Maria myi kaiken ja alkoi toteuttaa unelmiaan: "Enää en kiinny tavaraan"

Maria Kalmi kiipeilee sohvan päällä kohti verhoja ottaakseen ne alas. Verhot ja raha vaihtavat omistajaa. Sitten on tuolin vuoro. 

Kaikki kodin kalusteet ovat myytävänä. Yhden­ päivän aikana Maria näkee lähes kaik­kien vuosien varrella hankkimiensa esineiden ja kalusteiden soljuvan elämästään ulos toisten kainalossa.

Hänen mielensä ei ole yhtään haikea. Hän on innostunut.

"Tuntui, että tukehdun, jos elämä jatkuu ennallaan."

Ennen suurta tyhjennystä Maria pyöritti viisi henkilöä työllistävää kampaamoa ja oli tikahtua stressiin. 22 vuotta kestänyt parisuhdekin voi huonosti: henkinen yhteys tuntui puuttuvan.

Samaan aikaan parikymppinen tytär oli ajautunut vääriin ystäväpiireihin, kuvioissa oli huumeita. Äiti suri, että tytär oli vaarassa syrjäytyä kaikesta.

Helmikuussa 2012 Marian avioliitto päättyi eroon, ja hän muutti pois yhteisestä kodista, omakotitalosta.

Yrityksen pyörittäminen ja työpaineet jatkuivat silti kellon ympäri. Maria tunsi olevansa väärässä paikassa.

"Sain jopa tajuttomuuskoh­tauksia", Maria sanoo.

"Ne olivat viimeinen pisara stressissäni. Minusta tuntui, että tukehdun, jos elämäni jatkuu ennallaan. Jos ralli jatkuisi, minua ei ehkä kohta olisi."

Kuolema pakotti muutokseen

Yksin kaksiossaan Maria mietti mieli myller­täen, mitä elämältään halusi. Taitekohdaksi muodostui tyttären ystävän menehtyminen rauhoittaviin lääkkeisiin. Tämä oli saanut ne sairaalasta haettuaan apua itsetuhoisiin ajatuksiin. 

"Olisin halunnut auttaa tyttäreni ystävää, mutta en osannut toimia oikeaan aikaan. Viimeistään siitä sain kipinän syrjäytyneiden auttamiseen."

Asuttuaan vuoden yksin Maria teki radikaalin päätöksen luopua koko omaisuudestaan.

Hän myi yrityksensä ja järjesti kirpputoripäivän asuntonsa tyhjentämiseksi. Saamillaan rahoilla hän päätti tehdä hyväntekeväisyystyötä, jota hän kutsui unelmatuotannoksi. 

"Tyttäreni sanoivat, että äiti on kaheli."

Välittäminen ei saa olla rahasta kiinni

"Tyttäreni kommentoivat, että äiti on kaheli. He sopeutuivat kuitenkin nopeasti. Nyt näytän heille vahvan naisen roolia."

Rahat ovat riittäneet nyt kaksi vuotta.

Maria on auttanut syrjäytyneitä nuoria ja tehnyt palkatta työtä päihdekuntoutujien parissa. Välittäminen ei Mariasta saa olla rahasta kiinni. 

Käsillä alkaa olla aika, jolloin rahat lopulta hupenevat, mutta luottamus tulevaan vie Ma­riaa eteenpäin. Hän on löytänyt ihmisiä, jotka uskovat Unelmatuotannon tulevaisuuteen: siihen, että hyväntekeväisyystyö syrjäytyneiden nuorten parissa voidaan tuotteistaa.

"Teen henkistä valmennusta ja voimauttavaa valokuvausta, järjestän leirejä ja tapahtumia."

Ulkoportailla istuu­ tyytyväinen nainen. ”Kun kuulin asunnon olevan tarjolla, päätin saman tien, että siitä tulee­ kotini.­ Onneksi vuokraisäntä oli samaa­ mieltä.”

Puutalon yläkerta oli juuri remontoitu, kun Maria löysi kotinsa.

Suuri kaappi on yhdistetty­ kahdesta kalusteesta. Maria maalasi liitutaulumaalilla laatikoiden etuosat ja kirjoitti niihin asiat, jotka ovat hänelle tärkeitä. ”Tekstit muistuttavat, että kaikki, mitä tarvitsen, lähtee sisältäni.”

Pienestä on aloitettava

Nyt Maria Kalmi asuu vanhassa Porvoossa puutalon yläkerrassa, vuokra-asunnossa, jonka hän sattumalta kuuli olevan vapaa. 

"Nähdessäni asunnon vain huokailin. Halusin muuttaa saman tien."

Hänen ruokailuhuoneensa toimii itse ommeltujen mekkojen myyntitilana. Enää ei haittaa, vaikka työ sekoittuu arkeen.­

"Toki toimintamme kaipaa myös rahaa. Haluaisin tehdä unelmatuotannosta suurta, mutta pienestä on aloitettava, vaikka omin käsin tehdyistä unelmamekoista."

"Enää en kiinny tavaraan."

Nyt Maria katsoo elämää rennosti ja avoimesti. Hänen mielestään juuri positiivinen asenne on tuonut hänelle asiat, joita hän rankkoina aikoina­ toivoi.

Viimeksi elämään asteli mies, joka­ vei jalat alta. Nykyisin Maria jakaa kotinsa aviomiehensä, muusikko Mika Kalmin ja Mikan pojan Siriuksen kanssa. Marian molemmat tyttäret ovat jo aikuisia.

”Vaikka rakastan tätä kotia, voisin silti muuttaa vaikka huomenna ja myydä kaikki kalusteet. En kiinny enää esineisiin.” 

Marian lempipaikka kodissa on meditaatiohuone. Sen boheemi tyynykokoelma on karttunut vuosien varrella. Osa on ostettu, osa tehty itse. ”Rakastan värien sekoittamista. Valkoisessa kodissa en voisi asua.”

Marian makuuhuoneessa­ on seesteinen tunnelma. Rekissä­ olevat vaatteet tuovat väriä. Moni vaatteista on Marian­ itse ompelema.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2015.