Blogikirjoittaminen vie helposti mukanaan. Aloita sinäkin uusi harrastus vuonna 2018!
Blogikirjoittaminen vie helposti mukanaan. Aloita sinäkin uusi harrastus vuonna 2018!

Oletko lukenut KK:n nettisivujen lukijablogeja? Nyt pääset tutustumaan neljään vuonna 2017 eniten postanneeseen lukijabloggaajaamme. Nappaa heiltä myös vinkkejä kirjoittamiseen.

Kaikkein eniten eli jopa yli 130 postausta kirjoitti kuluneen vuoden aikana Allina kalliolla -blogia pitävä Anna-Liisa Repo.

Onnea, Anna-Liisa, olet ollut mahtavan ahkera! Millaisessa paikassa ja koska tekstisi syntyvät?

”Ruokailutilamme on olohuoneen pääty, ja pöydän nurkkapaikan on vallannut läppärini. Toisinaan nappaan koneen syliin ja kirjoitan sohvalla tai tv-tuolissa. Kesäkaudella kone seuraa Hämeeseen kesäasunnolle.”

"Kirjoitan silloin, kun korvien välissä kohisee. Joskus teksti muotoutuu päässä lähes valmiiksi sängyssä pyöriessä, kun uni ei tule. Kotona työskennellessä työpäivä on silppua, samoin aika muulle tekemiselle. Joskus teksti syntyy aamupäivällä, toisinaan illalla.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Joskus postauksen parissa voi vierähtää reilut pari tuntia", lukijabloggaaja Allina kalliolla kertoo.
"Joskus postauksen parissa voi vierähtää reilut pari tuntia", lukijabloggaaja Allina kalliolla kertoo.

Kauanko yleensä teet yhtä postausta?

”Joskus postaus on kuvineen päivineen valmis vartissa. Joku toinen teksti vaatii muokkailua ja ajatuksia, faktan tarkistuksia. Lisäksi postaukseen liitettävät kuvat vaativat aikansa. Niitä voi joutua haeskelemaan pitkään. Minulla on paljon kuvia koneen muistissa, tikuilla ja albumeissa. Joskus pitää ottaa kuva varta vasten.

Yleensä kirjoitan tekstin ensin Wordiin ja siirrän sitten blogiini. Pientä viilailua – ja siinähän se taas on. Joku päiväkirjanomainen lyhyt purkaus tulee suoraan blogiin.

Kirjoitan tekstejä talteenkin. Sitten ajastuksella voin rykäistä useamman jupinan kerralla odottamaan julkaisua.”

Kerro, mikä saa sinut kirjoittamaan. Kirjoittamisen paloko?

”En tiedä palosta, mutta kirjoittamisen helppous – silloin, kun se on helppoa. Ei aina! Kirjoittaminen on omin ilmaisutapani.

Yhden kipinän antoivat rakkaat rakit. Kirsikkapuun Kuningatar oli ihan omaa luokkaansa ja Maisakin ”puhui” heti meille tullessaan. Kahden erilaisen koiran vuoropuhelua oli herkullista seurata ja sanoittaa."

"Sanoitan tuntoja muiden samaa kokeneiden puolesta."

"Työttömyys ja työelämä ovat sitten oma juttunsa. Sanoitan niitä tuntoja muiden samaa kokeneiden puolesta. Vähän maailmanparantajan vikaakin on, pitää räksyttää epäkohdista. Muuten havainnoin ympäristöä ja tartun lukemaani, kuulemaani ja näkemääni.”

Millaista palautetta olet saanut ja miltä se tuntuu?

”Kaikki palaute on ihanaa. Blogiyhteisössä on joitakin kommentoijia. Ystävät kertovat mielipiteensä yleensä whatsappeina, ja perhekin kommentoi toisinaan. Toivoisin kyllä enemmän vuoropuhelua. Itse pyrin kommentoimaan lukemiani juttuja, ainakin joskus.”

Oliko blogin perustaminen helppoa vai vaikeaa? Mitä tunnet bloggauksesta saaneesi?

”Olin entisessä elämässä jo jonkin verran bloggaillut työpaikan sisäisellä alustalla. Kun KK antoi alustan, kaikki olikin selvää. Ja helppoa. Ystävät ja perheen nuoriso kannustivat."

"Täydellisyyden tavoittelu on vähentynyt."

"Kirjoittaessa täydellisyyden tavoittelu on vähentynyt: kirjoitusvirheet eivät enää ole kauhistus.

Faktan ja rutinan aiheista kirjoittaminen helpottaa, jos jokin oikein ärsyttää. Kirjoittaminen on nykyään harrastukseni. Tärkeä sellainen.”

