren sanoo vain yhden lyhyen ja hyvän ohjeen:

”Puhuminen kannattaa aina. Se ei ole helppoa, mutta keskustelun taitoa voi myös opetella.”

Toinen ei voi tietää, kuinka loukkaa, jos toinen ei kerro.

 Asiantuntijana psykoterapeutti (Valvira) ja perheterapeutti (VET) Miikka Lundgren

Moni odottaa, että kumppanin pitäisi olla kaikkea, mitä ihminen elämältään tarvitsee: puoliso, paras ystävä, kotiapulainen, elämän tarkoitus. Kumppani ei kuitenkaan voi olla vastuussa toisen onnellisuudesta. Rakastaa hän voi.

Tee minut onnelliseksi. Ole paras ystäväni, syvällisin keskustelukumppanini, rakastajani, kodinhoitajani, turvani, puuttuva palaseni, elämäni tarkoitus.

Kuulostaako kohtuuttomalta toivomuslistalta?

Juuri noin suuria moni puolisoltaan kuitenkin odottaa – usein huomaamattaan.

Puoliso voi olla vain puolisosi. Hänen ei tarvitse olla myös paras ystäväsi sekä kaikkien harrastustesi ja intohimojesi jakaja.

"Kumppanilta ei kannattaisi vaatia ihan kaikkea, vaan parisuhdetta kannattaa hiukan säästellä ja suojella omilta tarpeilta ja vaatimuksilta", sanoo pariterapeutti Marjo Ehn.

"Puoliso voi olla vain puolisosi. Hänen ei tarvitse olla myös paras ystäväsi sekä kaikkien harrastustesi ja intohimojesi jakaja."

Vaaditko kuin lapsi?

Ihminen, joka vaatii kumppaniltaan kohtuuttomia, ei ole itsenäistynyt parisuhteessaan. Hän takertuu, janoaa huomiota ja kuvittelee, että puolison on täytettävä kaikki hänen tarpeensa.

Kuulostaa lapsen käytökseltä. Sitä se onkin.  

"On hyvin yleistä, että ihminen taantuu parisuhteessaan lapsen tasolle ja etsii puolisostaan hyvää vanhempaa, sitä turvallista äitiä tai isää, jota ei koskaan saanut", Marjo Ehn sanoo.

"Epäitsenäinen ihminen kuvittelee, että hänen onnellisuutensa on puolison vastuulla, vaikka eihän se niin ole: puolison tehtävä on vain rakastaa. Onnellisuudestaan vastaa jokainen itse."

Aikuisellakin on lupa vaatia huomiota ja hellyyttä, heittäytyä välillä pieneksi ja heikoksikin.

Aikuisellakin on lupa vaatia huomiota ja hellyyttä, heittäytyä välillä pieneksi ja heikoksikin. Ero on siinä, että lapsi on vaatimuksissaan rajaton.

Lapsi uskoo, että vanhemmat ovat olemassa vain ratkoakseen hänen ongelmiaan ja täyttääkseen hänen tarpeitaan, kuten alkuvuosina ovatkin. Kohtuuttomuus on lapsen oikeus ja tapa pysyä hengissä, mutta parisuhteessa se ei enää toimi.

Jos toinen vain muuttuisi, niin...

Mistä sitten voi tunnistaa, että käyttäytyy suhteessa kuin uhmaikäinen? Esimerkiksi puhetavasta. Jos aloitat lauseesi aina sanoilla 'sä et ikinä' tai 'miksi sä aina', se on yleensä merkki taantumisesta.

"Jos olet jatkuvasti tyytymätön puolisoosi ja vain kitiset ja jankutat, on syytä havahtua", Ehn sanoo.

Vastuun omasta onnellisuudestaan voi vierittää kumppanin harteille ajattelemalla vaikkapa näin: Jos tuo toinen vähän muuttuisi, olisi tuollainen eikä tällainen, silloin minäkin ehkä voisin olla onnellinen.

Vain itsenäisellä ihmisellä on myötätuntoa ja voimia auttaa myös muita.

Jos suhteesta tuntuu aina puuttuvan jotain, pysähdy miettimään. Vaaditko puolisoltasi jotain, mitä kenenkään on mahdoton antaa? Pysyvää mielenrauhaa, ongelmatonta elämää, ihmepelastusta?

