Eija Vilpas
Näyttelijä Eija Vilpas, 60, asuu vanhassa omakotitalossa Espoossa. Hän on näytellyt Helsingin kaupunginteatterissa 30 vuoden ajan. Tällä hetkellä hänet nähdään Hansu ja Pirre -esityksessä Riitta Havukaisen kanssa sekä Yötön yö -komediassa. Pirressä Eija ihailee suoruutta.

OLIPA PÄIVÄ. Näyttelijä Eija Vilpas aloitti päivän tapaamalla rakkaan ystävän, vei koirat metsään ja vietti vapaailtansa haravoiden.

Huomenta, Eija, ja sitten Huomenta Suomi! Heräsin kuuden maissa ehtiäkseni suoraan tv-lähetykseen.

Kahvin, kananmunan ja juustoruisleivän jälkeen menin Pasilaan studiolle. Siellä tapasin ystäväni Riitta Havukaisen. Oli ihana aloittaa päivä hänen seurassaan. Olemme olleet ystäviä vuosikymmeniä. Olemme toisillemme paljon enemmän kuin vain Fakta homma -roolihahmomme Hansu ja Pirre.

Meikkaajien ansiosta minun ei tarvinnut nolostella aamuista lookiani. Silti on kiva, ettei joka aamu tarvitse olla tukka tällingissä ja kuvauskunnossa.

Lähetys meni oikein mukavasti. En enää jännitä kuten uran alkuvuosina.

Studilta kiirehdin kotiin päästämään koirat pissalle. Pihani Espoossa on kuin pieni koirapuisto, jossa labradorinnoutajallani Limellä ja löytökoirallani Lunalla on tilaa temmeltää.


"Lime ja Luna ilahduttavat minua joka päivä."
"Lime ja Luna ilahduttavat minua joka päivä."

Sain nauraa räkättää, kun kannoin poikani Valdemarin ja näyttelijä Tiia Lousteen kanssa kirjaston kasveja lisärekvisiitaksi esitykseemme. Esitimme käsikirjoittamani Yötön yö -komedian Nurmijärven pääkirjastossa. Aikamoiset kapsäkit tavaraa meillä oli omastakin takaa: kaikkea saunavihdoista ämpäreihin.

Valdemar esittää näytelmässä poikaani. On hauskaa tehdä töitä lapsen kanssa. Tupa oli täynnä, ja esitys onnistui hyvin.

"Tiia Louste ja minä. Ystävän kanssa työ on vieläkin mukavampaa."
"Tiia Louste ja minä. Ystävän kanssa työ on vieläkin mukavampaa."

Metsäretki oli päivän paras hetki

Päivän paras hetki koitti, kun kauppareissun jälkeen pääsin koirieni kanssa metsään. Metsästä tulee minulle koko ajan tärkeämpi paikka. Siellä kulkeminen on juhlaa sekä keholle että mielelle.

Tarkoitukseni on ulkoilla joka päivä, mutta joskus se jää yritykseksi. Harjoitukset ja esitykset sisätiloissa sekä työmatkat autossa saavat kaipaamaan raitista ilmaa.

Tänään sain nauttia ulkoilusta täysin rinnoin, sillä minulla oli vapaailta. Vietin sen haravoiden pihalla.

"60-vuotispäivieni kukkasato ilahduttaa ulkona."
"60-vuotispäivieni kukkasato ilahduttaa ulkona."

Sykähdyttävä viesti kaimalta

Sain ihanan viestin kaimaltani Eija Ahvolta. Hän on Unicefin hyvän tahdon lähettiläs kuten minäkin. Eija oli ollut Unicefin keikalla Iisalmessa, missä oli kuulemma ollut hyvä meininki. Eija toivoi meidän voivan vierailla siellä ensi vuonna yhdessä.

”Yhdessä olemme enemmän, ja kaikilla teoilla on merkitystä, kun haluamme tehdä maailmasta lapsille paremman paikan”, Eija kirjoitti.

Miten sykähdyttävä viesti ja ajatus!