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää muille, jotka haaveilevat omasta blogista?

”Kirjoita kirjoittamisen ilosta! Lukijoita tulee, jos on tullakseen.”

Lue tästä Allina kalliolla -blogia!

"Arvostan kovasti, jos vaikka joku täydentää lisätietoa blogini aiheeseen tai jakaa oman kokemuksensa", sanoo Hollannissa asuva Liisa Rauhakoski.
"Arvostan kovasti, jos vaikka joku täydentää lisätietoa blogini aiheeseen tai jakaa oman kokemuksensa", sanoo Hollannissa asuva Liisa Rauhakoski.

TOISEKSI AHKERIN KK:n lukijabloggaajista tämän vuoden aikana oli Hollannissa asuva Hollanninhippiäinen-blogia pitävä Liisa Rauhakoski.

Hei Liisa, missä sinä kirjoitat blogipostauksiasi?

”Kahdessa paikassa olohuoneessa. Maalintahraisen ”askartelu- ja kirjoituspöydän” äärestä näen samalla seeprapeippojemme touhut ja ikkunasta pihalle. Sohvannurkassa läppäri sylissä taas on hyggeilypaikka, johon on helppo jumittua. Kunhan mies siinä toisessa sohvannurkassa ei keskeytä kovin usein.”

Mihin aikaan päivästä kirjoitat ja kauanko yhtä postausta?

”Yleensä ihan väärään aikaan. Olen yökukkuja ja tuottelias iltamyöhään, kun pitäisi jo mennä nukkumaan aamuherätyksen realiteetit tietäen. Vapaapäivinä voin kirjoittaa heti aamupäivästä.

Kokoilen aihelmia ja parantelen tekstejä vähitellen useassa sessiossa. Ja sitten on vielä valokuvien valikointi. Kyllä siihen pari tuntia helposti kuluu.”

Kerro, mikä saa sinut kirjoittamaan ja millaista palautetta olet saanut!

”Kirjoittaminen on niin hauskaa ja minulle luontaista, että ajaudun kuitenkin raportoimaan itselleni päiväkirjaan kaiken, mitä ajattelen. On antoisaa muokata materiaalista blogiartikkeleita, joissa on joko jotain järkeä ja informaatiota tai viihdykettä ja huumoria.

"Kaikki kommentointi on rikkaus."

Olen saanut lämmittävää palautetta lukijoilta, jotka pitävät kirjoitustyylistäni, joko rempseydestä tai tunnelmallisesta kuvailusta, ja värikkäistä kuvistani. Kaikki kommentointi on rikkaus."

Mitä tunnet oppineesi ja saaneesi bloggaajana?

”Siinä oppii suhtautumaan tyynesti julkisuuden ajatukseen ja miettimään yleisön kannalta, mikä voisi olla mielenkiintoista.

Blogi myös aukaisi minulle mahdollisuuden saada tekstejä muidenkin luettavaksi. Se on venttiili, joka estää sitä turhautumista, että kirjoittaa vain itselleen satoja sivuja tekstiä vuodessa. Lisäksi olen tutustunut muihin ulkomailla asuviin suomalaisbloggaajiin.”

Oliko blogin perustaminen helppoa vai vaikeaa?

”Teknisesti KK:n blogialusta on helppo. Henkisesti minulla oli kynnys kypsyä päätökseen. Mietin, mikä tietty aihe tai rajaus minulla muka on. Mutta sitten näin, että muutkin kirjoittavat blogeja vaikka koko elämästä. Minulla ulkosuomalaisaspekti värittää näkökulman.”

"Kirjoittamalla oppii aina jotain."

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää omasta blogista haaveileville?

”Kirjoittamalla oppii aina jotain ja varsinkin julkisuuteen kirjoittamalla. Siitä vaan! Alussa voi jännittää, mutta sitten on tyytyväinen, kun on saanut bloggaamisesta uuden aspektin elämäänsä.”

Lue tästä Hollanninhippiäinen-blogia!

"Meillä kotona kuuluu aika usein kysymys: ”Eikö me voida koskaan syödä mitään ilman, että siitä otetaan kuva”. No, ei voida. Heh!”, nauraa Mari Pöysti.
"Meillä kotona kuuluu aika usein kysymys: ”Eikö me voida koskaan syödä mitään ilman, että siitä otetaan kuva”. No, ei voida. Heh!”, nauraa Mari Pöysti.

KOLMANNEKSI AHKERIN kirjoittaja blogiyhteisössä oli Chocolate and sparkles -blogin pitäjä Mari Pöysti.