"Parhaiten suhde toimii silloin, kun siinä on kaksi itsenäistä ihmistä, jotka ovat innostuneita toisistaan ja haluavat olla toistensa tukena", Marjo Ehn sanoo.

"Rakkaus vaatii tervettä itsekkyyttä. Se tarkoittaa sitä, että kannattelet itseäsi myös parisuhteessa, pidät huolta tarpeistasi etkä pidä puolisoasi itsesi jatkeena. Vain itsenäisellä ihmisellä on myötätuntoa ja voimia auttaa myös muita."

Hanki myös ihan oma elämä

Jos haaveilet onnellisemmasta parisuhteesta, yritä innostua ensin itsestäsi.

Kaksi ihmistä ei riitä toistensa elämänsisällöksi.

"On varmaa, että kaksi ihmistä ei riitä koskaan toisilleen koko elämänsisällöksi. Eikä tarvitsekaan riittää", Marjo Ehn sanoo.

"Parisuhde on aivan liian hauras yksikkö kestämään yksin. Jotta suhde pysyisi elossa ja intohimoisena, molempien on kehitettävä itselleen myös oma, kiinnostava elämä."

Oma kiinnostava elämä tarkoittaa arkisia asioita: ystäviä, harrastuksia, mielekästä työtä.

Marjo Ehn on huomannut, että moni pari eroaa juuri siinä vaiheessa, kun olisi aika itsenäistyä.

"Se on surullista ja usein turhaa, sillä erillistymisvaiheen yli voi päästä myös yhdessä. Toisaalta jos suhteeseen liittyy esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa eikä kumppani ole valmis hakemaan apua, on erottava. Eroaminen voi olla vaivalloista ja tuskallista, mutta se vaiva on silloin vain nähtävä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 15/2017.

  1. Keskity itseesi. Muista, että itsensä kehittäminen ei ole itsekästä vaan hyvinvointisi ja parisuhteesi kannalta välttämätöntä.
  2. Kuuntele puhetapaasi. Jos moitit kumppaniasi jatkuvasti, mieti, kumpi teistä on vastuussa onnestasi: hän vai sinä?
  3. Anna tilaa. Pidä kiinni ystävistäsi ja harrastuksistasi. Kannusta kumppaniasikin pitämään. Parisuhteenne tarvitsee sitä. 
  4. Hyväksy epätäydellisyys. Kukaan ihminen, rakaskaan, ei voi tehdä sinua täydellisen ikionnelliseksi. Ei tarvitsekaan.
  5. Nauti. Kumppanisi ei olisi pakko olla rinnallasi, mutta siinä hän vain on. Iloitse suhteestasi, vaali ja juhli sitä!
Malla

Puoliso ei ole vastuussa kaikista tarpeistasi – hänen tehtävänsä on vain rakastaa

Oman kokemuksen mukaa "sä et koskaan..." alkavat moitteet johtuu siitä, että toinen parisuhteessa ei koskaan oma-aloitteisesti tee mitään kodin siisteyden eteen vaan aina pitää pyytää. Eli voisiko olettaa, että molemmat siinä parisuhteessa osallistuisivat yhteisen kodin, lasten, lemmikkien, ajoneuvojen ym hoitoon ilman että toinen on se kodin projektipäällikkö ( tahtomattaan ja pakosta) joka koordinoi kaiken. Ja toinen on se vapaamatkustaja, joka tekee mahdollismman vähän. Eli ne pyynnöt ja...
Lue kommentti
Malla

Puoliso ei ole vastuussa kaikista tarpeistasi – hänen tehtävänsä on vain rakastaa

Arja - Kodin Kuvalehti kirjoitti: Malla kirjoitti: Oman kokemuksen mukaa "sä et koskaan..." alkavat moitteet johtuu siitä, että toinen parisuhteessa ei koskaan oma-aloitteisesti tee mitään kodin siisteyden eteen vaan aina pitää pyytää. Eli voisiko olettaa, että molemmat siinä parisuhteessa osallistuisivat yhteisen kodin, lasten, lemmikkien, ajoneuvojen ym hoitoon ilman että toinen on se kodin projektipäällikkö ( tahtomattaan ja pakosta) joka koordinoi kaiken. Ja toinen on se vapaamatkustaja,...
Lue kommentti