Illalla viimeiseksi ajattelin aamulla odottavaa tanssituntia. Oli mukava käydä nukkumaan ajatellen, että aamu alkaa tanssien.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 22/17.

Kun puolison mielenterveys järkkyy, parisuhde menee kokonaan uusiksi.
Kun puolison mielenterveys järkkyy, parisuhde menee kokonaan uusiksi.

Ilman Marjo-vaimoaan Juhani Ojalammi ei todennäköisesti olisi enää kertomassa tarinaansa. Juhani kiittää puolisoaan, joka jaksoi taistella heidän molempien puolesta, kun Juhanin mielesterveys järkkyi.

”Sinä yönä, kun vuosituhat vaihtui, ahdistus ja omituiset ajatukset täyttivät mieleni. Tuijotin kotimme nurkkia ja näin niissä hometta. Nyt tajuan, ettei mitään sellaista ollut, mutta silloin näky oli todellinen”, Juhani Ojalammi kertoo.

”Avasin parvekkeen oven, katsoin kaiteen yli viidennestä kerroksesta ja ajattelin, että hyppäämällä pääsen pois kaikesta pahasta. Vaimoni Marjo ehti väliin. Hän tarttui käteeni ja sanoi, että nyt lähdetään.”

Juhani oli tuolloin 38-vuotias.

Näin yön muistaa Juhanin vaimo Marjo Ojalammi:

”En koskaan unohda Millenium-yötä. Katselin ikkunasta raketteja ja ajattelin, että meillä räiskyy sisälläkin. Oli räiskynyt jo monta vuotta.”

”Aistin Juhanin itsetuhoiset ajatukset ja pelkäsin koko ajan, että hän tekee itselleen jotain. Vuosituhannen vaihtuessa hän romahti täydellisesti.”

”Surin, mutta uskoin, että hän toipuu ennalleen, kunhan vain pääsee hoitoon. Pari viikkoa ennen vuodenvaihdetta olimme olleet Juhanin ahdistuksen vuoksi päivystyksessä, mutta silloin meidät käännytettiin takaisin kotiin.”

”Mies, johon rakastuin 17-vuotiaana, oli kadonnut.”

Tuon yön jälkeistä elämää Ojalammit kuvailevat vuoristoradaksi. Lopulta Juhani sai diagnoosin ja lääkityksen – kiitos Marjon taistelutahdon.

”Minulla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Siihen kuuluvat mielialan vaihtelut masennuksesta maniaan”, Juhani kertoo.

Kun puolison mielenterveys järkkyy, koko parisuhde menee uusiksi. Myös Marjo on ollut erittäin kovilla.

”Kiitollinen olen siitä, että saamme olla Marjon kanssa edelleen yhdessä. Marjo halusi taistella vuokseni. Olen onnellinen, ettei Marjo jättänyt minua silloin, kun olin todella hankala. Hän vaaransi vuokseni omankin terveytensä”, Juhani sanoo.

”Mies, johon rakastuin 17-vuotiaana, oli kadonnut. Hän oli muuttunut valoisasta, energisestä miehestä synkäksi ja välillä aggressiiviseksikin”, Marjo kuvailee.

Lue Juhanin ja Marjon koko selviytymistarina Kodin Kuvalehdestä 10/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä tai ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukausen maksuttoman koetilauksen täällä.

Juhani ja Marjo Ojalammi tutustuivat toisiinsa uudestaan, kun Juhani pääsi sairaalasta.
Juhani ja Marjo Ojalammi tutustuivat toisiinsa uudestaan, kun Juhani pääsi sairaalasta.

Kun puoliso sairastuu kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, koko suhde menee uusiksi. Marjo ja Juhani Ojalammi kertovat, miten he selvisivät.

Juhani Ojalammi:

”Sinä yönä, kun vuosituhat vaihtui, ahdistus ja omituiset ajatukset täyttivät mieleni. Tuijotin kotimme nurkkia ja näin niissä hometta. Nyt tajuan, ettei mitään sellaista ollut, mutta silloin näky oli todellinen.

Avasin parvekkeen oven, katsoin...