Millainen on sinun kirjoitussoppesi, Mari?

”Blogipostaukset syntyvät lähinnä pienen keittiöni ikkunan ääressä tai läppäri sylissä sängyllä. Joskus ne syntyvät puhelimen ruudulla jonain odotteluhetkenä, mutta niitä pitää kyllä yleensä siivoilla sitten jälkikäteen. Kun ei näe koko tekstiä samalla kun kirjoittaa, tulee kirjoitettua hassuja, irrallisia lauseita.”  

Mihin aikaan päivästä kirjoitat?

”Tarvitsen pienen oman ajan hetken työpäivän jälkeen, ja monesti blogipostauksen kirjoittaminen osuu siihen hetkeen. Kutsun tätä hetkeä juhlallisesti töidenjälkeiskoomaksi, ja sen merkitys on tullut selväksi lähipiirille. Kirjoitan niitä työpäivän pituudesta riippuen siinä neljän ja kuuden välillä iltapäivisin.

"Ajastustoiminto on näppärä."

Joskus kirjoitan viikonloppuna ja ajastan samalla seuraavan viikon postaukset. Ajastustoiminto on näppärä, ja esimerkiksi tekemässäni arkiruokaideoiden postaussarjassa tekstit ilmestyivät verkkoon aina puoliltapäivin. Tällä tavalla ne olivat käytettävissä sillä hetkellä, kun puoli Suomea alkaa suunnata iltapäivällä kauppaan.”  

Kauanko yhden postauksen tekemiseen menee?

”Yksittäisen postauksen kirjoittamiseen ei mene montaa minuuttia, mutta tätä edeltävät yleensä puhelimen muistilappuohjelmaan kerätyt muistiinpanot, ideat ja ajatuksen alkeet. Lisäksi ruokabloggauksessa on sekin juttu, että reseptit pitää ensin testata, joten kokonaisaika voi olla monta tuntia. Kokoon kirjaaminen kestää viisi minuuttia.

Lisäksi hommaa pitää näin talvisaikaan hieman suunnitella: keittiöni valaistusolosuhteet ovat hämärät, ja parhaita kuvia syntyy tähän vuodenaikaan ja puhelimen kameraa käyttäessä vain päiväsaikaan. Saattaa siis olla, että esimerkiksi lauantaiaamuna postattu teksti on kirjoitettu ja kuvattu viikkoa aiemmin."

"Kirjoittaminen antaa minulle henkireiän."

Mikä saa sinut kirjoittamaan?

”En ole ollenkaan luova, joten kirjoittaminen antaa sen henkireiän, jonka monet muut saavat esimerkiksi käsitöistä, maalausharrastuksesta tai vaikkapa sisustuksesta. Sanat ovat olleet ystäviäni ihan pienestä asti.”

Millaista palautetta ja keneltä olet saanut? Miltä se tuntuu?

”On aina yhtä jännää, kun joku tuntematon sanoo, että on lukenut blogiani. Tai jos joku työkaveri on löytänyt reseptin netistä ja tajunnut, että se on minun kirjoittamani. Ihanaa ja hämmentävää oli kerran kuulla sanat: ”Ai se on sun blogi, mä luen sitä aina!”

On kivaa ajatella, että joku lukee juttujani, siis muutkin kuin äiti. Sisko tosin sanoo, että pelkät ruokajutut on tylsiä, pitäisi kuulemma kirjoittaa enemmän henkilökohtaisia paljastuksia.”

Tunnetko oppineesi jotain bloggauksesta? Mitä olet siitä saanut?

”Olen oppinut hirveästi! Kodin Kuvalehden pohja on riittävän simppeli käyttää, joten ajatusaikaa vapautuu stilisoinnille ja muulle. Tosin nyt painin sen ongelman edessä, että laadukkaammat kuvat vaatisivat laadukkaamman kuvauskaluston.

"Joskus tekisi mieli kirjoittaa, että lopputulos oli kamala palanut möykky."

Henkisesti saan tästä virkamiestyön vastapainoa ja hyvää mieltä. Jo alussa päätin, että tässä blogissa käsitellään vain positiivisia asioita. Ruoan lisäksi yritän siis pitää yllä positiivisuutta ja tsemppihenkeä ja kirjoittaa asioista myönteisesti. Joskus kyllä tekisi mieli kirjoittaa jonkun reseptin ensimmäisistä versioista, että aineet maksoivat xx euroa, aikaa meni xx tuntia, ja lopputulos oli kamala palanut möykky.”

Oliko blogin perustaminen helppoa vai vaikeaa?

”Blogin perustaminen oli teknisesti äärimmäisen helppoa, ja kirjoitustyyli kehittyy kirjoittamisen myötä. Samoin aihepiiri. Aluksi kirjoitin kaikesta, mutta sittemmin päätin keskittyä ruokaan.”

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää muille, jotka voivat haaveilla omasta blogista?

”Maailmassa ei ole aihetta, josta ei voisi blogata. Aina löytyy joku, joka harrastaa samoja asioita tai elää samanlaisessa elämäntilanteessa.

Oma tyyli on paras tyyli, näin sanoo aina zumbaohjaajanikin, kun innostun. Blogi ja sen tyyli kehittyy postausten myötä. Ei kannata huolestua, jos tuntuu, ettei heti osaa tai keksi. Pian alkaa huomata, että seuraa maailmaa ja päivittäisiä tapahtumia blogimielellä.”

Lue tästä Chocolate and sparkles -blogia!

"Aina voi ottaa parempia kuvia ja kehittyä kirjoittajana", sanoo Elämää Siskolassa -blogia pitävä Hilla Kauhanen.
"Aina voi ottaa parempia kuvia ja kehittyä kirjoittajana", sanoo Elämää Siskolassa -blogia pitävä Hilla Kauhanen.

NELJÄNNEKSI TUOTTELIAIN kirjoittaja KK:n blogiyhteisössä oli vuonna 2017 Elämää Siskolassa -blogia pitävä Hilla Kauhanen.

Missä ja milloin postauksesi syntyvät, Hilla?

”Kirjoitan blogia milloin missäkin, pääsääntöisesti kuitenkin kotisohvalla. Suurimman osan blogipostauksista olen tehnyt älypuhelimella, joka kulkee jatkuvasti mukana. Tällöin on helppo alkaa kirjoittamaan, jos inspiraatio iskee. Yleensä olen virkeimmilläni aamupäivästä, joten aika usein kirjoitan blogia vapaapäivänä aamupäivällä.”

Miten pitkään käytät aikaa yhteen postaukseen?

”Postauksen kirjoittaminen itsessään ei vie kauan aikaa. Enemmän aikaa menee suunnitteluun, valmisteluun ja kuvien ottamiseen."

"Kerran kirjoitin postauksen parkkipaikalla muutamassa minuutissa."

Yleensä olen mielessäni jo jäsennellyt, millaisen postauksen haluan kirjoittaa, ja kun alan kirjoittaa, teksti valmistuu nopeasti. Nopeiten kirjoitettu taitaa olla tehty kerran työmatkalla: kirjoitin postauksen parkkipaikalla muutamassa minuutissa ennen töiden alkua.” 

Mitkä asiat inspiroivat sinua kirjoittamaan?

”Kirjoitan itselleni tärkeistä aiheista. Etenkin ruoka- ja leivonta-aiheiset asiat inspiroivat kirjoittamaan.”

Millaista palautetta olet saanut?

”Ajattelen, että kirjoitan ennen kaikkea itselleni ja itseäni varten, ja jos joku haluaa tekstejäni lukea, se on vain plussaa. On ihanaa, jos joku kommentoi, että onpas sinulla ihana blogi!

Tutut ovat myös yllättyneet, kun ovat kuulleet minun pitävän blogia. Joku sanoi, että ”en tiennyt, että osaat kirjoittaa, onpas kivoja tekstejä”. Kerran eräs mies sanoi herkistyneensä kyyneliin luettuaan yhden blogikirjoitukseni. Tuntui uskomattomalta, että tekstillä voi niin koskettaa.”

Mitä tunnet bloggauksesta oppineesi ja saaneesi?

”Blogin kirjoittamisesta on tullut yksi suosikkijutuistani. Oikein odotan, koska pääsen taas kirjoittamaan uuden postauksen. Antoisaa blogin pitämisessä on myös se, että voi kehittyä kerta kerralla.”

Tuntuiko blogin perustaminen helpolta vai vaikealta?

”Aloitus oli minulle vaikeinta - ei niinkään teknisesti, sillä KK:n blogialusta on tosi kätevä käyttää ja sen oppii nopeasti, mutta uskallus ja päätös siitä, että alkaa kirjoittamaan.”

Entä mitä sanoisit nyt vauhtiin päästyäsi muille, joilla ei vielä ole omaa blogia?

”Rohkeasti vaan ensimmäinen postaus ulos! Tähän saattaa jopa jäädä koukkuun.”

Lue tästä Elämää Siskolassa -blogia!

Perusta sinäkin blogi Kodin Kuvalehden nettisivuille! Tästä löydät ohjeet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla